Alkuselvitystä muistojemme matka kirjoitukseeni.
Tähän kirjoitukseeni olen tietoja kerännyt sukuni kirjeenvaihdosta ja muisteloista sekä kyläläisten tarinoista. Paljon olen istunut lukemassa eri arkistojen asiakirjoja sekä kirjastoista löytämiäni kirjoja ja lehtiä, erikoisesti Lauttakylä-lehteä on tullut luettua.
On löytänyt mielenkiintoiset kartat ja niihin liittyvät asiakirjat; Isojaon, joka Huittisissa käytiin loppuun 1820-luvulla, Isojaon järjestelyjaon eli Uusjaon, joka pääsi alkuun vasta v 1881 annetun julistuksen vauhdittamana.
Puhumattakaan myöhemmin tehdyistä maanjaoista; mm siirtokarjalaisillle luovutetuista ja unohtamatta tilojen tavallisista sukupolvien välisistä jaoista. Pisimmät tiedostot mm. uusjaosta käsittävät pari sataa sivua karttoineen.
Isonjaon täydennysjaon alkamiseen riitti vuoden 1916 jälkeen kun yksikin osakas esitti pyynnön jakotoimituksesta. Karhiniemelläkin talojen maatilkut sijaitsivat monissa lohkoissa, toiset jopa yli 10 km kotitalosta. Jakotoimituksella saatiin lohkot yhdistettyä ja mahdollisimman lähelle asuinrakennusta. Jaossa jaettiin myös kylän metsät tilojen kesken ja tilaton väestö joutui luopumaan karjansa laiduntamisesta yhteismetsässä. Samaten he olivat kaskenneet yhteismetsän alueelta viljelysalaa. Viimeinen maareksiteri laadittiin v 1905, jolloin numerot erotettin desimaalilpilkulla. Samalla tuli rekistieristä tarkempi kuin oli aikaisemmin ollut.
Vanhojen karttojen ja asiakirjojen tutkimisessa voi herkästi ohjautua harhateille, joilta en varmaan itsekään ole välttynyt. Toivon, että jos huomaat asiavirheitä, ilmoittaisit niistä minulle. Aikaa on mennyt paljon, mutta paljon on myös mielenkiintoista löytynyt. Asioiden löytymisessä on viime aikoina ollut karhiniemeläinen historiasta kiinnotunut ja siitä tietävä Antti Suomela. Kiitos Antille. Hän hallitsee tämän nykyaikaisen tietotekniikan, saa tiedot ensiksi biteiksi tuonne taivaalle, josta sitten asioista kiinnotuneet voivat niitä omilla kotikoneillaan tutkia.
Tarinaa ja totta. Tarkoituksena on saada lukijoiden mielikuvitus paneutumaan esivanhempiemme elämään ja olosuhteisiin, jotka Karhiniemellä silloin olivat.
Tarina-osa perustuu paljolti Eeva-tätini muistiinpanoihin sekä hänen sisartensa väliseen kirjeenvaihtoon vv 1917-1950. Eevahan piti lähes koko elinaikansa päiväkirjaa. Säilynyt on myös isoisäni Emil Paavolan aikaisia talon aitoja asiakirjoja, joita myös löytyy digiarkistosta. Jossakin määrin tietoja olen löytänyt lehdistä mm Lauttakylä-lehdestä ja Satakunnan Kansasta, ja paljon olen tietenkin löytänyt eri historiakirjoista. Fakta tietoja löytyy Huittisten seurakunnan rippikirjoista, mikäli ne papit aikanaan ovat oikein kirjoittaneet. Vanhimmat merkinnät aika suttuisia ja vaikelukuisia, silloinhan papit saivat pitää virkansa kuolemaansa asti. Onneksi rippikirjat ovat minulle monen sukututkimusvuosikymmenen aikana tulleet jotenkin tutuiksi. Digiarkistosta olen löytänyt monenlaisia vanhoja asiakirjoja. Sinnehän tulee päivittäin lisää sitä mukaa kuin arkistot ehtivät sinne asiakirjoja digitoida. Kyläläisten omia muisteloita minulla on aika vähän, osasyynä varmaan sekin kun olin työelämäni poisssa Huittisista.
Hartain toiveeni on, että saisimme kaikki mahdolliset kylässä ”liikkuvat” muistelot talteeen. Siinä asiassa toivon lukijoiden apua!
Karhiniemen kylän vanhojen kantatalojen historiasta olen kirjoittanut erilliset tiedostot, koska taloista on saatavilla enemmän asiakirjoja. Isännät talojen osioon on kerännyt sampulainen kyläkirjailija Timo Kouttu. Kiitos Timolle avusta ja monista mielenkiintoisista ”historiasessioista”.
Toivottavasti lähdet kanssamme tälle muistelumatkalle Karhiniemen kylätielle. Muistanet, että tämä on meidän mielikuvamme kylän asukkaista ja elämästä. Toivon, että toisit omalta osaltasi tietoa tai valokuvia ja mahdollisia oikaisuja ja mielipiteitäsi tähän kirjoitelmaamme. Näin saisimme mahdollisimman monesta entisestä kyläläisestä tietoja ja sekä heidän elintavoistaan jälkipolville.
Tervetuloa tälle matkalle!