PAAVOLA tilan tunnukset v 1766 kartalla 4 tai B
Kuvassa Paavolan tilan päärakennus v.1930.
Talo on ns. vanha perintötalo, jonka kymmenykset jaettu luutnantin palkaksi. On 1/3 vanhaa ja uutta manttaalia vuoden 1758 Kruunun maakirjan mukaan ja maksaa 2 äyriä, 12 taalaria 8 äyriä hopearahaa veroa. Löytyy maakirjassa numero 4 ja omistaa verotalonpoika Jaakko Tuomaanpoika.
Ikivanhaa tietoa kerätty Seppo Suvanto: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571 Ala-Satakunnan kihlakunta Huittisten hallintopitäjä, Sammun neljännes Karhiniemen jakokunta.
Karhiniemen talo IV Paavola
Juho 1540-1543 isäntä ja maksoi veroa v 1541 äyrejä 2. Karjaa oli 1540: hevonen 1, lehmiä 3, nuorta karjaa 2, lampaita 4.
Paavo Matinpoika 1544-1556 äyrit 2. Isäntä Påual Madzssonn on maakirjassa 1552. Ala-Satakunnan kevätkäräjillä 22.4.1551 tuomittiin Villilän Torkkeli (talo II) vapaasti nauttimaan osuuttaan niityistä ja ulkopalstasta, jonka karhiniemeläiset Poual Kastar ja Laurens Kastar olivat vallanneet. He olivat ottaneet ulkopalstalta tuohia ja rakennuspuita sekä vahingoittaneet Heikki Torkkelin pyydyksiä. Maa oli jo aikaisemmin tuomittu Torkkelille. Sama asia oli uudelleen esillä kesäkäräjillä 5.8.1551. Syytettyinä olivat Poual Kastar ja Lassz ibidem. Nyt tuli lisäsakko kihlakunnantuomion rikkomisesta. Paavo Kastari lienee sama kuin Paavo Matinpoika. Talon VII (Kastari) poika oli ehkä ottanut talon IV viljelläkseen.
Paavo Eskonpoika mainitaan maakirjassa 1558-65, Äyrit v 1558:1½. Kym 1558 kylvössä panneina; ruis ¼, ohra ½, kaura ¼; 1559: ruis ¼, ohra ½ viljelyksessä, (panni vastasi ½ tynnyrinalan = 47 litran kylvöä).
Mikko Paavonpoika, jolla oli 1569 oli äyrejä 2. Michill Pollsson omisti kuparia 12, hevosia 2, lehmiä 4, nuorta karjaa 0-0-2-0, lampaita 10, nautayksiköitä 10.25.
Paavolan historiasta on tietoja jo kuningas Kustaa Vaasan ajoilta. Silloin talon karja mainitaan jo veroluettelossa. Näyttää, että silloinen isäntä Paavo Matinpoika viljeli Paavolan lisäksi myös Kastarin taloa. Tuomiokirjassa Paavo kerrotaan Lauri veljensä kanssa tuomitun v 1551, koska he olivat ottaneet Villilän Torkkelin ulkopalstalta tuohia sekä rakennuspuita. Samaten he olivat vahingoittaneet Heikki Torkkelin pyydyksiä. Veljekset saivat vielä lisäsakon kihlakunnan tuomion rikkomisesta. Paavon Mikko-poika oli tuomiokirjojen mukaan Paavolan isäntä vv 1570-1600.
Isännät:
1540-45 Johan.
1546-56 Paul Mattsson.
1557-68 Paul Escilsson.
1569-1600 Michel Paulsson.
Ruotsi oli hävinnyt Tanskalle sodassa ja menettänyt mm Älfvsborgin linnan, jonka takaisin lunastamiseen tarvitsi maksaa lunnaita. Sitä varten Suomessa v 1571 kannettiin tätä veroa. Huittisissa tätä veroa, hopeaveroksi kutsuttua, kannettiin 371 talollista ja lisäksi oli 4 veroa suorittamatonta. Veron perustana oli talonpojan omaisuus ja sen tähden tehtiin omaisuusluettelo, jossa mainitaan, että hevosia oli 369, härkiä 303, lehmiä 941, nuorta karjaa 3049, lampaita 1885, sikoja 489. Väkiluku Huittisissa oli arviolta 2.200 henkeä. v 1565 Paavolan talon isäntä Mikko Paavonpoika maksoi 10 mk.
1600-25 Johan Michelsson.
1626-35 Lars Jöransson, vaimo Anna. Heidän poikansa jatkaa Paavolan talossa.
(Larsin tytärAgatha on avioitunut Kastarin isännän Thomas Jöranssonin kanssa vv 1647-67.)
1636-60 Jöran Larsson Paavola, kuoli 6.5.1660, vaimo jatkaa.
Kreivikunnan talojen autioselvityksessä v 1652, että huittislaisista vain Jöran Larssonin peltoja kuvataan täysin kelvottomiksi. Jalonojan kylässä oli vain yhden talon pellot melko kelvottomia.
1660-67 Caisa Laurisdr, jonka jälkeen poika astuu vastuuseen tilanpidosta.
1668-97 Johan Jöransson Paavola, s 1640? 1644-21.12.1697, vihitty 28.12.1665 Kauvatsa, vaimo Margareta Henricsdotter Reikko, s. 1643 Kauvatsa.
1697-99 Margareta Henricsdotter Reikko, kunnes poika jatkaa talossa isännyyttä. Lapsia perheessä oli Tuomas seuraava isäntä ja Jaakko ja Juha 13.12.1668.
1700-42 Thomas Johansson Paavola, 8.12.1666-23.10.1742, vihitty 1702, vaimo Maria Escilsdotter, 1673-6.10.1761. Perheeseen syntyi lapset: Juha 13.3.1705, Kaisa 30.12.1708, Maria 8.10.1710, Jaakko 7.7.1717, Vappu ja Matti.
Maassamme oli voimassa vuodesta 1728 ruotujärjestys aina Suomen sotaan asti v 1809. Sen mukaan Kokemäen komppanian 103 no 231 talojen Kyssän, Jallin ja Paavolan yhteinen sotamies Erkki Antinpoika Flinta.
Paavolan verotila on vuoden 1758 kruunun maakirjan mukaan 1/3 vanhaa ja uutta manttaalia, 2 veroäyrin tila. Veroa 12 taalaria 8 äyriä hopearahaa korkoa. On maakirjassa numerolla 4 verotalonpoika Jakob Thomassonin.
1743-73 Jacob Thomasson Paavola, 7.7.1717-22.3.1773, vihitty 1744, vaimo Maria Thomasdotter Vähäkuukiselta ?1726-19.6.1804.
Lapsia perheeseen syntyi Maria 3.3.1746, (kummi oli Unton sotilastalon vuokraaja luutnantti Clas Gustav Köhler) Tuomas 1.10.1747, Jaakko 27.4.1750, Karin 26.8.1751 (meni avioon 4.4.1774 Heikki Isokuukisen 14.6.1751-9.12.1809 kanssa.) Kun aikaisempi Jaakko oli kuollut kastettiin toinen Jaakko 14.4.1754, Valpuri ja Heikki 12.1.1757, Birgitta 24.6.1759, Anna 14.3.176, Liisa 24.2.1765
Vanhin poika eli Tuomas (s. 1666) peri talon, avioitui Maija Erkintyttären (Maria, s. 1673) kanssa. He saivat lapset: Juha (Johan, 10.3.1705), Kaisa (Caisa 30.12.1708), Maija (Maria, 8.10.1710), Jaakko (Jacob, 7.7.1717), Vappu (Walborg) ja Matti (Matz).
1774-1805 Thomas Jacobsson Paavola, 1.10.1747-21.12.1805, vihitty 25.10.1796, vaimo Caisa Michelsdotter Vähä-Kuukinen, 24.11.1776- 7.7.1831.
Aikanaan Paavola on saanut tiluksensa erilleen 26.5.1810 päättyneessä isojaossa ja se oli vahvistettu 26.10.1894 isojaon täydennyskartassa.
1805-20 Caisa Michelsdotter Vähä-Kuukinen, jonka (isä oli Mikko Matinpoika Nikkilä 24.9.1739 ja äiti oli Anna Matintytär Kenniltä 3.8.1741). Lapsia Tuomaksella ja Caisalla oli Anna 28.8.1798 ja Tuomas 12.81801.
1821- 42 talon peri ainoa poika Thomas Thomasson Paavola, 28.8.1801-10.9.1842, vihitty3.12.1818, vaimo Caisa Johansdotter Vinko, 13. 7.1798-28.2.1841.
Lapset: 1. Anna Stina, s. 16.2.1825, hänestä tuli Keikyän seurakunnan lukkarin 1. vaimo, kun Oripään kappalaisen poika Lars Theodor Pahlman, s. 1825, saapui Keikyään 23.2.1845 toimien aluksi vt. lukkarina. 2. Anton poika Paavolaan syntyi 281.1830, hänestä tuli seuraava isäntä. Anton oli isänsä kuollessa vain 12-vuotias. Tällä isännällä oli oma puumerkkinä N. Perheeseen syntyi vielä 3.Tuomas s 29.6.1832 sekä 4. Kaisa 8.4.1835, jotka kuolivat vuonna 1836.
1843-48 taloa hoiti lampuoti Tuomas Jaakonpoika s 1803.
1848-60 Anton Fredric Thomasson Paavola, 28.1.1830-7.11.1860. Nuori 18-vuotias Anton vihittiin 7.12.1848, vaimo oli naapurista Maria Johansdotter Wallin, 26.9.1823-15.8.1863 kanssa. Ilmeisesti avioliiton solmimisen vuoksi Anton sai isännyyden jo 18-vuotiaana. Lyhyeksi jäi Antoninkin isännyys, juuri täytettyään 30 v hän kuoli. Antonin ja Marian avioliitosta syntyneet lapset jäivät isästään kaikki alaikäisiksi. He olivat (Maijastiina Kastarin pikkuserkkuja). Miehensä kuoleman jälkeen Maria pitää taloa pari vuotta, kunnes tuo uuden isännän.
Lapset: Antti (Kaunismaa) s 17.11.1847 ja k 1922 Korkeakoskella. Kalle Vihtori (Paavonen) 27.3.1850, k 1899 (Kalle eli Naarassaaressa ja Kallen Frans-pojasta jatkuu suku), Katariina Kristina, 25.11.1852 ja kuoli lapsettomana 26.8.1875, Maria Wilhelmina (Lindfors?), 24.5.1855 ja lapsina kuolivat Sofia Fredrika 20.7.1858, Erika Lovisa, 16.9.1859 ja Emma Johanna, 27.1.1861.
Vaimo jatkaa 1860-62 Maria JohansdotterWallin. Maija meni uusiin naimisiin Carl Christian Samuelsson, 22.7.1839 Nääpän kanssa. Kalle oli 16 vuotta Maijaa nuorempi ja syntyään Urjalan Kehron kylästä (Kehrois). Hänen isänsä oli lampuoti Samuli Heikinpoika Nääppä. Tästä avioliitosta ei ollut lapsia. Maija kuoli syöpään (kräfta) 15.8.1863.
Suur-Huittisten historia III/1 kerrotaan, että Huittisissa kuoli paljon ihmisiä. Vuonna 1861 oli esiintynyt perunaruttoa, seuraavan vuoden satoa verotti halla. Vuosi 1863 oli huonoin miesmuistiin. Lämmintä oli ainoastaan kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoleenväliin. Ihmisiä kuoli erilaisiin tarttuviin tauteihin. Vuosi 1865 oli koko maassa katovuosi, josta Huittinen selvisi säikähdyksellä.
Vuonna 1866 lumi suli huhtikuussa, mutta oli viileätä. Kesäkuu oli kaunis mutta heinäkuun ensimmäisellä viikolla alkoivat sateet, jollaisia vanhatkaan ihmiset eivät muistaneet nähneensä. Sato muodostui huonoksi. Tämän lisäksi puhkesi lavantautiepidemia, Huittisissa sairastui yli 500 ihmistä. Seuraavana vuonna 1867 rukiin korjuuaikana alkoi sataa ja tuli raekuuroja. Halla vei syyskuun alussa peruna- ja hernesadon. Taas kuoli paljon ihmisiä lavantautiin. Edelleen seuraavanakin vuonna oli lavantautia ja isorokkoa. Nälkävuosina joutui suhteellisen varakas Huittinenkin turvautumaan valtion apuun. Suomen väestöstä kuoli 1868 noin 8 %, maalaisia suhteellisesti enemmän kuin kaupunkilaisia.
Satoon vaikutti osaksi se kun 1860–luvulla ei vielä käytetty keinolannotteita; tuomaskuona ja luujauho tulivat vasta myöhemmin. Viljoista kasvatettiin eniten ruista, kauraa ja vähäisessä määrin ohraa ja vehnää. Hernettä, perunaa ja lanttua ja kaalia käytettiin myös.
1862-63 Carl Christian Samuelsson Nääppä, 22.7.1839 Urjala-27.10.1907 Kylmäkoski, vihitty 7.8.1862 Marialle. Vuoden ja viikon se onni vain kesti, kunnes Marian kuolema heidät erotti. Seuraavan vuoden syksyllä 30.9.1864 leski Carl vihittiin, vaimo Amalia Gustafa Johansdotter (Isoraution Pihlavan torpparin Juha Matinpojan tytär) 30.11.1841- 4.11.1909 Kylmäkoski. Paavolan myynnin jälkeen Carl Christian Samuelsson (Nääppä) lähti Kylmäkoskelle.
Paavolan talo myytiin Marian kuoleman 15.8.1863 jälkeen. Huutokaupassa oli korkeimman tarjouksen tehnyt naapurista Kastarin isäntä Kalle Juhanpoika (s.1818) ja hänen vaimonsa Maijastiina Kastari, joiden jälkeläisistä alkoi uusi suku Paavolassa.
Paavolan talo siirtyy toiselle suvulle.
Kauppakirja, jolla Kalle Juhanpoika Kastari ostaa Anton Tuomaanpoika Paavolan perikunnalta Paavolan talon. Tällä avoimella kirjeellä, teen täten tiettäväksi, että julkisesti järjestetyllä huutokaupalla tämän kuun 12 päivänä myytiin kuolleen talollinen Anton Tuomanpoika Paavolan velkojen rasittama omaisuus, josta talollinen Kalle Juhanpoika Kastari, Karhiniemen kylästä suostui antamaan korkeimman tarjouksen, yllämainitusta Anton Tuomanpoika Paavolan omistamasta 1/3 manttaalin verotilasta, yllämainitussa kylässä Huittisten pitäjässä, Ylä-Satakunnan alista oikeutta tuomiokuntaa sekä Turun ja Porin lääniä, kymmenentuhatta yhdeksänsataakaksikymmentä suomen markkaa (10.920), minkä kauppasumman ostaja Kalle Juhanpoika Kastari täysimääräisen on maksanut.
Siten tulee, ostaja Kalle Juhanpoika Kastari omistajaksi mainitulle verotilalle kaikilla oikeuksilla mitä siihen tänä päivänä kuuluu, että tänä päivänä on vastaanottaa ja sen jälkeen kuten ansaitsemaansa omaisuutta käyttää ja hyödyntää itselleen, vaimolleen ja perillisilleen.
Todistuksena tästä olkoon tämä myynti - ja ostokirjamme kuten pyydetyt toimitusmiehet nimellämme ja puumerkillämme vahvistamme.
Huittinen 5. päivänä lokakuuta 1864.
Carl Poluander |
Gustaf Mattsson Norri |
Kaupanvahvistaja/selvitysmies |
Meklari/ huutokaupanpitäjä |
Vuonna 1864 lokakuuta 5. vahvistetaan yllämainitulla ostokirjalla lainmukaisilla Huittisten pitäjän syyskäräjillä ensimmäinen lainhuuto 1/3 manttaalin Paavolan verotilaan, kuten yllä. Kihlakunnan oikeuden puolesta Aug. Fred. Juselius
Toinen moitteeton lainhuuto julistettiin 7. huhtikuuta 1876.
todistaa K. F. Munck
Kolmas moitteeton lainhuuto julistettiin 7. joulukuuta 1876.
todistaa K. F. Munck
Sinetillä ja omalla vapaasukuisella vaakunamerkinnälläni.
Tuomarinviran puolesta
Lainhuutopöytäkirjan mukaan Paavolan ostaja oli naapurista Kalle Juhanpoika (Karl Johansson) Kastari, myyjä oli Antti Tuomaanpoika Paavolan lasten holhooja Kalle Erkinpoika Unto (Karl Ericsson Undo) ja kauppahinta oli 10.920 Venäjän markkaa (Ryska mark). Käräjäpöytäkirjassa on päiväys 5.11.1864. Antti oli kiinnittänyt talon lainoja vastaan ja huomattava osa kauppasummasta meni velkojille. Syytinkiä ei kauppaan kuulunut. Ilmeisesti perimysjärjestys oli sellainen, että taloa ei annettu leskeksi jääneelle Kalle Samulinpojalle ja velatkin piti saada maksettua. Kalle Samulinpoika kuoli Kylmäkoskella 1907.
Tähän loppuu alkuperäisen Paavolan suvun tarina asuttuaan talossa 8 sukupolven ajan. Tosin entisellä ja tulevalla suvulla oli vuosisatojen aikana yhteisiä sukulaisia.
Vv 1864-91 omistajina olivat Kalle Juhanpoika Kastari syntyään Raska ja vaimo Maijastiina Mikontytär Kastari, ostohetkellä olivat Kalle oli 46 v ja Maria 38 v ikäisiä.
Paavolan talon oston jälkeen muutti Paavolaan Kastarilta Maijastiinan Kalle-veli perheineen. Ja isäntäpari itse jäivät Kastarille kunnes v 1879 vanhin poika Juha tuli siihen ikään, että pystyi ostamaan Kastarin.
Katso kauppakirja Kastarin tiedoista!
Paavolaan Kalle ja Maijastiina muuttivat isäntäpariksi vv 1877- 1889 Paavolaan. Mukana seurasivat alaikäiset lapset Ville, Matilda, Emil ja Ida. Paavolasta vastaavasti siirtyi Maijastiinan Kalle-veli takaisin Kastarille jonkinlaiseksi ”setämieheksi” ja eli siellä kuolemaansa 16.1.1904 asti.
Asiakirjojen valossa näyttää, että vanhemmat olivat ehkä ajatelleet aluksi perheen seuraavaksi vanhinta poikaansa Villeä Paavolan isännäksi. Mutta Villen hieman raikulit elämäntavat vaikuttivat, että vanhemmat peruivat ajatuksensa Villen isännyydestä ja antoivat hänelle osuutensa rahana. Ville on vastaan ottanut osuutensa v 1884 saanut 3000 mk ja v 1885 saman summan 3000 mk vanhemmiltaan. Aluksi Ville jäi perheineen asumaan taloon, kunnes muutti sitten Paavolan Pakkosen torppaan.
Eino Jutikkalan kirjassa: ” Suomen talonpojan historia” mainitaan, että vuonna 1852 syytinkisopimukset oli kiinnitettävä tilaan, jotta ne olisivat voimassa kolmanteen mieheen asti. Syytinkisopimuksiin liittyi mitä moninaisempia määräyksiä ja parseeleja; viljaa, perunaa, juurikasveja, maitoa, voita, kalaa ja viinaa. Eläkeläiset voivat viljellä jotain peltoa viljan vastineeksi. Syytinkiläisille kuuluivat kuljetukset ja kunnialliset hautajaiset. Tai lupa kulkea pihalla nurinaa kuulematta. Länsi-Suomessa syytinkisopimusten teko oli yleistä mutta sitä vastoin Itä-Suomessa isännät säilyttivät talon päämiehenä olon kuolemaansa asti.
Tilan sai yleensä vanhin poika ja Maalain vuodelta 1734 mukaan perii kaksi osaa ja tyttö yhden osan. Tytär sai myötäisikseen karjaa, vuodevaatteita, ja rahaakin ja nuorimmat pojat saivat samanlaiset myötäjäiset. Sisarukset voivat saada peltokappaleita nautittavakseen eliniäksi, ilman vuokraa tietenkin. Ylä-Satakunnassa sanottiin ”irtaimella rahalla naitetaan tyttäret ja yritetään vielä elukoilla ja muilla kaluilla asia saada onnistumaan.” Naimattomille sisaruksilleen isäntä joutui kustantamaan häät.
Vanhemmat olivat valintansa tehneet; seuraava Paavolan isäntä oli perheen nuorin poika Emil. Hän oli vuoden 1887 kutsunnoissa saanut numeron 4 sekä hänet todettiin täyttävän armeijan määräämät määräykset ”lääkäri syynäs ja välskäri mittas", Emil astui suorittamaan 3-vuotista sotapalvelustaan Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonaan v 1888. (Katso linkki!)
Ja päästessään v1889 ensimmäiselle lomalleen, tekivät vanhemmat Kalle ja Maijastiina Paavola talonsa kauppakirjan Emilin kanssa. Päätöksensä Paavolan tilan myynnistä vanhemmat vahvistivat kaupantekohetkellä 14.9.1889. Tilan hallinta pysyi vuoden 1891 loppuun vanhemmilla, kunnes Emil vapautui armeijasta. Omistusoikeus taloon siirtyi Emilille vasta isän kuoleman jälkeen, jolloin Emil oli 26-vuotias.
Vanhemmat olivat yrittäneet parhaan kykynsä mukaan kasvattaa lapsensa. Mutta ilmeisesti Ville oli tehnyt sellaisia kolttosia, joista oli joutunut käräjille ja vanhemmat eivät sitä katsoneet sopivaksi talon pitäjälle.
Ville perusti perheen Paavolassa, mutta siirtyi sitten perheineen Paavolan torppaan Pakkoselle ja asui siellä kuolemaansa asti.
Ville Pakkosella oli varsin suuri osuus, että Karhiniemelle saatiin 1900-luvulla työväenyhdistys ja sille oma talo. Pakkosen lapsiakin oli mukana yhdistyksen toiminnassa.
Liekö näistä perintöasioista, joista veljeksille jäi eräänlaiset riitaiset välit. Tuntuu, että kumpikin, asian niin salliessa teki kiusaa ja hankaluutta toiselle. Onneksi se ei jatkunut enää toiseen polveen.
Vuosien 1884-93 Paavolan rippikirjassa Vilho Reinhold on ”torppari” korjattu ”työmieheksi”. Asiakirjakopioista Villen ja hänen isänsä välillä voisi tulkita tapahtuneen niin, että vanhemmat jo v 1884 maksoivat Villelle hänen lakiosansa rahana ja päättivät olla myymättä taloaan Villelle.
KAUPPAKIRJA Paavola myydään Emil-pojalle
Tämän kautta antaa ja luovuttaa allekirjoittaneet Perintötilallinen Kalle Juhanpoika Paavola ja vaimonsa Maria Elisabet Mikontytär, omistamansa Paavolan kolmanneksen (1/3) manttaalin suuruisen perintötilan Karhiniemen kylässä Huittisten pitäjää, arvoltansa kaksitoistatuhatta (12000) markkaa, meidän nuoremmalla pojallemme Eimeli Kallenpojalle seuraavilla ehdoilla.
Tulee mainitun poikamme maksaa sisarillensa Matildalle ja Idalle kolmetuhattaviisitaa (3500) markkaa kummallekin. Ja Karoliinalle (joka on naituna tilalliselle Wille Höyssylle) viisisataa (500) markkaa, sekä viisisataa (500) markkaa meitille; Tämän lunastus hinnan maksaa hän ilman korotta siittä ajasta vuoden taa kuin hän saa tilan haltuunsa.
Tulee hänen maksaa meitille vuosittain eläkettä nimittäin; neljä (4) tynnyriä rukiita ja yksi (1) tynnyri ohria, jotka on makset tava syysriihten puitua ja kaksikymmentäviisi (25) markkaa rahaa, joka on maksettava silloin kuin viljakin.
Tulee meitille ruokkia ja hoitaa kaksi (2) lehmää suvin ja talvin talon lehmäin kanssa.
Talosta tulee meitille antaa asuinhuone ja siehen tarvittavat polttopuut, sekä osa muistakin tarvittaviin huoneisiin.
Meitille tulee talon sonnittaa ja pruukata kuusi (6) kapanalaa perunamaata.
Tulee meitin saada talosta hevoinen tarpeellisille matkoillemme.
Mainittu poikamme saa tilan vastaan ottaa sitten kuin me sen muuten tahdomme hänelle antaa. Jossa tilaisuudessa hän myös saa talosta silloin parhaan hevoisen ynnä suvi ja talvi ajokaluinensa.
Tämän kaiken mitä entuudesta siihen kuuluu tahi vastaisuudessa voittaa taidetaan, luovutamme me itteltämme ja lapsiltamme hänelle ja perillisensä pidettäväksi ja nautittavaksi kuin muutakin ansaittua omaisuuttansa.
Nämä myyntivälikirjat jotka kahdessa kappaleessa, yksi ostajalle ja yksi myyjälle on valmistettu, olemme kahden todistajan yhtä haavaa läsnä ollessa omalla puumerkillämme alistaneet niiden sisälle pidon kuultua.
Huittisissa se 14 päivänä syyskuuta 1889
Kalle Juhanpoika Paavola Maria Elisabet Mikontytär
Puumerkki Puumerkki
Esitettyyn myyntikirjaan tytyväinen ja sen kaikki ehdot täyttävänin mainittuna päivänä.Emil Kallenpoika Paavola
Todistaa Torppari Wihtori Niemi Frans Kouhi
Kirjoitti sama
Lokakuun 29 päivänä 1892 käräjillä kiinnitetty toinen kerta 5. päivänä toukokuuta 1893.Kolmas huudatus marraskuun 23 päivänä 1893
Eläkeläispäiviä Kalle-isäntä ehti pitää viitisen vuotta ja kuoli 29.5.1896. Maijastiina-vaimo eli miehensä kuoleman jälkeen vielä 6 vuotta ja kuoli 19.12.1903 yli 77-vuotiaana. Viimeisen vuotensa Maria eleli vuodepotilaana Emil-poikansa perheessä. Perhe asui silloin Paavolan ns vanhassa pirttirakennuksessa. Martta tätini muisteli, että muori heitti jalkansa aina sängyn ulkopuolelle ja pyysi sitten Ailia nostamaan niitä takaisin.
Työmies Ville Pakkonen haastoi 8.4.1897 käräjille pykälässä 155 ja vastaajana oli talollinen Emil Paavola. Pakkonen selitti, että 7.11.1896 Höyssyn talossa oli Paavola luvannut hänelle antaa kirjallisen kontrahdin 1. tonttimaan, missä Pakkosen huoneet sijaitsivat, 2. Kivinokan pellon, 3. Harjun pellon, 4. pitää yhden lehmän talon metsähaassa laitumella 5. ottaa kuivia ja muita roskapuita talon metsästä 6. ottaa hakoja isännän määräämästä paikasta tarpeen mukaan, joista eduista veroa maksettaisiin 10 mk rahassa vuosittain ja 2. kolme viikkoa työtä nimittäin yksi keväällä, 3 päivää heinässä ja 3 päivää elossa sekä yksi viikko syksyllä ja piti kontrahdin kestää kantajan elinajan ja edut olisivat vastikkeena kantajan perintöosuudesta Paavolan taloon. Mutta koska vastaaja Emil Paavola oli kuitenkin laiminlyönyt sanotun kontrahdin antamisen, anoi kantaja nyt, että vastaaja laillisen velvoitettaisiin antaan ko kontrahdin sekä korvata kantajan kulut asiassa Oikeuden mukaan.
Kanteen johdosta kuulusteltavana oleva Emil Paavola kielsi koskaan luvanneensa kirjallista kontrahtia, jonka mukaan nimitti kantaja asiassa todistamaan työmiehet Antti Kääppälän ja Alfred Holmbergin, jotka nyt huudettuina oikeuteen saapuivat, hyvämaineisina ja muutenkin esteettöminä ollen vannomaan todistajan valan ja kuulusteltavat kertoivat, Alfred Holmberg oli ollut saapuvilla Höysin talossa, jolloin asianomaiset olivat sopineet sellaisista ehdoista joista ylempänä on mainittu ja että vastaaja oli luvannut niistä tehdä kirjallisen kontrahdin, joka asianomaisten kiireiden tähden oli jäänyt kuitenkin kirjoittamatta. Ja että kantaja oli puolestaan luvannut vastaajalle kuitin siitä ettei hän tältä hakisi osuuttaan äitinsä kiinteimen. Lisäksi todistaja sanoi, ettei oltu sovittu kenenkä ruuassa päivätyöt oli tehtävä. Edellisen johdosta oli Pakkonen luvannut tehdä työt omassa ruuassaan. Lisäksi oli todistaja Kääppälä lisännyt että oli ollut puhetta, että kantajan pitäisi kohdella isäntäänsä kohteliaisuudella. Todistaja kertoi yhtäpitävästi Kääppälän kanssa.
Päätös jos vastaaja ei tee kontrahtia, on tätä päätöstä pidettävä kontrahtina ja tulee vastaajan Emil Paavolan korvata 25 markalla kantajan Ville Pakkosen kulut asiassa.
Lyhennysote oikeaksi kopioitu Tyrvään tuomiokunnan arkistossa tammikuun 8 päivänä 1908
tuomarin viran puolesta Michael Paqvalin.
Maijastiina-äiti oli v 1901 tehnyt testamentin, jota sisarukset Ville Pakkonen ja Karoliina Höyssy moittivat äitinsä perinnönjaon yhteydessä.
Joulukuun 20 päivänä 1910 annetulla tuomiolla on Keisarillinen Turun Hovioikeus, määrännyt, että helmikuun 12 päivänä 1906. Talollisen lesken Maria Mikontytär Paavolan Huittisten pitäjän Karhiniemen kylästä, jälkeen toimitettu perinnönjako on samassa Karhiniemen kylässä asuvan työmies Ville Pakkosen ja Talollisen vaimon Karoliina Höyssyn hyväksi oikaistava siten että jaossa otetaan huomioon pesän varoihin Maria Paavolan aikoinaan eläissään antamat lainat:
talolliselle Eevert Kaakille, Huittisten pitäjän Honkolan kylästä 400 markan ja
talolliselle Vihtori Mattilalle saman pitäjän Sammun kylästä 200 markkaa, joista summista velkakirjat olivat tehdyt vuokraajan vaimon Ida Kouhin nimeen, sekä 158 markkaa 90 penniä minkä talollinen Eemil Paavola oli yli oikeutensa kantanut Maria Paavolalle Paavolan ja Kastarin taloista tulevasta eläkkeestä.
Edellä mainitun perinnönjaon mukaan löytyi pesässä varoja 575 mk 90 penniä, johon nyt tulee lisää erät 400 markkaa, 200 markkaa ja 158 markkaa 90 penniä joten pesän varat tekevät 1334 markkaa 80 penniä.
Pesän velat nousevat taas perinnönjaon mukaan 893 markkaan 70 penniin, nimittäin Maria Paavolan hoitokustannukset sekä jakotoimituksesta aiheutuneet kulungit yhteensä 193 markkaa 70 penniä,
Eemil Paavolan saatava 200 markkaa ja Eevert Kaakin saatava 500 markkaa, joita vastaan he jo tuossa perinnönjaossa saivat Paavola 109 markkaa 20 penniä ja Kaakki 273 markkaa, joten heidän osansa on nyt luettava Paavolan 90 markkaa 80 penniä Kaakin 227 markkaa.
Näin ollen löytyy pesässä jaettavaa 441 markkaa 10 penniä, josta Ville Pakkonen ja Karoliina Höyssyn mies ovat kumpainenkin jo saaneet erikseen 22 markkaa 70 penniä eli yhteensä 45 markkaa 40 penniä, joten pesän jäännös tekee 395 markkaa 70 penniä.
Kun Ville Pakkonen on elokuun 23 päivänä 1901 tehdyn testamentin mukaan saava pesästä päältäpäin yhden lehmän ja rahaa 450 markkaa, lankee tämä summa 395 markkaa 70 penniä (v 2013 rahassa 1555 euroa) sittekun jakokustannukset siitä ovat vähennetyt Ville Pakkoselle. Huittisissa elokuun 26 päivänä 1911
Wille Pakkonen, puumerkki Antti Höyssy, vedetty nimi yli
Emil Paavola Tilta Kaakki, puumerkki Frans Kouhi
Todistavat J Kalske Vihtori Niemi
Edellä mainitut kolmesataayhdeksänkymmentäviisi (395) markkaa 70 penniä, johon on luettu 3 markan saatavani olen tämän täysiksi kantanut ja selitän itselleni tyytyväiseksi enkä enää ryhdy mihinkään riitaan äitivainajani perinnön jälkeen, mikä täten vakuutan ja pyhänä pidän.
Huittisissa elokuun 26 päivänä 1911 Wille Pakkonen, puumerkki
Todistavat: J Kalske Oskar Selin, puumerkki
Antti Höyssy on ollut myös läsnä tässä jaossa ja suorituksessa, vaan kieltäytynyt nimensä alle puumerkkiään piirtämästä, todistaa Aika kuin yllä. J Kalske
|
|
1892-1940 Emil Kallenpoika Paavola, 17.7.1866-10.5.1948, vihitty 21.7.1898, vaimo Fanny Elina Alexsandrantytär Kopu aikaisemmin Hassalan kanssa, s 3.2.1874 Kokemäki ja k. 17.5.1964 Huittinen.
Emäntä Paavolaan.
Kun Emil sai talon haltuunsa, ryhtyi etsimään itselleen emäntää. Onneksi silloin kulki puhemiehiä, jotka järjestelivät avioliittoja. Tiedon mukaan Kokemäen Kopulla oli erittäin taitava Fanni-tytär, jota puhemies ja Emil-sulhasehdokas menivät katsomaan. Isoäitini kertoi, kun hän näki miesten tulevan hevosrattailla Kopulle, oli hänen ensimmäinen havaintonsa sulhasesta tämän huonokuntoinen pomppa. Isoäitini tulkitsi asian niin, että taitaapa olla säästäväinen, nuuka ja kelvollinen sulhasmies. Kummatkin osapuolet olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja häitä vietettiin Kokemäen Kopulla 21.7.1898.
Vanha emäntä Maijastiina eli Emilin perheessä muorina kuolemaansa jouluun 1903 asti. Silloin ei ollut vielä mitään nykyisistä Paavolan rakennuksista, vaan perhe asui ikivanhassa harmaassa edellisen suvun rakentamassa asuinrivissä, joka sijaitsi nykyisen asuinrakennuksen eteläpuoleisessa päässä.
Ensin taloon rakennettiin pirttiosa, jota sitten myöhemmin lisättiin. Tallirakennus oli useamman vuoden tekeillä. Kivinavetan rakennushistoria on selvittämättä.
Emil ja Fanny Paavolan lapsikatras:
Vanhin lapsi Aili Maria Paavola s 20.3.1899. Aili kävi kansakoulun Sammussa, jonne koulumatkalla piti ylittää vuolas Kokemäenjoki. (Karhiniemen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1913 ja alakoulu v 1930). Koulumatkat olivat aika rasittavia. Aili sai keväällä 1913 päästötodistuksen Sammun kansakoulusta, keskiarvo 9,54. Keuhkotauti vei silloin paljon suomalaisia ihmisiä hautaan. Paavolassakin sitä oli useammassa sukupolvessa. Aili sairasti 2 v keuhkotautia, johon kuoli joulun alla 1914. Aili laskettiin hautaan, joka oli nykyisen sankarihautausmaan paikkeilla. Ailista ei jäänyt valokuvaa lainkaan.
Kuvassa tyttäret vas. Martta, Katri, Fanni, Helvi, Sylvi ja Eeva. Kuvattu 1930-luvun alkupuolella.
Kuva otettu Marttasta Helsingissä 1918.
Kuvassa kudontakurssi Nanhian Mäki-Juuselassa 1930. Martta seisoo vas. reunassa raitapuserossa, Hänestä 6. oikealle Martta Maantie-Laurila ja Selma Vastamäki istuu takimmaisena vas. 2. tummassa puserossa. Hyvän opin hän siellä sai, monen monet kankaat hän loi ja kutoi, sillä siihen aikaan kaikkia vuodevaatteet kudottiin kotona pellavasta.
Martta Elina Paavola s 7.3.1900 oli sisarussarjan lahjakkain ja toimeliain varsinainen tukihenkilö perheessä, Emil-isän luottohenkilö. Martta sai samaan aikaan Sammun ylemmästä kansakoulusta päästötodistuksen kuin Ailikin. Huonoin numero oli 8 piirustuksessa, muut olivat 10 ja 9. Martalla oli palava halu päästä Helsingin Kristilliseen kansanopistoon, jonka sitten vapaussotavuonna 1917-1918 kävi. Orisbergin karjanhoitokoulussa hän oli vv 1927-28. Sitten isä tarvitsi Marttan hoitamaan Paavolan isoa lehmikarjaa. Lypsäminen kävi kovasti käsien päälle, jonka tähden Martta sairastui 1941reumakuumeeseen, Arajärvi antoi hänelle aspiriini-pistoksia.
50-luvulla huvilan pihassa oli kasvillisuus runsaimmillaan; mansikat, omena- ja luumupuut sekä monen monet kukat.
Äiti-Fannin jäädessä Emil-isännän kuoleman jälkeen yksin, muutti Martta tueksi huvilaan. Ansaiten elantonsa kananhoidolla ja sianpidolla. Martan Vainiomäkeen tekemän puutarhaan -50, istutettiin hedelmäpuita ja marjapensaita ja monenlaisia kukkia. Paavolan kantatila oli Martan ja Helvin yhteisviljelyksessä. Osuutensa Martta myi aikanaan sisarelleen. Äitinsä kuoleman jälkeen Martta eli vielä muutaman vuoden Vainiomäessä, mutta lokakuussa 1968 hän muutti Tampereelle, jossa talvisin eleli (13 v). Kesäksi hän tuli kuin muuttolintu Vainiomäkeen, josta sitten lähti viimeiselle maalliselle matkalleen Porin sairaalaan, jonne sitten menehtyi 2.8.1981.
Olen kirjoittanut erillisen tiedoston huittislaisten vapaussotaan lähteneiden miesten taisteluista Satakunnan rintamilla. Kirjoituksessa seuraan niitä taisteluja, joihin mahdollisesti Arvo Paavolakin osallistui.
Arvo Emilistä s 8.1.1902. Hänkin aloitti v 1910 koulunsa Sammussa. Mutta sai Karhiniemen ylemmästä kansakoulusta keväällä 1915 hyvän päästötodistuksen, numeroita käsityöt oli 10, laulu ja voimistelu 9 muut 8. Arvo liittyi Huittisten suojeluskuntaan vapaussodan alkuvaiheessa. Kun 1918 helmikuun alussa punaiset tulivat valtaamaan Lauttakylää, jossa Arvokin sillä hetkellä oli. Valkoisten oli punaisten suuren määrän tähden peräännyttävä Kankaanpäähän, tällaisessa aseettomien ryhmässä Arvo sitten lähti.
Porilaisilla punaisilla ja satakuntalaisilla valkoisilla oli Satakunnan kovin taistelu Noormarkun Harjakankaalla pitkäperjantaina 30.3.1918. Pakkasta oli liki 20 astetta. Valkoisten tarkoitus oli estää porilaisia punaisia menemästä Tampereelle. Kiivaan taistelun tuoksinassa sai Arvo luodin päähänsä ja kuoli Pomarkun sotilassairaalassa seuraavana päivänä 1.4.1918. Arvo haudattiin Huittisten valkoisten Sankarihautaan.
Katri Elisabet s 18.12.1903 ja kuoli 1993, Katri aloitti koulunsa vasta 10-vuotiaana. Katri kirjoitti marraskuussa 1917 käyvänsä serkkunsa Fanny Kouhin kanssa keittokurssilla. Tekivät kurssilla jäkäläleipää ja ”sotavoita”. Päästötodistuksen hän sai Karhiniemen koulusta toukokuussa 1918. Länsi-Suomen kansanopiston Katri kävi vv 1922-23. Paavolan sisarukset kirjoittelivat paljon toisilleen ja postimaksut olivat kalliita, niinpä Katri kertoo mm, että hänen oli leikattava arkin reunoja pois, ettei postimaksu mennyt kalliimpaan luokkaan! Karhiniemellä oli monessa paikassa ja Paavolassakin 1800-1900-luvun alussa vitsauksena keuhkotauti. Aili Paavolan sairastuessa, ei tunnettu muuta hoitoa kuin yleiskunnon kohennus ja keuhkojen typetys. Keuhkotautiparantoloita perustettiin Suomeen mm Harjavaltaan Satalinnan parantola. Siellä olivat Katri ja Sylvi Paavolakin, joka tautiin sitten menehtyi, mutta vuosikymmenen itsehoidolla Katri siitä selvisi.
Vielä 1930-luvulla Suomessa kuoli 10 000 ihmistä tuberkuloosiin. Tautia vastaan keksittiin1920-luvulla Calmette-rokotus, joka sodan jälkeen Suomeenkin tuli käyttöön.
Taudeista puheen ollen, sodan aikana toukokuussa 1942 Huittisissa sairastettiin lavantautia. Huittislaiset sotapojatkaan eivät päässeet toukokuussa 1942 silloin lomille, koska pelättiin, että tauti leviää rintamalle.
Vasta ikäneitona Katrille ilmestyi v 1945 sulhanen. Tammikuussa 1946 Katri ja Aleksi Valkama vihittiin.
Talo Valkamien aikana.
Aleksi ja Katri Tampereella eläkeläiskodissaan.
Katri rakensi osuutensa Paavolan asuinrakennuksesta Sunttiolle v 1952. Pystytetyt rakennukset oli purettu Paavolasta. Sodan jälkeen oli kova pula aineista, käytetyt rautanaulatkin olivat vaikeasti saatavissa.
Valkamat viljelivät Katrin osuutta, kunnes myivät maansa naapurille Kalle ja Liisa Päiväläiselle ja muuttivat vappuna 1968 Tampereelle eläkeläispäiviensä viettoon.
Fanni Aune s.1.3.1906, kävi keskikoulun Lauttakylässä. Valmistui Rauman seminaarista kansakoulun opettajaksi. Sai opettajan paikan v 1927 Paavolan kunnasta Oulun läheltä. Aluksi hänellä oli kotiapuna serkkunsa Olga Tienhaara 4 vuotta (vasen kuva). Heille tuli jotain pahaa sanaharkkaa, johon sitten yhteiselo loppui. Sen jälkeen seurasi muitakin huittislaisia”pikkupiikoja” Esteri Korpela ( oikeassa kuvassa) ja serkkuni Helena Lehtomäki oli syksyllä 1942 ja 1945 Huumolan koululla.
|
Vanhaksi piiaksi luultu (40 v) Fannin kuoren mursi Paavolan pitäjän leskeksi jäänyt kirkkoherra. Pari meni kesäkuussa 1946 naimisiin. Intoa ei tukkisumakaan Siikajoessa pystynyt estämään. Leskimies ei ollut tosin äidin mieleen. Pula-aika kun oli, niin Fannilla oli äitini hääkolttu päällään. Aikanaan pari eli vanhuuden päivänsä Tampereella, jossa Fanni kuoli v 1988.
Tarkempi kirjoitus äidistäni on kokoamassani sukukirjassa. Äitini Helvi Rebekka s 7.6.1908. Äitini ollessa kymmenvuotias Karhiniemelläkin oli Vapaussodan melskeitä, joista myös äidilleni jäi huonoja muistoja. Perhe joutui hakeutumaan pakosalle suojaan. Punaiset uhkasivat tulla polttamaan (ei kuitenkaan onnistunut) Karhiniemen lauttan sekä Kouhin, Paavolan ja Kennin. Tilanne onneksi rauhoittui ja elämä painui hiljalleen kylässä uomiinsa.
Kuva v 1918 ja siinä on vas. Helvi, oik. Sylvi ja Eeva istuu Arvo-veljen tekemällä tuolilla, joka nykyisin on meidän Annikalla Helsingissä. Huomioinet kierteillä olevan sähköjohdon!
Oikeassa kuvassa Helvi-äitini 50-vuotiskuvassaan v 1958.
Äitini sai päästötodistuksen Karhiniemen ylemmästä kansakoulusta keväällä 1922 ja kävi Länsi-Suomen kansanopiston vv 1927-28. Teki koko elämänsä uhrautuvaa työtä ensin synnyinkodin ja sittemmin puolisonsa kanssa omistamansa Paavolan hyväksi, kyselemättä eikö olisi jotain helpompaakin työtä löytynyt.
Kapitulantti tarkoittaa armeijan vakituisessa palveluksessa olevaa aliupseeria eli kanta-aliupseeria.
Vanhemmillani oli jonkinlaista kaukoseurustelua kymmenisen vuotta. Pohjoisesta Urho palasi kotikulmille joutuakseen talvisotaan.
Parin avioitumista ehkä avitti, kun Helvin vanhemmat antoivat talon viidelle tyttärelleen tammikuussa 1938, mutta luovutus tapahtui vasta vuoden 1940 alussa. Urho ja Helvi vihittiin Helsingissä syyskuussa 1939. Seuraavana päivänä tultiin jo kotiin jatkamaan töitä. Paavolaan oli ostettu piikkipyöräinen traktori, joka odotti ajajaansa.
Paavolan piikkipyöräinen traktori.
|
|
Lahja Sylvi s 13.7.1910. Meni Kokemäelle lukioon, jota ennen hän oli suorittanut keskikoulun Lauttakylässä. Hänestä tuli Karhiniemen toinen ylioppilas, serkkunsa Iida Kastari oli ensimmäinen.
Sylvi jatkoi luonnontieteiden opiskelua Turun Yliopistossa muutaman vuoden. Jo kouluaikana hän oli käynyt Satalinnassa tutkimuksissa, mutta ylilääkäri ei vielä silloin löytänyt keuhkotautia, vasta opiskeluaikana tauti puhkesi. Harjavallan parantolassa annettu hoitokaan ei Sylviä parantanut, vaan v 1936 alussa hänet siirrettiin kotiin, koska ylilääkärin mielestä, Sylvin olisi parempi olla kotona omaisten kanssa viimeiset päivänsä. Ratkaisu oli Sylvi-potilaalle paras ja samalla se kasvatti myös kotona olevia sisaruksia huomaamaan elämän lyhyyden. Sylvi kuoli 17.5.1936.
Eeva Kristiina s 15.5.1915, oli sisaruksista nuorin ja pitkäikäisin. Keskikoulun jälkeen Eeva haki sopivaa työalaa itselleen. Yritti tehdä taloustöitä kotonaan, mutta eivät olleet oikein mieleisiä. Kamreeri Elo pyysi häntä kesäapulaiseksi säästöpankkiin ja talvisota talvena oli Huhtamon konttorissa, joka oli avoinna muutamana päivänä muutaman tunnin, siellä eivät työt rasittaneet. Huittisten säästöpankista Eeva siirtyi syksyllä 1954 Tampereen Säästöpankkiin, josta aikanaan pääsi eläkkeelle.
1970-luvun lopulla Paavolan sisaruksia vas. Eeva, Martta, Katri ja Fanni.
Läheisesti Paavolan tilaan kuuluva Vainiomäen huvila ns. Paavolan taivas.
Isovanhempani olivat sen rakennuttaneet itselleen vanhuuden päiviksi sekä asumisoikeus oli myös naimattomilla tyttärillä. Tontti oli ollut 1930-luvun alussa Unton pikkumäki ja sillä sijaitsi Unton riihi. Koska mäki sijaitsi irrallisena Unton muista maista ja oli Paavolan maiden vieressä, osti Emil Paavola sen.
Kuvassa v 1939 Vainiomäen huvilan rakentajat Kauvatsalta oikealla Antti Vahamäki ja ? Mäkelä sekä karhiniemeläinen Vilho Heinonen.
Talon piirsi Nanhialta Toivolan Vihtori-isäntä. Tarinan mukaan Emil käski rakennusmiesten käyttää nauloja tarpeeksi, että ”pytinki” pysyy pystyssä. Valmistuessaan talvisotatalvena oli talo kylän modernein rakennus. Talossa oli Lehikoisen liikkeen asentama keskuslämmitys ja sisävessa, joka siihen aikaan oli ylellisyyttä. Ei ihme, että Könösen Manta (Vähäraution köksä) keksi nimittää huvilan ”Paavolan taivaaksi.”
Isä Emilin ajatukset tyttäriensä asumisesta huvilassa, eivät lopuksi kuitenkaan toteutuneet. Aika muuttui, eikä vanhemmat enää pystyneet ohjaamaan lastensa elämää. Mutta Emil sai kuitenkin itse nukkua ikiuneensa huvilassaan 10.5.1948.
Vanha pari Huvilassa.
Kuvassa on Emilin arkku lähdössä kotikirkkonsa hautausmaalle. Ennen lähtöä naapurit kokoontuivat surutaloon jättämään jäähyväisiä veisaamalla virsiä arkun ääreen.
Lapsuudessani ihmiset yleensä kuolivat kotonaan. Arkku ostettiin Lauttakylästä ja kesäaikaan vainajat vietiin suhteellisen nopeasti hautaan kirkkomaalle ja talvella kirkon läpikäytävää vastapäätä olevaan ruumishuoneeseen. Arkkua hautaan kannettaessa polun varteen oli lisätty pieniä kuusenoksia aina haudalle asti ja siunaus tapahtui monesti siellä. Siunauksen jälkeen kantajat loivat haudan umpeen saattoväen kanssa.
Pappani arkku vietiin kirkolle hevosella, jota ohjasi Pakkosen Arvo. Rattaiden reunoille pystytettiin pieniä kuusia. Hautajaisjärjestelyissä meni jonkin aikaa. Lähetettiin surureunaiset kutsut ja laitettiin hautajaispidot, jotka kestivät useampia päiviä. Isoisänkin hautajaisiin tuli kyläläisten lisäksi sukulaisia lähipitäjistä. Pitkämatkalaiset vieraat yöpyivät surutalossa tai sitten naapurissa.
Huvilan pihassa v 1963 isoäiti Fanni tyttärentyttären Tiina-tyttären kanssa.
Isoäiti-Fanni eli Huvilassa ensin yksinään ja myöhemmin vanhin tytär Martta muutti hänen luokseen. Ja vasta juuri 90-vuota täytettyään hän pääsi hartaasti toivomaansa Taivaan kotiin 17.5.1964. Isoäidin kuoltua, huvilaa käyttivät tätini ja me enää kesäasuntona, kunnes Jari osti ja kunnosti talon kodiksi perheelleen.
1940-luvun lopulla teki Paavolan talon sekä Huvilaan puutarhasuunnitelman kansanopiston puutarhaopettaja Lähteenmäki. Hiekkaiselle mäelle jouduttiin tuomaan paljon siirtomaata. Kaunis puutarha siitä tulikin, jota isoäiti-Fanni ja Martta hoitivat ansiokkaasti loppuun asti. Siellä kasvoi hedelmä- ja koristepuita ja harvinaisia pensaita. Sadosta Martta teki mehuja, rexasi ja umpioi luumuja ja omenia. Ihanat rehevät suurikukkaiset pionit olivat pihan kaunistus. Mansikan kasvatukseen osallistui innokkaasti Fanni-mummu.
Isovanhempani Emil ja Fanni omistivat Paavolaa lähes puolivuosisataa, kunnes yli 70-vuotiaana luovuttivat tilan viidelle, silloin naimattomille, tyttärilleen v.1938. Tilan vastaanotto tapahtui vasta talvisodan aikana. Tila oli alkuun sisaruksilla yhteisomistuksessa. Tilan jako viivästyi aina 1953 asti maassamme valinneen yleisen tilanteen tähden, sillä ensisijalla oli siirtokarjalaisten asuttaminen.
Paavolan jako kirjattiin 29.4.1953. Kanta-Paavolan omistajiksi tulivat tyttäret Martta ja Helvi-äitini, jotka käytännössä olivat talon työt aina tehneetkin.
Katri avioiduttuaan v 1946 Aleksi Valkaman kanssa siirtyivät Hakamaa (32,92 ha) tilalleen. Valkamat myivät eläkeikäisenä tilastaan osa-Sarkolan Kalle Päiväläiselle 19 ha. Ja taisivat osan myydä v 1969 Keikyän kunnalle.
Paavolan ”koulua käyneiden” tyttärien, Fannin ja Eevan osuuksista siirtyi siirtokarjalaisina tulleille. Vain metsäkappale ja Sunttio jäi Eevalle ja se yhdistettiin takaisin kantatilaan v 1968. Väinö Puputille rek no 4:19 Teräväinen 33,54 ha ja seuraavalle polvelle Kaksoset Puputti 20,58 ha.
Paavolasta erotettu tontteja mm. lisämaina 4:13 Peräperko Kalle Pakkoselle, 4:14 Ulkotila valtion 1,78 ha, 4:15 Kuokkala 2,46 ha, 4:16 Huhta Viljo Koivisto, 4:20 Myllyrinne lahjoitettu Arvo Pakkoselle 25 aaria, 4:23 Suomaa Suomen valtio, 4:24 Paavola kantatila, joka oli alkuun Marttan ja Helvin yhteisviljelyksessä, kunnes Martta myi osuutensa sisarelleen ja muutti itse Tampereelle viettämään eläkeläispäiviä. Talon nykyinen isäntä on Emil Paavolan tyttären pojanpoika Jari.
Paavola on saanut tiluksensa erilleen 26.5.1810 päättyneessä isojaossa ja se oli vahvistettu 26.10.1894 isojaon täydennyskartassa. Kylässä suoritettua Uusjakoa oli aikanaan hakemassa Emil Paavola ja hän taisikin olla ainoita isäntiä, joka oli tyytyväinen suoritettuun jakoon.
Uusjako päättyi Karhiniemen jakokunnassa ja sen 28. elokuuta 1942 pidetyssä päätöspöytäkirjan 194 §:ssä, jossa pöytäkirja luettiin. Tilalliset Sifferi Vähärautio, Suoma Uusirautio toistivat, että toimitus olisi keskeytettävä, niin kuin ovat aiemminkin jo esittäneet.
Tyytymättömyyttä toimitukseen ilmoittivat Sifferi Vähärautio, Suoma Uusirautio, Aleksi Saarela, Kaarlo Viljo Kenni, Amanda Rekikoski, Yrjö Laurila, Lauri Isorautio, Heikki Santanen, Tuomo Rintala, Emil Höyssy, Kalle Hakanen, Hannes Kastari, Jalmari Unto, Kalle Unto, Paavo Unto, Nestori Tirri, Uuno Kouhi, Villehard Kulmala. Tyytymättömille annettiin valitusosoitus Turun Maanjako-oikeuteen koskien toimitusta 9626. Uusjako oli julistettu päättyneeksi jakokunnassa. Viran puolesta Vilho Railo. Uskottuina miehinä olivat Kosti Tiuttu ja J.A.Mattila.
Huom. vielä Maanjako-oikeudenkin jälkeen jotkut osakkaat valittivat aina Korkeimpaan Oikeuteen saakka, mutta saivat sieltä kieltävän päätöksen.
Siis siihen päättyi nämä v 1696 piirretyn kartan perusteella alkanut Isojako koskien vv 1781- 1833 Karhiniemen jakokuntaa ja sen sikolaidunmaita ja jakokunnan isonjaontäydentäminen v 1893. Sekä yhteisten maitten ja yhteisten ns Puurijärven vesijättömaanjako vv 1902-1926 sekä vuosina 1926-1942 tehty Uusjako Karhiniemellä. Näiden lisäksi jokaisessa talossa tehtiin taloa koskevia jakoja ja halkomisia.
Kysyn vaan; Olivatko kaikki jaot tarpeellisia? Varsin kun nyt taitanee olla suuntaus yhdistää noita ennen jaettuja ja halottuja maa-alueita yhteen.
Paavolan torpista myöhemmin.
Irja-Liisa Marku