Karhiniemen kansakoulusta ja sen oppilaista
Kuva Karhiniemen kansakoulusta 1920-luvun alussa.
1800-luvun lopulla Karhiniemen lapset kävivät Lauttakylässä kansakoulua? Sammun kansakoulu alkoi v 1897 ja on merkintä, että 28.9.1897 Sammun kansakoulun oppilasmatrikkeliin kirjattiin Karhiniemeltä Kaarlo Kenni, Ida Kastari, Frans Höyssy, Alma Kuukkinen, Kalle Kuukkinen, Kalle Kouhi (Fransin veli), Amanda Kockman, Loviisa Takala, Frans Virtanen, Olga Virtanen. Sammun koulun koko oppilasmäärä oli silloin 41 ja heistä osa oli siirtynyt Lauttakylän koulusta Sampuun.
Koulua pidettiin ensiksi Protingin talossa. Protingilta koulu siirtyi v 1901 Nopparin tilalle.Sammun koulun ensimmäisiä opettajia olivat Amalia Juntunen ja Ida Rautio. V 1899 Sammun koulun opettajaksi tuli Heikki Rantala, jonka työjakso kesti aina vuoteen 1944 asti, siis 45 vuotta. Sammussa Karhiniemeltä kävi 1900-luvun alussa: Amanda Höyssy, Vendla Höyssy, Lyyli Tirri, Leo Reinhold Pakkonen, Hilja Vastamäki, Frans Pakkonen, Kalle Tamminen, Aino Poutala ja Frans A. Santala.
Vuosina 1909-12 Sammussa suorittivat koko oppimäärän Aili Paavola, Martta Paavola, Taimi Rekikoski ja Kalle Sulonen. Sammussa aloittaneet karhiniemeläiset oppilaat siirtyivät Karhiniemelle 4:lle luokalle; Yrjö Pakkonen, Sevi Pihlava, Oskari Tamminen, Eero Vastamäki, Kalle Kouhi ja Arvo Paavola.
Karhiniemen ensimmäiset kansakoululaiset vv1913-14 opettaja Fanny Valosen kanssa.
- Kansakoulu aloitti Karhiniemelle syksyllä 1913.
- Alakansakoulu perustettiin v 1930, aluksi se toimi aluksi yläkansakoulun veistoluokassa.
- Koulutoiminta päättyi Karhiniemellä v 1970.
Palaa sivun alkuun...
HUITTISEN KARHINIEMEN KANSAKOULUN 50-VUOTISHISTORIIKKI
Koonnut koulun pitkäaikainen opettaja Lyyli Käenmäki.
Vähitellen siirryttiin toiveajattelusta toimintaan. Tehtiin lista, johon kerättiin nimiä niistä, jotka tulisivat kouluun. Emäntä Vendla Unto – joka oli harras koulun ystävä – hoiti nimien keräämisen. Monet tietysti ilomielin nimensä kirjoittivat, mutta oli vastustajiakin. ”Minä en pane nimeäni sellaiseen listaan, ei sellaisia kouluja tarvita”, kerrotaan mm. erään emännän listan esittäjälle lausuneen. Paljon kuitenkin tuli listalle kouluun tulijoita, koska pidettiin koulun perustamista koskeva kokous Untolla. Ikävä vain, ettei tämän kokouksen pöytäkirjaa ole käytettävissä ollut, joten emme tiedä tarkemmin aikaa emmekä tehtyjä päätöksiä.
Vuosisatamme alussa, varmaankin jo ennen ensimmäistä kymmentä vuotta, elivät monet Karhiniemen kyläläisistä toivossa saada kansakoulu omaan kylään. Tähän saakka olivat kylän opinhaluiset joutuneet käymään Sammun, muutamat Lauttakylän ja Kuninkaisten kansakouluissa. Pitkän koulumatkan lisäksi oli vaikeus Kokemäenjoen ylittäminen, joka edelleenkin tuottaa vaikeuksia karhiniemeläisille.
Maalisk. 20. päivänä 1912 ovat kylän isännän: Frans Kouhi, Emil Paavola, Ferdinand Kuukkinen, Nestori Tirri, Kalle Kenni, Juha Kastari, F. Rekikoski, Lauri Rautio, Kustaa Takala, Fredrik Simula, Erkki Hietanen, Hjalmar Rintala, Heikki Hietanen, Wihtori Pihlava, Vilho Höyssy, Vilho Santala, Vihtori Rautio ja Frans Unto allekirjoittaneet seuraavan sitoumuksen: Siinä tapauksessa, jos Karhiniemen kylään perustetaan ylempi kansakoulu ja sen opetus- ja asuinrakennukseksi ostetaan Sammun Mattilan asuinrakennus, niin tämän kautta sitoutumme me allekirjoittaneet sen rakennuksen ilman kivijalkaa ilmaiseksi siirtämään ensi talven aikana nykyisestä paikastaan Karhiniemen kylään.
Koulun tontti ostettiin maanvil. Vendla ja Frans Untolta ja oli sen hinta 5 mk.
Koulun ensimmäinen johtokunta, johon kuuluivat Vendla Unto, Hulda Iso-Rautio, Erkki Hietanen, Kalle Kenni, Frans Kouhi ja Emil Paavola, on 11 p:nä heinäk. 1912 pitämässään kokouksessa valinnut johtokunnan puheenjohtajaksi ja kirjuriksi Vendla Unton, varapuheenjohtajakasi Hulda Iso-Raution ja taloudenhoitajaksi Kalle Kennin. Samassa kokouksessa on valittu rakennustoimintaan Emil Paavola, Frans Kouhi, Erkki Hietanen ja Kalle Kenni.
Sitten olikin päästy jo niin pitkälle, että syksyllä 1912 pidettiin Unton talossa huutokauppa, jossa myytiin yläkoulun ja talousrakennuksen rakentaminen. Kunnallislautakunnan esimies F. O. Juusela oli huutokaupan pitäjänä. Rakennusurakan huutajina olivat mm. rakennusmestarit Koskinen ja Honkasalo, joista ensin mainittu sai tehtävän, koska hänen tarjouksensa oli alhaisempi. Urakkasumma ei ole tiedossani, mutta vuodelle 1913 tehdystä talousarviossa on ehdotettu koulun pää- ja ulkorakennuksen laittoon 5300 mk ja kellaria varten 500 mk ja kaivon laittoon 200 mk, ja helmik. 2 pnä 1913 pidetyn johtokunnan kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että kunnan valtuuston pöytäkirjan mukaan lainattiin säästöpankista Karhiniemen koulun rakentamiseen 6000 mk, siis juuri tuo edellä mainittu ehdotettu summa. Samassa huutokaupassa ostettiin myös puita koulurakennusta varta pääasiassa se rakennettiin Samuun Mattilan asuinrakennuksesta.
Jo varhaisessa vaiheessa on koululle ostettu puutarhamaata, josta kaupasta meille kertoo 30.8.1912 tehty kauppakirja, jolla talollinen Kalle Kenni on myynyt erityiseksi palstatilaksi Salikkka-nimisestä pellosta kuuden aarin suuruisen maa-alan Huittisten kunnalle Karhiniemelle perustettavan kansakoulun puutarhamaaksi 48 markan kauppasummasta. Kennin talosta suoritetaan edelleen kaikki maa-alaa kohtaan manttaalin mukaan tulevat rasitukset, joiden korvaukseksi Huittisten kunta maksaa Kennin talon omistajille vuosittain yhden markan.
Kauppakirjan lopussa sanotaan, että kunta saa kaupan kuntakokouksessaan joko hyväksyä tai hyljätä. Kunta on noudattanut edellistä vaihtoehtoa ja hyväksynyt kaupan F. O. Juuselan kautta 15. pnä lokakuuta 1912. Koulun rakennusvaiheista eivät koululla olevat asiakirja tarkemmin kerro.
Valmis rakennus lienee ollut Elokuun 2. päivänä 1913 pidetyn johtokunnan kokouksen pöytäkirjassa on sanottu: Koulurakennuksesta jääneet akkunapuitteet, hella ym. jäännökset päätettiin huutokaupata asiaan kuuluvaan ilmoittamisen jälkeen. Asiasta huolehtimaan valittiin E. Paavola ja E. Hietanen. Viimeksi mainitun huollettavaksi jäi myös koulun pihamaan puhdistaminen.
Talo oli siis valmistunut ja voitiin aloittaa koulutyö. Sitä varten olikin ollut toukokuun 26. ja kesäkuun 3 päivänä 1913 Suomen virallisessa lehdessä ilmoitus avoinna olevasta Karhiniemen kylän ylemmän kansakoulun naisopettajattaren virasta sekä poikien käsitöiden opettajan virasta. Edellisen palkasta sanottiin ilmoituksessa: Virkaa seuraa paitsi haussa olevaa valtioapua, kunnalta 250 mk rahaa, asetuksen mukaiset huoneet ja lämpö sekä puutarhamaata. Poikien käsityönopettajan palkka 75 mk kunnalta ja saman verran valtionapua, joka myönnettiin, siitä kertoo koululle lähetetty jäljennös kirjelmästä, jonka Keisarillisen Suomen senaatin kirkollisasian toimituskunta on kesäkuun 5 pnä lähettänyt Koulutoimen ylihallitukselle.
Kirjelmässä sanotaan mm. ”Kirjelmässä huhtikuun 4 päivältä 1913 on ylihallitus esittänyt, että opettajattaren ja mieskäsitöiden ohjaajan palkkaamiseksi siihen ylempää yhteiskansakouluun, minkä Huittisten kunta on päättänyt perustaa ja voimassa pitää. Karhiniemen piirissä myönnettäisiin apurahat yleisistä varoista, mihin asiaan kuuluvat kirja osoittavat muun muassa, että koulu sijoitetaan omaan huoneustoon, jonka pohjapiirros on asiakirjoihin liitetty, että opettajattarelle on vakuutettu, paitsi asuin- ja ulkohuoneita, 7 aaria kasvukunnossa olevaa peltomaata puutarhaksi sekä rahapalkkaa 250 mk vuodessa, että oppilaspuutarhaa varten varataan koululle 6 aarin ala maat. Apurahaa opettajattaren palkkaukseen määrättiin maksettavaksi 900 mk ja käsitöiden opettajalle 75 mk vuodessa.
Kesäkuun 23 pnä (1913) johtokunta kokoontui Untolle valitsemaa opettajaa. Seitsemästä hakijasta kahdeksas oli peruuttanut hakemuksensa – valittiin opettaja Fanni Valonen. Poikien käsitöiden ohjaajaksi valittiin viran ainoa hakija Frans Sakari. Ja 26 pnä kesäkuuta on silloinen kansakoulutarkastaja A. Huttunen vaalin vahvistanut.
Elokuun 25 pnä 1913 alkoi sitten pienten lasten koulu ja varsinainen kansakoulu 29 pnä syyskuuta. Jo ennen varsinaisen koulun alkamista oli kansakoulutarkastaja käynyt uuteen kouluun tutustumassa ja antanut aiheen keskusteluun alotetaanko koulu 2- vai 4-luokkaisena. Hän oli sanonut, että on tarpeetonta ottaa kouluun Sammun koulusta siirtyviä 3. ja 4. luokkalaisia, koska oppilasmäärä ilman näitäkin näyttää nousevan odottamattoman korkealle.
Syyskuun 22. pnä on johtokunta tätä asiaa pohtinut ja todennut useita varjopuolia näiden oppilaiden kouluun ottamisessa. Sellaisia olivat 1. Muuttavien oppilaiden edistys keskeytyy, sillä juurtuminen uuteen maaperään pysähdyttää kasvamisen. 2. Kouluiässä olevat heikoilla alkeistiedoilla kouluun pyrkivät ensiosastolaiset eivät saa tarpeeksi huolenpitoa, jos koulu alotetaan neliosastoisena. 3.Pitkällä koulumatkalla hillittömiksi kasvaneet oppilaat tartuttavat huonoja tapoja ja kurittomuutta suureen nuorempien joukkoon. 4. Oppilasmäärä tulisi niin suureksi, että seuraavina vuosina tarvittaisiin toinen opettaja ja sitä tuskin kuntalaiset sovinnolla antaisivat. Kaikesta tästä huolimatta päätettiin koulu kuitenkin aloittaa neliosastoisena, koska muuten monet joutuisivat kulkemaan oman koulun ohi toiseen ja joen yli kulku syksyin keväisin on hyvin vaikeata. Varsinaisen kansakoulun alkaessa tulisi sinne 44 oppilasta, näistä 21 oppilasta I luokalle, 10 oppilasta II luokalle, 7 oppilasta, III luokalle ja 6 IV luokalle.
Monta puutetta oli alkavassa koulussa ja varojen saanti näiden poistamiseen vaikeata. Tarvittiin mm. harmoni ja elokuun 1913 pitämässään kokouksessa johtokunta päätti tilata Halosen harmoonitehtaan 500 markan hintaisen harmonin, johon arveltiin saatavan kunnalta 300 mk ja loppusumma päätettiin koota omin neuvoin. Sen hyväksi pidettiinkin kahdet iltamat. Toisen tulot jäivät vähäisiksi, sillä järjestäjien suureksi ihmeeksi tarjoilu tuotti vain 10 mk, vaikka tarpeet tarjoilua varten saatiin pääasiassa lahjaksi. Oletetun 300 mk:n sijasta kunta myönsi vain 200 mk ja niin päätettiin tyytyä 400 mk:n hintaiseen harmoniin. Maanvilj. E. Paavola lahjoitti sitä varten 75 markkaa.
Voimisteluvälineiden hankkimisessa ei turvauduttu kunnan varoihin, sillä tiedettiin, ettei Huittisten kunta sellaisiin varoja myönnä, sanotaan elokuun 1913 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa. Poikien veistonopettaja Sakari lupautui laittamaan koululle puola- ja kohontapuut, kun johtokunta aineet hankkii.
Ompelukoneen hankkiminen on vienyt kauan aikaa. Vuodelle 1914 tehdyssä talousarviossa on jo pyydetty sitä varten 75 mk, mutta kunnan valtuusto ei ole myöntänyt. Lokakuussa 1919 pidetyssä johtokunnan kokouksessa on ompelukoneasia päätetty lopultakin viedä ratkaisuun. Kerätään listalla koulupiiriläisiltä ja anotaan valtiolta se määrä, mikä se on ennenkin kouluille myöntänyt, sanotaan pöytäkirjassa.
Yhteistoimin kyläläiset hankkivat varoja ja koulun opetusvälineitä.
1.7.1916 Karhiniemen naisvoimistelijat järjestävät Kouhin avarassa suulissa (navetan lähellä) juhlan.
Ohjelma: Esitelmä nti S. Kenni, puhe opettajatar Walonen, esitelmä nti S. Unto, Karhiniemen sekakuoro laulaa, naisvoimistelijoita ohjaa Walonen, kansantanhuja, leikkiä ja karkeloa. Liput 1 mk, sisältää sotaveron. Tätä miellyttävää tilaisuutta ei tietenkään jätä muutkaan huittislaiset käyttämättä vaan rientävät mukaan, edistäen samalla iltaman hyvää tarkoitusta. Toimikunta.
Muutamaa vuotta myöhemmin Karhiniemen nuoret järjestivät iltaman varattomien kansakoululaisten hyväksi.
Koulun alkuaikojen valaistuksesta saamme käsityksen 1913 elokuun 21 pnä pidetyn kokouksen pöytäkirjasta: Koulusaliin päätettiin hankkia 3 lamppua, voimistelusaliin 2 ja eteiseen 1. Kaikki lamput olivat 15 kynttilän voimaisia. Jos voimakkaammat ovat edullisempia ostaa, niin riittänee luokkaan 2 ja voimistelusaliin 1. Tällöin oli kysymys öljylampuista, sähkövalo saatiin koululle v. 1919, jolloin luokkaan laitettiin 2 lamppua.
Vuonna 1913 alkanut koulu jatkui 4-luokkaisena vuoteen 1927saakka. Silloin perustettiin tänne 18-viikoinen alakoulu, jonka opettaja toimi toisen 18 viikkoa Suttilassa.
Karhiniemellä alkoi alakoulu tammikuussa 1928. Oppilaita alakoulussa oli silloin 19.
Opettajalle vuokrattiin asunnoksi K. Mattilan talosta huone ja osa keittiöön. Myöhemmin hän asui Paavolan mökissä. Koulua pidettiin täällä käsityöhuoneessa. Kun alakoulu oli perustettu, oli välttämätöntä huoneuston rakentaminen sitä varten. Rakennetaanko oma rakennus vai sijoitetaanko se entisen koulurakennuksen yläkertaan, keskusteltiin johtokunnassa. Useimmat kannattivat edellistä ratkaisua.
Ja niin joulukuun 14 pnä 1927 johtokunta ja rakennuslautakunta kokouksessaan päättivät alakoululle rakennetavaksi oman rakennuksen, johon tehdään myös koulukeittola. Rakennusta varten hankittiin piirustukset. Niiden hankkimisen ja muiden valmisteluihin meni aikaa kolmatta vuotta. Vasta helmikuussa 1930 on rakennusurakka annettu rakennusmestari Koskinen ja Aalto heidän aineistaan, seuraavan kesän v 1930 aikana rakennettavaksi 12 200 markalla.
Johtokunnan puolesta työtä rakennusaikana valvomaan valittiin F. Kouhi ja H. Kastari. Koulu rakennettiin sopimuksen mukaan ja elokuun 23 pnä rakennuslautakunta ja kansakoulun johtokunta kiitoksella hyväksyivät valmistuneen rakennuksen ja ehdottivat sen kunnalla vastaan otettavaksi. Näin sai alakoulu elokuussa 1930 alottaa työn omassa rakennuksessaan.
Vuonna 1934 alakoulu muutettiin 36-viikkoiseksi ja 1949 sinne siirrettiin III lk, kuten yleensä kaksiopettajaisissa kouluissa, kun VIII lk tuli kokovuotiseksi.
Oppilasmääristä:
Ensimmäisen vuoden 44, vastasi kymmenen vuoden kuluttua 37. Suurin oli oppilasmäärä lukuvuonna 1934 -1935 ollessaan 76, näistä 8 jatkokurssilaista, noin 10 vuotta myöhemmin 46 ja vv 1960-61 oli oppilaita 60.
Kansakoulun ensimmäinen johtokunnan jäsenet tuli jo alussa lueteltua. Näistä Vendla Unto kuoli jo ennen koulun alkamista, joten hänen työkautensa koulun hyväksi oli lyhyt. Sen sijaan Hulda Iso-Rautio toimi johtokunnassa v 1945 saakka, Frans Kouhi v 1942, Eemil Paavola v 1928 ja Kalle Kenni v 1926.
Näiden lisäksi ovat yli 10 vuotta johtokuntaan kuuluneet: Nestori Tirri 33 v., Hannes Kastari 32 v, Kalle Takala 25, Jalmari Rintala ja Heikki Santanen 15 v, Paavo Takala14 ja Oskari Rintala 11v.
Koulun ensimmäinen opettaja Fanni Valonen teki täällä työtä 6 v.
Pois lähtiessään opettaja Valonen, joka silloin oli Lauerma kirjoitti 41/17.10.1919 Karhiniemeläisille vilpitön, sydän kiitos kaikesta meille osottamastanne ystävällisyydestä, jonka ilmaisijoina varsinkin 2.8. ja 6.10 painuivat lähtemättöminä mieleemme. Korkein Karhiniemeä siunatkoon. Hämeenlinnassa 12.10.1919. Fanni ja Väinö Lauerma.
Fanni Lauerman seuraajaa Kerttu Hasanen opetti vain vuoden. Varma Niemi vv 1920-1924, viimeisen vuoden viransijaisen välityksellä ja vv 1925 - 1962 Lyyli Käenmäki. Alkuun työskentelin yksin, kunnes alakoulu perustettiin. Siellä opettajana oli Enni Naukkarinen vv 1927 - 1930 ja Eva Kokkonen seuraavan vuoden, Saima Laati vv 1931-1950.
Kuvassa oikealla koulunpitkäaikainen opettaja Lyyli Käenmäki, joka oli perustamassa kylään lähetysompeluseuraa vas. Anni ja Laina Unto ja Martta Paavolan kanssa.
Kuvassa alakoulunopettaja Saima Laati.
Seuraavan vuoden väliaikaisena Jaakko Topi ja v. 1958 aloitti koulun nykyinen johtajaopettaja Pertti Wallenius täällä työnsä. Toiseksi opettajaksi tuli viime syksynä Jenny Vitikkala.
Viransijaisena ovat koulussa toimineet Laina Mattila, Utria Nokkala-Tuominen ja Tuomas Naatula.Poikien veiston opettajina ovat olleet: Frans Sakari, F. Hemmo, Oskari Kenni, Toivo Iso-Rautio, Toivo Vuorinen, Heikki Santanen, Albin Tiuttu ja Tuomas Puiseva.
Johtokunnan kokousten kirjoista näkyy, että kaiken aikaa on yritetty huolehtia myös oppilaiden hyvinvoinnista, esim. tammikuussa 1917 on päätetty avata koulukeittola 1. pnä helmikuuta, jos asiat, joita ei johtokunta voi määrätä, menevät suotuisaan suuntaan. Ruokaa annetaan joka toinen päivä. Viikkomaksu kaikilta 25 p.
Seuraavina vuosinakin on tehty samantapaisia päätöksiä, mutta pöytäkirjoista ei selviä, kuinka paljon koulukeittola on toiminut, mutta kuitenkin jonkun verran koska lokakuussa 1919 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa on: ”Koulukeittola päätettiin taas joululta saada toimeen jos suinkin vain mahdollista”. Myöhemmin on asia ollut esillä, mutta esim. v. 1929 on tultu siihen tulokseen, ettei sitä voida saada aikaan suurten kustannusten vuoksi. Vuosina 1931-34 annettiin ruoka-avustusta voina, oppilaat itse toivat leivän.
Säännöllisesti on koulukeittola ollut toiminnassa vuodesta 1934 alkaen. Suurimman osan tästä ajasta on keittäjän ollut Naimi Jokinen.
Syyskuussa 1913, kun koulu alkoi, päätettiin sen lämmittäminen ja puhdistaminen jättää erikoisten henkilöiden huoleksi. Vuosimaksuksi puiden pilkkomisesta ja lämmittämisestä tuli 56 mk, puhdistajan päiväpalkka 1 mk 50p. Tässä oli kysymys silloin tällöin suorittavista suuremmista siivouksista, johon oli talousarviossa varattu 24 mk. Päivittäisen siivouksen toimittivat oppilaat vuoteen 1929, jolloin koululle otettiin siivooja-lämmittäjä. Pisimmän ajan on tätä tehtävää hoitanut Amanda Jalonen.
Ensimmäisessä talousarviossa ehdotettiin edellä mainittujen rakennusmenojen lisäksi 1750 mk. Ei ollut ihmeteltävää, että syksyllä koulun alkaessa, kun oli kysymys uuden koulun havaintovälineiden hankkimisesta, opettaja sanoi: ”Yli laaditun menoarvion täytyy uskaltaa, muuten ei saada mitään”. Kaikki eivät kuitenkaan ylittämistä hyväksyneet, koska johtokunta on kesäkuun 25 pnä 1914 laatinut selityksen kunnallisten tilintarkastajien tekemien muistutusten johdosta talousarvion ylittämisestä.
Toiselle vuodelle on talousarviossa ehdotettu 2287 mk 60 p. Seuraavalla vuosikymmenellä ovat tuhannet markat muuttuneet 10-tuhansiksi ja 1940-luvun alussa liikutaan 50 000 mk paikkeilla. Vuosi 1960 on koulun ensimmäisen vuosikymmenen 2 tuhatta kasvanut 2 miljoonaksi.
Koulu, jonka puolivuosisatataipaleesta nämä hajanaiset tiedot ovat kertoneet, lähtee jatkamaan nykyisen opettajistonsa ja johtokuntansa jäsenten Veikko Iso-Rautio, Tauno Kastarin, Taisto Kulmalan, Eila Päiväläisen, Toivo Santalan ja Paavo Takalan siitä lähinnä huolehtiessa.
Onnittelen 50-vuotiasta! Toivotan kaikkea hyvää niille, jotka tämän koulun suojissa tulevat työskentelemään opettajina ja opiskelijoina, johtokunnan jäseninä tai muissa tehtävissä. Saakoon Jumala olla kaikessa johtajana toivotti opettaja Lyyli Käenmäki lopettaessaan keräämänsä historian.
Palaa sivun alkuun...
Karhiniemellä juhlittiin sunnuntaina t.k. 5 pnä alakoulurakennuksen valmistumisen johdosta. Lauttakylälehti 10.10.1930
Juhla alettiin laulamalla virrestä 284 pari säkeistöä ja pastori V. Suurkarin pitämällä rukouksella. Runsas lukuisen saapuvilla olleiden joukon lausui juhlan järjestäjän puolesta tervetulleeksi opettajatar Lyyli Käenmäki.
Hän mainitsi Karhinimen yläkoulun voineen noin 17 vuotta takaperin ensi kerran sulkea suojiinsa kyläläisten koulun oppilaiksi lähettämän lapset. Mainittua aikaa ennemmin olivat vain jotkut karhiniemeläiset tilaisuudessa koulunkäyntiin, ensin Lauttakylässä ja sittemmin Sammussa.
Koulutarvetta ei kuitenkaan yläkoulu yksin kyennyt tyydyttämään. Tarvittiin myös alakoulu, joka nyt on valmistunut. Tässäkin koulussa tarvitaan vanhempien ja koulun yhteistyöstä kasvatettaessa lapsesta hyvää kansalaista isänmaata varten. Ilman yhteistyötä ei tulos ole tyydyttävä, mutta sitä paitsi tarvitaan myös Jumalan apua. Silloin vähäinenkin työ tuottaa siunausta.
Opettajatar Eva Kokkonen soitti Händelin Judas Makkaben harmoonilla. Juhlapuheen piti pastori Suurkari. On hyvä, sanoi hän, että tämä tilaisuus tahdotaan pyhittää Jumalan sanalla, sillä Jumalan sana on lopultakin se perusta, joka kestää iästä ikään. ”Taivaan ja maan pitää hukkuman, mutta minun sanani pysyy iankaikkisesti”. Kansalle, joka rakentaa tulevaisuutensa Jumalan sanan pohjalle ja pyrkii siitä löytämään viitteitä elämän tielle, on toivoa tulevaisuudestaan. Puhui edelleen Ps. 127 johdolla.
Luonteenomaisena piirteenä nykyajalle on ääretön kiire, joka riistää ihmiseltä päivän rauhan ja yön levon. Kiireen tarkoituksena on ihmiskunnan eteenpäin vieminen. Neuvospöytien ääressä vallitsee sama kiire. Kaikille kansoille tahdotaan antaa samat oikeudet, pienillekin. Lainlaadinta tähtää siihen, että kansain elämän mahdollisuudet tulisivat turvatuiksi ja kotien rauha säilytetyksi. Yksityistenkin elämän mahdollisuuksia tahdotaan nostaa.
Tällaiset pyrkimykset ja tarkoitukset ovat hyviä. Mutta sittenkin puuttuu jotakin. Näemme suoritetun työn tulosten kuihtuvan. Talouselämän alalla vallitsee takatalvi. Lainlaadinta menettää voimansa. Ei ole päästy niihin tuloksiin, kun on tarkoitettu. Syynä on se, että kaikkivaltias Jumalan niin usein unohdetaan ja Jumalan siunaus. Joka tunnollisesti tekee työnsä Jumalan edessä, saa siunauksen. Jumala voi kyllä koetella, mutta ei hyljätä. Puhuja korosti myös erikoisesti työtä lapsimaailmassa. Sitäkin on tehtävä Jumalan kasvojen edessä, enemmän Jumalan kuin ihmisvoimilla. Silloin saadaan tuntea, että Herran apu on väkevä.
Koulun oppilaat esittivät useita lauluja neiti Käenmäen johdolla. Emäntä H. Rautio toi puheessaan esiin niitä vaikeuksia, joita ennen koulun perustamista kylään, oli seudun lasten koulunkäynnillä. Pahimpia niistä oli joen yli meno sen aikuisilla kehnoilla kulkuneuvoilla.
Nykyiset äidin ja isät tunteva suurta kiitollisuutta, kun ovat saaneet koulut omaan kyläänsä. Ei joki ole enää koulunkäyntiä haittaamassa, vaikka karhiniemeläiset muuten ovat yhä edelleenkin sen takia ikään kuin lapsipuolen asemassa muihin kyläkuntiin verrattuna. Toivoi tässäkin koulussa kasvatettavan lapsi Jumalan pelkoon ja hänen käskyjensä arvossa pitämiseen. Silloin edistyttäisiin myös taidoissa sekä opittaisiin pitämään kunniassa ihmistenkin laatimia lakeja. Ja silloin myös ne lapset, jotka tässä uudessa koulussa tulevat ensimmäiset tiedon ja taidon alkeensa saamaan, olisivat enemmän kristinopin kirkastamia, toinen toistaan ymmärtäviä ja isänmaansa parasta katsova ja niin olisivat onnellisempia kuin nykyinen levottoman ajan, rauhattomat ihmiset.
Herra L. Kouhi lauloi sitten neiti Käenmäen säestämänä muutamia hengellisiä lauluja ja lopuksi lausui neiti Kokkonen Hilja Haahden runon ”Nasaretin poika” ja juhlahetki päätettiin virrellä.
Palaa sivun alkuun...
Karhiniemen kansakoulun 50-vuotisjuhlan vietosta kirjoitettiin.
Huittisten Karhiniemellä vietettiin eilen arvokasta koulujuhlaa. Karhinimen kansakoulun täyttäessä 50 vuotta. Koululle oli saapunut runsaslukuisasti entisiä ja nykyisiä koulupiiriläisiä sekä opettajia ja seurakunnan ja kunnan edustajia.
Aluksi laulettiin virsi 475 ja vieraat lausui sitten tervetulleiksi koulun johtajaopettaja Pertti Vallenius. Sen jälkeen paljastettiin sankarivainajien muistotaulu. Paljastuspuheen piti rovasti Toivo Salminen aiheenaan Psalmin 102, 19. jae. Tänään olemme kokoontuneet tähän kouluun tehdäksemme kunniaa niitten miesten muistolle ja elämäntyölle, jotka kerran tästä koulupiiristä lähtivät omaa elämäntehtäväänsä suorittamaan. Toiset näistä olivat vielä miltei lapsia ja nuorukaisia, mutta sitten heitä kutsui isänmaa ja rauhan toimet saivat jäädä. Tämä 20 sankavainajan muistotaulu hiljentäköön meitä isänmaan ja myös Jumalan kasvojen eteen, sanoi rovasti Salminen puheessaan. Tämän jälkeen kunniavartiossa olleet Marjatta Koittola ja Mikko Pälijärvi poistivat vaatteen sankaritaulun edestä.
Lausuntaa esitti emäntä Eila Päiväläinen ja laulua koululaiset Anja Heinonen ja Arja Päiväläinen. Väliajalla nautittiin koulun tarjoamat kahvit. Ohjelman toisen osa aloitettiin virrellä ja sen jälkeen koulun oppilaat esittivät laulua. Juhlapuheen piti rovasti Salminen. Siinä hän kosketteli Suomen kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen elämäntyötä. Koulun entinen opettaja Lyyli Käenmäki esitti laatimansa historiikin koulun toiminnasta.
Hän kertoi aluksi, että karhiniemeläisten koulutie Sammun kouluun oli hyvin vaikea Kokemäenjoen ylittämisen takia. Niinpä sitten emäntä Vendla Unto, joka oli harras koulun ystävä, pani alulle nimien keräämisen koulun perustamiseksi v. 1912. Koulun ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi ja kirjuriksi Vendla Unto ja muiksi jäseniksi Hulda Iso-Rautio, Erkki Hietanen, Kalle Kenni, Frans Kouhi ja Emil Paavola.
Koulun rakentaminen aloitettiin niin, että koulu oli syyskesällä 1913 valmis. Kesäkuun 23. pnä 1913 valittiin ensimmäiseksi opettajaksi kouluun Fanni Valonen ja poikien käsitöiden ohjaajaksi Frans Sakari.
Koulu aloitti 4-luokkaisena ja toiminta jatkui samanlaisena vuoteen 1927, jolloin koululla alkoi 18-viikkoinen alakoulu. 1934 alakoulu muutettiin 36-viikkoiseksi, kun se jo 1930 oli saanut oman rakennuksen. Oppilaita koulussa oli ensimmäisenä lukuvuotena 44. Suurimmillaan oppilasmäärä oli 1934-35, jolloin oppilaita oli 76. Nykyisin oppilaita on n. 60.
Fanni Valonen oli opettajana 6 vuotta ja hänen seuraajakseen tuli Kerttu Hasanen ja Varma Niemi. V. 1924 tuli opettajaksi Lyyli Käenmäki, joka siirtyi eläkkeelle viime vuonna. Nykyisin on koulun johtajaopettajana Pertti Wallenius ja toisena opettajana Jenny Vitikkala.
Nykyisin kuuluvat koulun johtokuntaa Veikko Iso-Rautio, Tauno Kastari, Taisto Kulmala, Eila Päiväläinen, Toivo Santala ja Paavo Takala.
Tir. E.M. Paavola esitti harmonilla koraalin. Vapaan saman aikana esitettiin koululle kunnan ja seurakunnan onnittelut. Mv. A. Saarela esitti laatimansa runon Karhinimestä ja sen koulusta. Koulun ensimmäinen opettaja Fanny Lauer o.s. Valonen muisteli koulun toiminnan alkuaikoja. Johtokunnan kiitokset esitti mv. Veikko Iso-Rautio ja arvokas mieliin painuva tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Satakunnan lauluun (play) .
Palaa sivun alkuun...
KARHINIEMEN KANSAKOULU 85 VUOTTA JUHLITTIIN HEINÄKUUSSA 1998 (Lauttakylä-lehti kirjoitus)
57 kouluvuotta toimintaa
Kaikki Karhiniemen koulua käyneet oli kutsuttu yhteiseen lauantaipäivän viettoon koululle, nykyiselle Kyläkartanolle. Kyläseuran kutsuun vastasi 120 ihmistä, entisten koulululaisten lisäksi oli joukossa heidän puolisoitaan ja perheenjäseniään.
Heikki Kiiski kertoi, että tapahtumaa ideoivat Annikki Vuorisalo ja Hannes Iso-Rautio, jotka saivat kyläseuran innostumaan asialle.
Karhiniemen koulu perustettiin 1913 ja lakkautettiin 1970.
Kiiski kävi koulun silloin kun oppilaita oli ylimmillään, kuutisenkymmentä. Aina ei kirjoja raahannut kotiin lainkaan. Kunpa pääsisi jo töihin, muistaa Kiiski tuskailleensa. Koulu ei ollut poikaviikarin elämässä sitä kivempia juttuja. Opettaja Lyyli Käenmäen kova kuri, tukkapöllyt ja eteiseen laittamiset nousevat elävästi mieleen.
Kyläseuran puheenjohtajan Jukka Mäntysen koulumuistot ajoittuvat vuosille 1959-66. Pahinta oli kun vääräkätisenä jouduin hankaluuksiin opettajan kanssa. Kynän oli pysyttävä oikeassa kädessä. Tänään teen kaikki tärkeät työt vasemmalla kädellä, mutta kirjoitan oikealla.
Paljon on hyvääkin jäänyt koulusta mieleen. Sekin, että opettaja Wallenius tapasi lukea luokalla sanomalehtien pääuutisia. Tunti tuntui pitkälle ja se sopi minulle hyvin. Kuten sekin, että usein Wallenius innostui kertomaan kalansaaliistaan. Taas kului ratkaisevia minuutteja ja pian kello jo soittikin välitunnille, Mäntynen sanaili. Eikä mitään viikareita!
Pauli Koivisto kertoi karhiniemeläisten opinnälän heränneen jo 1880, mutta silloin eivät kunnanisät vielä lämmenneet kylän omalle koululle. Alkoi ”30-vuotinen sota”, jonka ansioista 1913 koulu käynnistyi. Kouluksi tuotiin Sammusta Mattilan tilan päärakennus.
Pauli Koivisto tuli ensimmäiselle luokalle v 1958. Koululla opetti silloin Pertti Wallenius, joka oli paikalla myös menneitä muistelemassa.
1915 syntynyt Sulo Takala löysi juttuseurakseen opettaja Walleniuksen. Yhtä aikaa he eivät olleet koulussa, mutta Wallenius opetti Takalan lapsia. Hyvä koulu ja hyvät opettajat, kiitteli Takala. Hänen aikanaan käytiin vielä ensin kiertokoulua ja opettaja oli Naukkarinen.
Wallenius muisteli tulleensa lossirantaan ensimmäistä kertaa Kulmalan taksilla. Ennen pestiään Karhiniemelle, hän oli ollut vuoden viransijaisena Eurajoella. Karhiniemellä hän oli koulun lopettajaisiin saakka ja sitten tovin vielä Lauttakylässä. Hän ei muista Karhiniemeltä pahaisia poikaviikareita lainkaan.
Porukka oli rauhallista ja aivan toista kuin Lauttakylässä. Pikkukouluja Walleniuksen tulee surku, mutta hän ymmärtää myös niiden lopettajia. On sitten enemmän varoja satsattavissa isoilla kouluilla esimerkiksi tietotekniikkaan. Pienessä koulussa saisi yksilöllisemmän opetuksen ja olisi rauhallisempaa. Keittiölle olivat juhlapäiväksi ilmoittautuneet naiset, jotka eivät olleet Karhiniemen oppilaita. Juhlaa valmistellessa oli ollut iso joukko niin naisia kuin miehiä. Lihakeittoa oli valmistettu toista sataa litraa, riisipuuroa sekahedelmä päälle ja vielä kahvit kastamisineen. Kakot ja kahvipöydän antimet leivottiin itse.
Lauantaina tarjoilusta vastasivat Anita Mäntynen, Marja-Liisa Kouhi, Helvi Kurvinen, Erja Kiiski ja Merja Mäntynen.
Helvi Kurvinen on syntyisin Nanhialta, mutta tunnustautuu jo puhtaasti karhiniemeläiseksi. Tämä on Kouhin Kallen sanoja lainaten oikea kulttuurin kehto. Helvi tuumi ja toiset allekirjoittivat luonnehdinnan.
Käry kävi Pälijärven Heikki ja Takalan Erkki vaihtoivat ruuan päälle kuulumisia pihalla. Paperossit savuten. Kumpikaan ei poltellut vielä kouluvuosina, mutta molemmat muistivat, että kiinnijääneillä ei ollut hauskaa. Kaiken lisäksi asia oli vielä selvitettävä vielä kotonakin. Heikki ja Erkki tutustuivat tupakkaan vasta yli kaksikymppisinä. Ja olisi saanut jäädä vallan tutustumattakin, Erkki puisteli päätään.
Hän tykkäsi koulunkäynnistä, kun oli kova lukemaan. Vieläkin hän lukee lehdet tarkkaan, mutta kun näkö on heikentynyt sen verran, että kirjat ovat jääneet vähemmälle. Hän on asunut koko ikänsä Karhiniemellä, mitä nyt sotareissu välillä tuli tehtyä. Mihin sitä kotoansa olisi lähtenyt, vallankin kun isä nuoresta komensi töihin ja isää piti totella, Erkki jutusti.
Heikki Pälijärvi asuu Raumalla. Koulupoikana hän oli tunnustuksensa mukaan mallioppilaasta kaukana. Usein vasta kuunvalolla pääsin kotiin. Mutta loppujen lopuksi se oli hyvää aikaa. Ja hemmetin hyvät hermot oli opettajilla, jotka poikakollien kanssa jaksoivat.
Erkkikin tunnusti, että hän vähän senkin vuoksi oli aloillaan koulussa, kun opettaja Käenmäki vei heiltä maitonsa. Ja mukava ihminen se oli, kun sitä vaan totteli. Vastaan ei kyllä ollut panemista.
Raumalle vei myös Pauli Lehtomäen tie. Yhdessä Erkki Takalan kanssa hän hämmästeli, mihin heidän ja monen koulukaverin tukka oikein on kadonnut. Vähentynyt yhdeltä jos toiseltakin ja melkein kaikilta muuttanut väriä.
Jo joutui..
Muistojen päivässä esiintyivät muiden muassa Suvi Kurvinen ja Reetta Tihumäki, jotka Petri Kiiskin säestyksellä lauloivat tuttuja koululauluja, esimerkiksi oravan pesästä kuusen latvassa oksien alla. Yhteen ääneen ja suurella tunnelatauksella kajautettiin Suvivirsi, jo joutui armas aika. Sanoihin saatiin aivan varmasti enemmän tunnetta ja syvää tietämystä kuin vuosikymmenet sitten. Yhdessäoloa jatkettiin vielä illalla vanhan tanssimusiikin siivittämänä. Kirjoitti Sirpa Mähkä.
Kuva otettu 10.7.1988.
Palaa sivun alkuun...
Karhiniemen kyläkoulun 100-vuotisjuhlat
Huittisten Joulu-lehdessä 2013.
Karhiniemen kyläseura kutsui Kyläkartanolle 27.7. meidät entiset koulun oppilaat ja kyläseuralaiset juhlimaan ja muistelemaan opiskelumme alkutaivalta yhteisessä opinahjossamme. Varsin runsaslukuisesti kutsua noudatettiinkin.
Välituntikelloa kilistäen kutsui kyläseuran puheenjohtaja Teuvo Musakka ”oppilaat” sisälle ja toivotti juhlakansan tervetulleeksi. Suvivirsi saattoi meidät koulumuistoihimme.
Maisteri Malla Meriniemi oli keväällä saanut valmiiksi pro gradu-tutkielmansa Turun yliopistossa. Aihe oli ”Karhiniemen Kyläkartano – entisen maalaiskansakoulun merkitys kyläyhteisön kohtaamispaikkana.” Aihe oli kiinnostava. Saimme tietoa koulumme alkuvuosista lähtien aina vuoteen 1970, jolloin koulu lakkautettiin ja kylän oppilaat ”palasivat takaisin” 57 vuoden jälkeen Sammun kouluun, josta isovanhempamme aikanaan olivat Karhiniemen kansakouluun siirtyneet.
Esivanhempamme olivat jo vuodesta 1908 lähtien kyläänsä kansakoulua kunnanisiltä anoneet turhaan, kunnes emäntä Vendla Unto oli saanut kerättyä tarpeellisen määrän nimiä koulun aloitusta varten.
Koulurakennukseksi saatiin Sammun Mattilan asuinrakennus, jonka Karhiniemen isännät lupautuivat siirtämään Untolta ostetulle tontille. Karhiniemen kansakoulurakennus valmistui syksyksi 1913, mutta koulutarvikkeet puuttuivat suureksi osaksi. Niiden hankkimiseksi mm. Karhiniemen naisvoimistelijat järjestivät useita iltamia, sekä kerättiin rahaa kyläläisiltä.
Ensimmäisenä vuonna oppilaita kouluun tuli 44, neljälle eri osastolle. Osa oli siirtynyt Sammun koulusta ja osa Karhiniemen kiertokoulusta. Ensimmäiseksi opettajaksi (vuosiksi 1913-1919) valittiin Fanni Valonen, joka myöhemmin avioitui johtaja Väinö Lauerman kanssa. Parin hääkuvasta päätellen juhlaan oli kutsuttu kyläläiset sekä koulun oppilaat. Kun koulu vietti 50-vuotisjuhlaansa, osallistui opettaja Valonen myös juhlaan.
Pisimpään koulun opettajana toimi vv 1924-64 Lyyli Käenmäki ja v 1958 toiseksi opettajaksi karhiniemelle saatiin Pertti Wallenius.
Alkuvuosien jälkeen saatiin kouluruokailu. Talvi- ja jatkosodan aikana, kun kyläämme oli tullut paljon karjalaisia ja inkeriläisiä evakoita oli kouluruuan merkitys suuri. Kouluun vietiin perunoita ja marjoja, koska kunnalta ei ruoka-aineita saatu.
Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain jälkeen saatiin Karhiniemelle alakoulu, jota varten valmistui erillinen rakennus keittolaosineen. Alakoulua oli aikaisemmin edeltänyt kiertokoulu, jota pidettiin kylän taloissa, siirtyen aina parin viikon päästä toiseen paikkaan. Koululle saatiin v 1929 Huittisten kunnan sivukirjasto, jota kyläläiset käyttivät ahkerasti.
Meriniemi totesi, kun Karhiniemen koulu lakkautettiin vuonna 1970, näytti kylän sosiaalinen elämä hiipuvan. Mutta Karhiniemen kyläseuran perustamisen v 1989 jälkeen, alkoi kylässä uusi virkeä toiminta. Entinen kansakoulu nykyinen Kyläkartano on kylän identiteettiä ylläpitävä toiminnan ja muistojen paikka. Senhän mekin juhlaan tullut juhlaväki totesimme ja suuret kiitokset aktiiviselle Karhiniemen kyläseuralle!
Maisteri Meriniemen puheenvuoron jälkeen pääsimme nauttimaan kaikkien muistamaa perunasoppaa, jota Teuvo Musakka kertoi olevan myös santsiannokset. Ruokailun jälkeen Karhiniemen vanhoja asioita keräävä Irja-Liisa Marku näytti koulua koskevia valokuvia ja luki tätinsä Eeva Paavolan koulumuistelun.
Entisen oppilaan puheenvuoron käytti Heikki Kiiski, joka totesi, että koulumme alkamisesta on siis 100 vuotta. Aika tuntuu pitkältä, mutta toisaalta se on lyhyt. Viimeisen sadan vuoden aikana maailma on muuttunut, niin myös koulumaailma. Sata vuotta sitten helmitaulu oli kova sana, nyt tietokone, älypuhelin.
Koulumme syntyvaiheessa Suomi oli osa Venäjää, sen autonominen alue. Itsenäistymishaaveet olivat toki olemassa. Kyläkoulumme alullepanijat olivat edistyksellisiä ihmisiä, jotka ymmärsivät koulun tarpeellisuuden myös tänne vaikeakulkuiselle syrjäkylälle.
Koulun ensimmäisen vuosikymmenen aikana maamme itsenäistyi, mutta aikaa edelsi poliittisten ristiriitaisuuksien aika. Onneksi koulun ensimmäinen opettaja Valonen pyrki kuitenkin pitämään lapsille koulua. Muutamien rauhanvuosien jälkeen syttyi talvisota, joka toi Karhiniemelle useita perheitä siirtolaisia Kaukolan pitäjästä. Koulun oppilasmäärä kasvoi hetkessä kolmanneksella. Siirtolaisperheet palasivat sodan jälkeen kotiin Kaukolaan.
Jatkosodan siirtolaisina Karhiniemelle tuli 15 perhettä Pyhäjärveltä. Heikki totesi, että sodat olivat Suomen kansalle ja karjalaisille kovan koettelemuksen aikaa. Tästä kertoo tuo sankaritaulu, jossa on tämän kylän 20 kaatuneen pojan nimet.
Koulun tärkein henkilö on tietysti opettaja ja omassa koulussamme se oli opettaja Lyyli Käenmäki. Hän oli työssään varmaan pätevä, oppilaat muistavat hänet tiukkana ja etäisenä ihmisenä. Jo aamunavauksen jälkeen saattoivat kurinpitotoimenpiteet alkaa jo joidenkin kohdalla. Enemmän huumorintajua ja lasten ilojen ja surujen ymmärtämisen taitoa me oppilaat olisimme opettajallemme toivoneet.
Veistonopettajana yläkoulussa toimi Tuomas Puiseva, oikein vanhanajan puuseppä. Veistotunnilta Heikki sai elin-ikäisen muiston veistotunnilla, kun terävä taltta luiskahti leikaten peukalon ja etusormen auki. Haava parani aikanaan, mutta sormen päälle jäi ikuinen arpi.
Heikin oma ensimmäinen koulupäivä oli alkanut pahimmalla mahdollisella tavalla, hän joutui tytön viereen istumaan. Alakoulunopettaja Saima Laatin hän muistaa tasaisena vähän sellaisena mummelina. Pahimmat päivät koulussa olivat kun terveyssisar pyöräili laukkunsa kanssa koululle. Toinen vielä pahempi oli hammaslääkäri Maija-Liisa Simula.
Yläkoululaisten ruokailu tapahtui keittolassa seisten pitkien pöytien ympärillä. Ruoka oli monipuolista: marjapuuro. helmivelli, papusoppa, perunasoppa, leipää ja maitoa ei ollut. Opettaja söi pöydän päässä selkä suorana. Kun ruokarukous oli luettu tai vähän ennen sitä kävimme hyökkäysvalmiuteen, leuka lautasen reunan päälle, joka kylläkin oli kiellettyä. Aamenen jälkeen alkoi melkoinen kalina. Koska Jokisen Naimin keittämä perunasoppa oli Pekka-luokkatoverini mielestä maailman parasta ruokaa ja sen syömisessä hän olikin lyömätön. Sääntönä oli, että lisää saa, nostamalla käden ylös. Pekan lusikkakäsi veivasi kuin moottorin kiertokanki toinen käsi alkoi nousta sitä myöden ylös, kun lautanen tyhjeni. Neljännen lautasen jälkeen annos pieneni joka kerta, kahdeksannella enää pohja peittyi. Koululaisten piti toimittaa kouluun perunoita, marjoja. Koulusta saatiin myös perunannostolomaa. Käytiin taloissa perunamaalla, lapsityövoima oli silloin sallittua.
50-luku oli kovaa pula-aikaa. Täysin käsittämättömät sotakorvaukset oli saatu maksettua. Mukavimmat muistot kouluajoista ovat joulu- ja kevätjuhlat. Harjoiteltiin näytelmiä ja lauluja. Ikuisesti muistan, kun joulun kuusijuhlassa saatiin oikein paketti. Ruskeassa paperipussissa oli ihan oikea nisuäijä ja omena, joskus jopa karamelli. Liikutuksella muistan vielä rapinan kun 50 paperipussia avattiin ja tutkittiin, mitä siellä oli. Koulun päätös toki keväisin oli aina juhlallista. Saatiin todistukset ja talven käsityöt kotiin. Minulle kesän alkamisen kruunasi Suvuvirsi, jonka silloin sai vielä koulussa laulaa.
Syyslukukauden alussa 1958 meille tuli opettajaksi Pertti Wallenius, joka jatkoi sitten aina koulun lakkauttamiseen saakka. Aikaa muistaa Heikki mukavana. Pertti soitti trumpetilla joskus musiikkitunneilla, jopa harmoniin sai vähän koskea. Samaten liikuntatunnit olivat erilaisempia, Pertti-opettaja oli saanut juuri vänrikin natsat, mekin opettelimme oikein tahdissa marssimaan.
Kevätlukukausi -60 olikin Heikille viimeinen kansakoulussa. Syksyllä suoritettiin jatkokurssi Lauttakylässä. Koulunkäynti oli meille pojille täyttä pakkopullaa. Puhuttiin, että kunpa tää järkitehdas joskus loppuis, että päästäs töihi! Koulun jälkeen odotettiin, kun Junno tuli näyttämään oikein elokuvia, raittiusaiheisia. Lopuksi, opettaja Käenmäen vastustuksesta huolimatta, katsottiin Mikkihiirtä.
Karhiniemen kansakoulun lakkauttamisen jälkeen rakennukset nukkuivat vajaa 20 vuotta ruususen unta, kunnes 5.11.1987 Heikki oli 48 muun karhiniemeläisen kanssa perustamassa Karhiniemen kyläseuran, joka osti käyttöönsä entisen yläkoulun. Heikkokuntoisen rakennuksen hankkimisen jälkeen alkoi yhdistyksessä armoton talkootyö. Väheksymättä kenenkään työpanosta, mainitsi Heikki nimeltä Mäntysen Jukan ja kaksi Mattia, Peltomäki ja Toivonen.
Kiitoksen ansaitsevat johtokunnan aktiiviset jäsenet sekä seuran naiset joiden harteilla on ollut keittiö- ja siivoustyöt. Priimusmoottorina Helvi Kurvinen.
Koko juhlaväki esittää suurkiitokset Karhiniemen kyläseuralla onnistuneesta 100-vuotisjuhlasta!
Palaa sivun alkuun...