header-logo

Viljo Mattila

Viljo Kustaa Kustaanpoika Mattila s. 7.5. 1905 ja k. 12.12. 1968 Karhiniemellä.

Viljon isä oli Tirrin talon poika Juho Kustaa Juhonpoika Tirri s 10.9.1874 ja k 15.12.1946. Äiti Emma Matilda Antintytär Höyssy s 16.1.1878 ja k 6.5.1922. Kustaa ja Emma olivat solmineet avioliiton2.8.1900.

1_Viljo_Mattilan_albumi
Kuvassa Mattilat Emma ja Kustaa ja Viljo.

Isä Kustaan sisaruksia
oli:  Amanda Johanna avioitui Mommolan Kokkolle, suku jatkuu.  Karl Nestor (Nestori) tuli Tirrin isäntä. Avioitui Iida Matilda Laaksosen kanssa. Pari adoptoi perheeseen tyttären. Lydia Maria teki elämäntyönsä Vampulan kunnalliskodin johtajattarena, FransVilhelm eli vain pari vuotta.

Äiti Emman sisaruksia oli: Kalle-veli joka avioitui Kuukkisen Hildan kanssa ja ostivat Työtilän Heikkilän talon, suku jatkuu. Amanda-sisar, joka oli kyläläisten keskuudessa tunnettu ”Höyssyn Mantana” eli naimattomana. Wenda-sisar avioitui Kalle Fredrik Tuomonpoika Pihlavan kanssa, muuttivat Huhtamoon, jossa suku jatkuu,  Frans Emil-veli, josta tuli Höyssyn tilan isäntä ja suku jatkuu kylässä. Iita, Serafia ja Aaro kuolivat lapsina.

Viljo Mattila kävi Karhiniemen kansakoulua vuosina 1915-19, jota ennen hän kävi ns kiertokoulua. Viljon kansakoulun päästötodistuksessa käytös on kiitettävä, samaten huolellisuus ja tarkkaavaisuus on hyvä. Viljolla näyttää myös olleen taiteilisuutta, näkyy käsityötaito ja piirustusnumeroilla. Toukokuussa 1920 Viljo sai (opettajana 1919-20) Kerttu Hasasen allekirjoittaman päästötodistuksen Karhiniemen ylemmästä kansakoulusta.

1b viljo 1918-19
Kuvassa Viljo on vas. reunassa takana Lauri Kouhin käsi Viljon olkapäällä.

Perheen äidin, Emman kuoleman v 1922 jälkeisestä ajasta Mattilasta ei ole tarkkoja tietoja, Viljo-poika oli äitinsä kuollessa 17 vuotias. Luultavasti isä ja poika ahersivat yhdessä tilan töissä. Kustaa Mattila oli kuulutettu keväällä 1924 leski Emma Vuorisen kanssa. Kuulutus purettiin joulukuussa samana vuonna.

Viljo Mattila on ollut kutsunnassa 6.10.1924.

Viljo astui 9.6.1925 sotaväkeen; 3 patteriin/RTR (Rannikkotykistörykmentti). Kantakortin mukaan Viljon pituus 181 cm ja paino 71 kg ja saappaan numero 47. Palveluksen aikana sai oppia puuseppänä. Vannonut sotilasvalan 6.9.1925 aseettomana. Erikoiskoulutus: puuseppä. Täysinpalvelleena siirtyy reserviin 1.6.1926 ja ilmeisesti palasi kotiinsa Karhiniemelle Mattilaan.

mattila_armeija_kuvat
Kuvassa Viljo varusmiehenä 6. vasemmalta.

Viljo Mattila
Kuvassa Viljo varusmiehenä.

Alla olevan tekstin perusteella käsitin, että Viljo olisi ollut suorittamassa asevelvollisuuttaan rannikkotykistörykmentin III pataljoonassa Laatokalla. Ja sai siellä erikoiskoulutuksena puusepän tehtävät.

Yleistietoa asiasta: Suomen itsenäistymisen jälkeen rannikkotykistö organisoitiin 1918 yhdeksi rannikkotykistörykmentiksi, johon muodostettiin kolme rannikkotykistöpataljoonaa: I pataljoona Suomenlinnaan, II pataljoona Viipuriin ja III pataljoona Laatokalle. V 1919 nämä pataljoonat muutettiin itsenäisiksi rannikkotykistörykmenteiksi jolloin Öröstä, Utöstä ja Russaröstä muodostettiin rannikkotykistörykmentti 1:n V patteristo. Vuonna 1921 läntisimmän Suomenlahden ja Turun alueet erotettiin RT 1:stä ja niistä muodostettiin Turun Erillinen Rannikkotykistöpatteristo, johon kuuluivat Örön, Russarön, Utön ja Lypertön patterit. Nimi muutettiin sittemmin 1. Erilliseksi Rannikkotykistöpatteristoksi.

Patteriston palveluspaikat: 1. pataljoona Suomenlinnaan, 2. pataljoona Viipuriin ja 3. pataljoona Laatokalle, jonne Viljo Mattilakin todennäköisesti meni suorittamaan palvelustaan 9.6.1925. Ja Viljo siirrettiin 3/RTR:stä reserviin 1.6.1926. Kuvia kirjoituksen lopussa Viljon albumista. Kuvat Viljo on hankkinut todennäköisesti suorittaessaan varusmiespalvelustaan Laatokalla? 

Viljo Mattilan varusmiesaikana otettuja kuvia ja tietoja Laatokalla olevasta 3/RTR:stä, jossa ilmeisesti Viljo oli varusmiespalveluaan suorittamassa. Allaolevat kuvat ovat Viljo Mattilan albumista.

Valamo
Valamon luostari.
Kappeli.
Satamassa oli Kaikkien kärsivien ikonille pyhitetty kappeli.

Poikakoti.
Poikakoti ja koulu avattiin 1931.

Luostari
Työpajassa valmisettiin ikonilautoja.

ikonisitaasi
Lienee yläkirkon ikinositaasi 130 pyhäinkuvaa.

Pääkirkon sisäänkäynnin edessä papistoa
Pääkirkon sisäänkäynnin edessä papistoa.

Viipurin pääesikunta.
Viipurin pääesikunta.

Viljo Mattila Karhiniemellä siviilissä; 22-vuotiaana avioitui 11/1927 Kennille syksyllä1927 tulleen karjakon Elsa Järveläisen s 10.11.1900 Suonenjoella, kanssa. Nuoripari lienee asunut Mattilassa, kunnes tila myytiin. Elsan mukana tuli hänen Hollolassa syntynyt lapsensa Mauno Kalervo s 30.10.1923. Parin yhteinen lapsi Terttu Tuulikki syntyi 31.5.1929.

Elsa Mattila
Kuvassa Elsa nuorena.

Kuva otettu ilmeisesti Mattilan pihassa kesällä 1930?
Kuva otettu ilmeisesti Mattilan pihassa kesällä 1930?

Epäselväksi jää mikä aiheutti Mattilan talon hoidossa sen, että L-lehden mukaan Mattilassa pidettiin irtaimiston pakkohuutokauppoja ja 4.6.1930, tilan osti 100.000 markalla Toivo Setälä. Molemmat isä Kustaa ja Viljo on mainittu konkurssin tehneenä. Oliko Kustaa Mattila takausten tähden joutunut vaiko taitamaton tilan hoitoko perheen oli vienyt tähän?

Ei ole tietoa jatkoivatko Mattilat tilan viljelyä, ja milloin Mattilan-tilan osti Yrjö Kuukkinen (myöh. Laurila).

Vanha isäntä Kustaa ilmeisesti jäi asumaan Lauriloiden aikana talon ulkorakennuksessa olevaan asuntoon.

Kertausharjoituksissa Viljo Mattila (samassa kuvassa Hietasen Arvon ja Kulmasen Hanneksen kanssa) Parolassa 26.6. – 15.7.1936. Erikoiskoulutus ajomies.

mattila_armeija_kuvat
Kertausharjoituksissa vas. 1.  Arvo Hietanen, 4. Hannes Kulmanen, 8. Viljo Mattila.

Arvo Hietanen ja Viljo Mattila
Kuvassa vas. Arvo Hietanen ja Viljo Mattila, lienevätkö tulossa kertausharjoituksista?

Viljon ja Elsan perhe muutti Huittisista 29.7.1939 maatöihin Piikkiöön Linnunpään kartanoon.

Sitten syksyllä 1939 alkoi Suomessa YH (ylimääräiset harjoitukset) ja Viljo ilmeisesti lähti lietolaisten joukoissa talvisotaan? Liikekannallepanossa 14.10.1939 on kotiosoite Kaarina Ylilemu. Viljon tuntolevy no 879867.

Viljo Mattilan sotareissut ovat yhtenäisenä tiedostona kirjoituksen lopussa.

Palataan Viljo Mattilan siviilielämään

Viljon (1905- 1968) ja Elsan (1900- 1965) perheeseen kuului lapset Hollolassa syntynyt Mauno Kalervo (1923-2008) ja parin yhteinen tytär Terttu Tuulikki (1929-2005). Kummatkin lapset kävivät kansakoulua Karhiniemellä.

Terttu Mattila avioitui 29.9. 1951 Tauno Kalervo Kastarin (1927 – 1972) kanssa. Perheeseen syntyi yksi poika Arto Tapio, joka eli 1955-1971, kuoli liikenneonnettomuudessa. Taunolla ja Tertulla oli Karhiniemellä K-kauppa.

Terttu ja Tauno Kastarin hääkuva.
Terttu ja Tauno Kastarin hääkuva.

vas. Taisto Höylänen, Leo Kenni, Mauno Kalervo ja takana Jaakko Koivisto.
Kuvassa vas. Taisto Höylänen, Leo Kenni, Mauno Kalervo ja takana Jaakko Koivisto.

Mauno Kalervo Mattila aloitti koulun Karhiniemellä syksyllä 1932 ja lopetti keväällä 1937. Mauno muutti perheen mukana 29.7.1939 Piikkiöön, josta 21.6.1941 Kaarinaan ja palasi Huittisiin lokakuun lopussa 1942. Tulivatko entiseen Tammisen pirttiin, jonka ostivat Yrjö Laurilalta. Vai oliko isä Kustaa Mattila jo aikanaan ostanut pirtin itselleen? Kustaa taisi elääkin loppuelämänsä Viljon perheen kanssa?

Kustaa Mattila vanhuuden päivinään.
Kustaa Mattila vanhuuden päivinään.

Aikanaan Maunu Kalervo Mattila avioitui Elvi Esteri Tommisen kanssa (s 1921 Kirvussa ja k 2005 Harjavallassa). Parille syntyi lapset Jouko ja Leila. Perhe muutti työn perässä Harjavaltaan.

. kuvassa Viljo on Maunu Kalervon perheen kanssa.
Kuvassa Viljo on Maunu Kalervon perheen kanssa.

Mäkelän tilan rek no 11:7 jako; kun Elsa ja Viljo Mattila olivat kuolleet, niin v 1972 tontti jaettiin lasten kesken rek no 11:11 Mäkelä Kalervolle ja 11:10 Kauppala Tertulle. Kalervo myi 30.8.1994 tonttinsa Juha ja Helena Savikankaalle. Tertun perikunta oli myynyt jo omansa aikaisemmin.

Ilmakuva, jossa etualalla on Kastarin kaupparakennukset ja vas. reunassa Viljon ja Elsan koti.
Ilmakuva, jossa etualalla on Kastarin kaupparakennukset ja vas. reunassa Viljon ja Elsan koti.

Viljo_Mattila_ja_Taisto_Kulmala
Kuvassa Viljo Mattila ja Taisto Kulmala Kastarin kaupalla.

 Mattilan kuvien joukossa ollut kuva, jossa takana seisoo emäntä Anna Hakanen ja Kustaa Mattila. Nainen, jolla on pikkutyttö sylissään on Manta Mäenpää ja tyttö on Hakasen Anja. Vieressä istuu Anna Mäkinen. Mutta kuka on maassa makaava nuori mies?
Mattilan kuvien joukossa ollut kuva, jossa takana seisoo emäntä Anna Hakanen ja Kustaa Mattila. Nainen, jolla on pikkutyttö sylissään on Manta Mäenpää ja tyttö on Hakasen Anja. Vieressä istuu Anna Mäkinen. Mutta kuka on maassa makaava nuori mies?




Viljo Mattilan sotareissut

Talvisodan aikana

Viljo oli ollut 14.10.1939 – 30.4.1940 ajomiehenä 56. Kuormasto komppaniassa apumiehenä. Vapautettu 30.4.40 ja oli palvellut 6 kk ja 16 pv.

Viljo sotamiehenä talvisodassa
Viljo sotamiehenä talvisodassa.

tykkihevoset ajajineen.
Kuvassa tykkihevoset ajajineen.

Jatkosodan aikana

Viljo oli lietolaisten kanssa rintamalla. Katso lopusta lietolaisten taisteluista, joissa todennäköisesti Viljo Mattilakin oli.

LKP:ssa 20.6.1941 on Viljo Mattila määrätty Viestipataljoona 1/VP33 Kaarina. Tuntolevy no 879867

Ollut aseellisena puhelinmiehenä 1/VP (Viestipataljoona) 33:ssa 20.6.1941-1.8.42

Viljo siirretty Turunmaan Suojeluskuntapiiri 1.8.1942. Perheen osoitteeksi on kirjattu Piikkiö Linnunpää.

Viljo oli komennettu suojeluskuntapiiristä maatalouslomalle: 3.8. – 1.10.1942 .

Palvelusluokka 23.3.1944 on A II. ja Viljo on 1.10.1944 Etelä-Satakunnan SKP:ssä (Suojeluskuntapiirissä) kotiutettu, ilmeisesti Huittisissa. Vapautettu 5.10.44. Palvelu kestänyt 3 v 3 kk 15 pv.

Siirretty nostoväkeen I luokkaan 1.6.1945 Huittisissa. Mattilan perhe asunut silloin Karhiniemellä.

Tarkempi kirjoitus Viljo Mattilan jatkosodan aikana oli lietolaisten joukoissa.

Viljo Mattilan sotilaskantakorteista ja niistä saatujen päivämäärien mukaan olen kerännyt alla olevaa tietoa tapahtumista, joihin mahdollisesti liittyy myös Viljon ”sotilasura” talvi- ja jatkosodan aikana. Jos joku lukija voi tietää asiasta paremmin otan mieluusti kommentteja vastaan ja näin saadaan tarinasta lähes totuudenmukainen kirjoitus.

Viestipataljoonan liikkuminen Itä-Karjalassa 1941. Moskovan rauhan 1940 raja ylitettiin Korpiselän kohdalla. Täältä pataljoona eteni Tolvajärvelle, mistä suomalaisten hyökkäyksen edetessä siirryttiin Kolatselän, ja Palalahden kautta Vieljärvelle. Vieljärveltä eteneminen jatkui Nuosjärven ja Prääsän kautta vallattuun Petroskoihin.  Äänislinnaksi muuttuneesta kaupungista pataljoona jatkoi kohti pohjoista hyökkäävien 1. Divisioonan osien perässä ja jäi Käppäselkään. Tammikuussa 1942 Pataljoona muutti Karhumäkeen. Tieto  Nautelankosken museo

Viljo Mattilan taistelupaikat: Palolahti, Vieljärvi, Vuorijärvi, Pyhäjärvi, Äänislinna, Kontupohja, Karhumäki, Osterjärvi, Justjärvi, Suojärvi, Ägläjärvi ja Tolvajärvi.

Viestipataljoona 33

Aluejärjestelmässä Suomi oli jaettu sotilaslääneihin, jotka perustivat liikekannallepanossa divisioonan. Sotilasläänin 2–3 sotilaspiirin piti jokaisen perustaa yksi jalkaväkirykmentti ja yksi kenttätykistöpatteri. Piirit koostuivat muutamasta kunnasta, joissa oli oma aselaji. Tässä järjestelmässä Lieto oli määrätty "viestipitäjäksi". Tämä tarkoitti sitä, että alueen varusmiehet ja reserviläiset muodostivat pääasiassa liikekannallepanossa 1941 viestiyksiköitä. Merkittävä osa lietolaisista päätyikin jatkosodassa Viestipataljoona 33:een, jonka keskuskomppania perustettiin Liedossa.

kaavio
Jatkosodan aikaisen viestipataljoonan kokoonpano käy ilmi yllä olevasta kaaviosta. Pataljoona oli kooltaan huomattavasti pienempi kuin tavallinen jalkaväen pataljoona.

http://www.nautelankoski.net/sota/jatkosota/liikekannallepano/liikekannallepano.html

Yleistä liikekannallepanosta

Liikekannallepanossa kesällä 1944 perustettiin kiristyneen ulkopoliittisen tilanteen vuoksi jalkaväendivisioonia kenttäarmeijan käyttöön. Maa oli jaettu 16 sotilaslääniin, joihin kuului 34 sotilaspiiriä. Jokainen sotilaslääni perusti yhden divisioonan (yhteensä 16), ja jokainen suojeluskuntapiiri perusti divisioonaan rykmentin. Sotilasläänin esikunta perusti divisioonan esikunnan rungon, ja sotilasläänin komentajasta tuli divisioonankomentaja. Divisioonan ytimenä oli kolme jalkaväkirykmenttiä sekä kenttätykistörykmentti.
Yksiköt perustettiin pitäjissä, joihin aseet ja varusteet oli ennakolta varattu. Näin miehiä tai varusteita ei tarvinnut kuljettaa pitkiä matkoja, eikä miehiä tarvinnut koota asutuskeskuksiin jotka olivat pommitusuhan alaisia.

divisioona
Jatkosodan alkaessa perustetun divisioonan kokoonpano. Vuoden 1942 jälkeen kokoonpanoa supistettiin.

Presidentti Risto Rytimääräsi koko armeijan liikekannallepanon alkavaksi 17.61941. Palvelukseen kutsuttiin 1886–1918 syntyneet miehet. Perustettujen joukkojen piti olla keskitysalueillaan kuun loppuun mennessä.

Lounais-Suomessa perustettiin 1. Divisioona, johon perustettiin rauhanajan prikaatista eli varusmiehistä JR 14 sekä JR 35:n ja JR 56:n sekä Kenttätykistörykmentti 5. Divisioonan jalkaväkirykmenteistä JR 14 siirrettiin toisiin tehtäviin Ahvenanmaalle, mutta se sai tilalle JR 60:n.1. Divisioonan perustamisen jälkeen läsnä oli 15 255 miestä, kun määrävahvuus oli 15 729 henkilöä.

Viestipataljoona 33:n keskuskomppania ja Jalkaväkirykmentti 35:n esikunnan perustaminen Liedossa

Kesäkuun 17. lietolaisille reserviläisille alkoi tulla kutsuja ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Valmistautuminen alkoi 18.6. kello 07.00 Liedon Suojeluskuntatalolla. Sikilän palokunnantalolle kokoontuneet olivat saaneet sarjanumeron 5991, joka oli Viestipataljoona 33:n 1. Komppanien eli keskuskomppanian peiteluku. Viestipataljoonan esikunta perustettiin Piikkiössä. Toiset, 5850:n saaneet lietolaiset kokoontuivat kirkonkylän kansakoululle perustamaan Jalkaväkirykmentti 35:n esikuntakomppaniaa. Pahkamäen kansakoululle siirtyneet lietolaiset (numerolla 6018) perustivat 22. Talouskomppanian (22. TalK) piikkiöläisten ja paimiolaisten kanssa.
Joukoille jaettiin henkilökohtaiset varusteet, jotka olivat hyvässä kunnossa. Kotiin päästiin yöksi, ja 19.6. varusteiden vastaanottaminen ja kunnostaminen jatkui. Viestipataljoona 33:n komentaja kapteeni Armo Karkaus suoritti 1./VP 33:n tarkastuksen ja piti sille puheen, jossa mainitsi muun muassa että "siitä saatte olla varmat, että turhan takia ei teitä ole tänne kutsuttu".
Varusteiden huollon yhteydessä kelattiin kaapelit puukeloilta metallikeloille 20.–21.6. palokunnantalon takana. Lotat huolehtivat reserviläisten muonituksesta. Mynämäellä lietolaisia sotilaspoikia osallistui samaan aikaan liikekannallepanossa Suomi-konepistoolien rumpulippaiden täyttämiseen.

Ruokailu Liedon suojeluskuntatalolla (Lujala).
Ruokailu Liedon suojeluskuntatalolla (Lujala).

Turkulainen vänrikki Eino Helle, siviiliammatiltaan peltiseppä.
Turkulainen vänrikki Eino Helle, siviiliammatiltaan peltiseppä. Helteestä tuli yksi joukkueenjohtajista hyökkäysvaiheessa 1./VP 33:een.

Lietolaisia lähtemässä rintamalle.
Lietolaisia lähtemässä rintamalle.

Sunnuntaina 22.6. levisi huhuja Saksan Neuvostoliittoa vastaan julistamasta sodasta. Uutisia saksalaisten divisioonien keskittämisestä oli julkaistu jo aiemmin. Uutinen Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon otettiin miesten keskuudessa ilolla vastaan.

Junamatka itään alkaa Illalla 22.6. aloitettiin JR 35:n esikuntakomppanian tavaroiden kuormaus rautatie-asemalla. Samana iltana alkoi VP 33:n tavaroiden kuormaus. Liedon asemalla oli runsaasti siviilejä, etenkin naisia saattamassa lietolaisia sotatielleen. Viestipataljoona lähti Varsinais-Suomesta liikkeelle junakuljetuksilla itään 23.6. kello 02.00 yöllä.

Sotilaat saattoivat pelkästään arvailla päämäärää. Pataljoona saapui vuorokauden kuluessa Riihimäelle, missä se ruokailun jälkeen majoittui telttoihin metsäkummulle 2,5 kilometrin päähän asemalta. Juhannusta vietettiin telttamajoituksessa. Telttoihin tuli yöllä niin kylmä, että kamiinoihin piti virittää tuli. Riihimäellä rakennettiin kokeeksi ja harjoitukseksi puhelinyhteyksiä. Samoin tehtiin päivittäin keskuksen käsittelyharjoituksia. Ilmahälytykset olivat yhä yleisempiä.

1. Divisioona oli saanut käskyn siirtyä Hämeenlinnan, Riihimäen ja Lahden alueille ylipäällikön reserviksi. Jalkväkirykmentti 35 siirtyi Lahteen, kun taas Riihimäelle tuli VP 33:n lisäksi muun muassa 22. TalK.

Sota julistettiin 26.6. venäläisten pommitettua Suomen kaupunkeja. Riihimäellä sijaitsevat yksiköt aloittivat välittömästi siirtymisen Lahteen. Lahdessa JR 35:n sotilaat olivat harjoitelleet muun muassa purilaiden tekoa sekä vesistöjen ylitystä ponttoneilla Likolammella. Hennalan kasarmeilla toimi virsikirjakomitea, joka sai julkaistuksi rykmentin virsikirjan "Taisteluosasto Ruotsalon kenttävirret" vuorokaudessa. Toimituksen ja painatuksen hoiti rykmentin valistusupseeri Niilo Honkala.

Viestipataljoona sai käskyn siirtyä Lahdesta itään Nastolaan ja Villähteen. 1. Komppanian II joukkue sijoittui Nastolan pitäjässä Erstan kartanoon, minne pystytettiin divisioonan 30 linjan puhelinkeskus. Divisioonan eri puolille rakennetiin yhteyksiä yötä myöten. Kartanon pihalle ei jaksettu pystyttää telttaa 28.6., vaan suurin osa komppaniasta lepäili kartanon navetan vintillä. Kartanosta sai myös ostaa maitoa.

Aamu-uutisissa 29.6. luettiin Mannerheimin päiväkäsky, jossa ylipäällikkö totesi suomalaisten "lähtevän tänään pyhälle ristiretkelle". JR 35:n komentaja everstiluutnantti Lauri  Ruotsalo antoi rykmentilleen samana päivänä seuraavan käskyn:
"Sodanajan os. R:n (Ruotsalon) perustamisvaihe on nyt loppuun suoritettu. Sodan vakava aika vaatii, että jokaisen on kokonbaan antauduttava hänelle määrätyn tehtävän suorittamiseen. Tietoisena, että jokainen os. R:m kuuluva sotilas tulee myöskin tinkimättä täyttämään velvollisuutensa ja tuntien varsinais-suomalaisten aikaisemmat uroteot tervehdin minä os, R:n upseereita, aliupseereita ja miehistöä ja toivon, että Te, Suomen kunniakkaan armeijan osana, tulette täyttämään kotiseudun teihin asettamat toiveet isänmaan ja kotienne puolustajina."

Pitkin päivää julkaistiin Saksan päämajan tilannetiedotuksia itärintamalta. Sota tuli lähelle, sillä 30.6. keskuskomppanian miehet ja esikunnan upseerit pääsivät seuraamaan taivaalla käytävää ilmataistelua. Kolme suomalaista hävittäjää pudotti kaksi venäläistä pommikonetta. Komppanian miehiä ajoi autolla metsään, minne konekiväärisuihkun alas ampuma pommikone oli pudonnut 6–7 kilometrin päähän kartanosta. Maassa syntyi kulopalo, jonka miehet sammuttivat. He tutkivat koneen ja kolmen lentäjän jäännöksiä. Ilmassa koneen ympärillä haisi kärventynyt liha. Paikalla liikkui myös paljon siviilejä tutkimassa konetta. Illalla aloitettiin puhelinlinjojen purkaminen. Se jäi hieman kesken, kun suurin osa miehistä lähti Lahteen kuormausta varten. Yhteydet purki luutnantti Halmevirran "turkulainen" komppania (2./VP 33) seuraavana päivänä. Kartanoon yöksi yksin jäänyt alikersantti Oiva Ryökäs osoitti purkamattomat yhteydet ja seurasi näitä telttamajoitukseen Nastolan kirkon lähelle. Ryökäs yöpyi kersantti Aaltosen ja korpraali Kakalaxin teltassa. Seuraavana päivänä alkoi junamatka halki Savon kohti Joensuuta.
Jalkaväkirykmentti 35:n kuljetukset itään alkoivat 2.7. Yksikkö saapui Kaltimoon 5.7.Viestipataljoona 33 seurasi pian perästä.

Asemat vakiintuvat 1942

Vuoden 1941 loppuun mennessä oli miltei saavutettu hyökkäyssodan tavoite, kolmen kannaksen puolustuslinja Karjalan–Aunuksen–Maaselän -kannaksilla. Neuvostoliitto yritti vuoden alussa suurhyökkäystä Maaselän kannaksella sekä Syvärillä. Molemmat hyökkäykset lyötiin etenkin suomalaisen tykistön voimin.

Neuvostoliitto oli vetänyt vuoden 1941 lopussa miehityksen Suomenlahden ulkosaarilta, mm. Suursaaresta. Suomalaiset saivat kuljetettua saarelle vaikeissa olosuhteissa pienen miehitysjoukon, mutta tammikuussa venäläinen osasto karkotti suomalaiset saaresta. Jatkosodan viimeisessä hyökkäysoperaatiossa suomalaiset joukot valtasivat taitavalla operaatiolla saaren takaisin maaliskuussa.

Vanhimmat ikäluokat kotiutetaan. Vanhimpia ikäluokkia alettiin kotiuttamaan vuoden 1942 alussa. Hyökkäysvaihetta varten Suomen armeijaa oli kasvatettu yli maan voimavarojen: odotettavissahan oli lyhyt kesäsota.
Lietolaisyksiköistä vanhimpien ikäluokkien kotiuttaminen näkyi erityisesti Jalkaväkirykmentti 35:n kolonnassa, josta valtaosa oli 40-vuotiaita lietolaisia. Kotiuttamisen jälkeen kolonna oli lähinnä 1910-luvulla syntyneitä, ja henkilöstöstä vain murto-osa oli enää lietolaisia. "Nuorennuksen" jälkeen jäljelle jääneet lietolaiset olivat melkein kaikki saaneet ylennyksen vuoden 1941 sotilasarvostaan.

Lietolaisista Jatkosodan hyökkäysvaihe oli saatu päätökseen ja oli päädytty asemasotaan. Suomalaisten puolustus nojasi kolmen Kannaksen (Karjalan, Aunuksen ja Maaselän) puolustuslinjoihin. 1. Divisioona oli Maaselän kannaksella eli Seesjärven ja Äänisen välisellä kannaksella Maaselän Ryhmässä. Tutuiksi tulivat mm. Poventsa, Karhumäki ja Pindus eli Pintuinen, pieni kylä seitsemän kilometriä Karhumäestä itään.

Viestipataljoona 33:n keskuskomppaniassa palveleva lietolainen alikersantti, puhelinryhmänjohtaja Oiva Ryökäs piti vuoden halki aktiivisesti päiväkirjaa päivittäisistä tapahtumista. Hän aloitti vuoden 1942 tammikuun ensimmäisen päivän merkinnän kirjoituksella: "Maailman 2000 miljoonasta asukkaasta elää nykyisin rauhassa vain noin 200 miljoonaa eli 10%"

Karhumäestä tuli sen valtauksen jälkeen joulukuussa 1941 suomalaisten huollon keskus, jonne rautateitse tuotiin täydennyksiä ja josta ne kuljetettiin eteenpäin joukoille. Karhumäki oli myös hyvin suosittu kuvauskohde. Lietolaiset viestimiehet miehittivät 1. Divisioonan puhelinkeskuksia kaupungissa. Tärkeimmät näistä olivat huollon Nappi-keskus ja esikunnan Salama-keskus. Lietolaisilla oli runsaasti aikaa kuvata kaupunkia, joten hankkeen yhteydessä museolle saatiinkin lukuisia kuvia paikalta. Tälle sivulle on koottu museon kokoelmiin kuuluvia kuvia kaupungista ja sen liepeiltä.

Alla olevat kuvat löytyivät myös Viljon albumista:

Karhumäki

Välillä on sotapojat päässet viljapellollekin auttamaan
Välillä on sotapojat päässet viljapellollekin auttamaan.
 puhelinkeskus
Puhelinkeskus "Seiväs" eli 1. Divisioonan puhelinkeskus hyökkäysvaiheessa Korpiselässä 1941.

puhelinkeskus
Puhelunvälittäjä pitää lähettyvillä kivääriä, sillä vihollispartioita liikkui selustassa.

desanttitorni
Kaupungissa oli monia korkeita rakennuksia, joiden katoilta saattoi kuvata aluetta. Myös niin sanottu desanttitorni oli suosittu kiipeämiskohde, kuten myös hyvä paikka ottaa valokuvia. Myös ympäristöllä oleva kumpuileva maasto tarjosi hyvät näköalat Äänisjärvelle ja kaupunkiin.

Kiitokset Jouko Mattilalle, joka antoi kyläseuran
käyttöön arvokasta kuvamateriaalia Karhiniemen asukkaista.

Irja-Liisa Marku

 

instagram

Kannatusjäsen yritykset:Piharakennus J.Suomela Oy

huittinen, karhiniemi, karhiniemen kyläseura, juhlapaikka, häät, juhla, kylätalo, kyläkartano, puurijärvi, isosuo, seuratalo, ristiäiset, syntymäpäivät, bingo, kokemäenjoki, Unto, virkatalo, silta, lossi, lautta, hiidenkallio, uhrilähde