header-logo

Muistojemme matka - osa 2

 (Lue Muistojemme matka - osa 1 tästä)
Näin joulun alla kun tätä kirjoittelen lisään 100 vuotta sitten lähetetyn joulukortin vuodelta 1913. Lähettäjä on Fanni Nieminen ja saaja on tätini Katri Paavola, olivat Karhiniemen kansakoulussa luokkatovereita.       1_nieminenfanni_ joulukortti_1913
1_nieminenfanni_ joulukortti_1913
3 nieminen_fanni
Fanni Nieminen

4_paavola_katri
Katri Paavola

Linkkejä joista löytyy Karhiniemen tietoja 

 Tirriltä löydetty rautakautinen löytöpaikka v 1954

 V 1972 koekaivauksia Tirrin maalla

 Huittisten kiinteät muinaisjäännökset kartoitettu 1960

 Katso myös sivu Arkelogia

Höyssyn talosta ei minulla ole kuvaa, toivoisin sellaisen saavani, jos jollakin sellainen on!

Talon tarkemmat tiedot on luettavissa kantatalot-osiossa!

Höyssyn asuinrivi oli aivan Unton navetan lantapatterin takana. Toinen asuinrivi oli maantien vieressä ja siinä asuivat vanha Karoliiina-emäntä (os Kastari) Amanda-tyttärensä (Manta) kanssa. Höyssyhän vastustuksestaan huolimatta joutui siirtymään Viukaroisiin Keikyän rajalle.

Heidän puutarhansa oli Myllymäen rinteellä. Nyt siinä kohtaalla on santakuoppaa. Samalle rinteelle kylän pojat olivat Emilien Höyssyn ja Paavolan myötävaikutuksella rakentaneet ”urheilukentän”, jossa mm Isoraution Mattikin taitojaan treenasi. Tuloksena on Kyläkartanola nyt seivova ylväs kunnan lahjoittama urheilijapatsas.

Myllymäen läheisyydessä ovat ikiaikaisista ajoista sijainneet Karhiniemen kylän talot ja tuulimylly (v. 1766 kartassa). Vanhasta Museoviraston valokuvasta voit nähdä, että Myllymäellä oli myös paljon aittoja.

Tirrin kohtaalla oli Laitiskan pirtti.

Olivat syntyisin kauvatsalainen Bernhard (1880-1920) ja vaimo Aleksandra s 1871. Perheessä oli myös tyttäret Hilja ja Irja, jotka kävivät tätini EP aikaan kansakoulua. Irja oli hyvä aineenkirjoittaja ja sai pankilta koululaisille lahjoitetun palkinnon 35 mk. Muuttivat Kauvatsalle.

Heidän tilalleen asukkaiksi tulivat nuoripari Iita ja Artturi Heinonen v 1922. Vanhan asiakirjan mukaan; Heinonen oli ollut vuokralaisena v 1930 lähtien Ferdinand Kuukkisella, joka oli luvannut tontin hänelle niin pitkäksi aikaa kuin pirtti pystyssä pysyy. Mutta Uudessa jaossa eivät Kuukkinen eikä Unto suostunut kumpikaan ottamaan maalleen vuokralaista, vaan esittivät hänelle siirtoa Naarassaareen, jonne taas Heinoset eivät halunneet.

Pirtissä asui Iita ja Artturi Heinonen perheineen. Perheessä oli lapsia: Lasse hukkui lapsena, Matti ja hänellä vaimo Anna-Maija. Tyttäret Maija ja Liisa avioituivat Keikyään. Kaija perusti perheen Veikko Lehtosen kanssa.

5 heinosen_pihassa
Kuva on vuodelta 1940 ja siinä on Heinosen tyttäret ja oik. naapurista Lahja Koivisto. Kuva on Hannes Iso-Raution albumista.


Färm – Eloranta oli Tirrin maalla
. Pirtissä asui Tirrin työmies, sanottiin Värmin Kaarlo Vilho Antinpoika 1853. (Hänen vanhempansa olivat Vähäraution itsellinen Antti Heikinpoika ja Johanna Juhantytär). Kaarlon 1. vaimo oli Unton torpparin tytär Henriikka Josefintytär eli 1856-1888. Henriikan kanssa lapsia syntyi Amanda 1880, Frans Anselm 1883, Aina 1886, Kalle Färm 1888. 

Isä-Kaarlo avioitui leskenä ollessaan 1889 Kennillä piikana olevan mommolalaisen Leena Leenantyttären kanssa. Leena oli tullut Kennille palvelukseen poikansa Frans Juhon kanssa. Värmin ja Leenan yhteisiä lapsia syntyi Naimi, Vilho, Lauri, Hilda ja Leonard sanottiin koulussa Leunariksi. Leonard lähti v 1930 Helsinkiin. Käydessään Karhiniemellä tuumasi hän ”Kyllä Helsingissä on paljon komeampaa kuin täällä Suomessa”, muisteli EP.

Naimi-tytär meni avioon Verner Välimäen kanssa ja muuttivat Kauvatsalle lapsineen; Kalle, Hannes Viljo, Lauri ja Helmi, oli EP koulutoveri.

Kerrottiin, että Leenan miehellä Kaarlolla oli tapana istua ikkunan pielessä ja katsella maantiellä kulkijoita. Heikkonäköinen kun oli, ei aina meinannut tuntea kulkijaa ja kutsui Leena-vaimonsa tunnistamaan. Jos Leena sanoi, ettei hän tunnista kulkijaa, tokaisi Värmi siihen: ”Sun on tunteminen.” Siitä muodostui kyläläisten kesken huuli: ” Sun on tunteminen, sanoi Värmi muijaansa.”

EP muistelua; Helmi kävi leikkimässä Eevan ja Sylvi-sisaren leikkipaikassa, Sirolassa. Sirola on sitten oma tarinansa, joka tulkoon sekin tässä kerrotuksi. Kotini navetan nurkalla oli entinen sikolätti eteisineen, jota nyt käytettiin rehuvarastona. Sen päädysssä oli vanha huusi, jonka virkakausi oli aikoja sitten päättynyt, koska uusi huusi oli tehty tallirakennukseen. Tämä vanha huussi oli ollut Paavolan vanhan asuinrakennuksen kuisti, joka oli hajotettu jo ennen minun syntymääni. Eikä tämäkään käyttö ollut vielä viimeinen, vaan siitä tehtiin kuisti siihen mökkiin, jonka isä laittoi ”konsulille” Lauhan niskaan ja siinä asui myöhemmin Anna Simula. Me saimme entisestä huussista Sylvin kanssa oivallisen leikkipaikan, joka nimesimme Sirolaksi. Ovesta astuttaessa noustiin muutama rappu ylös. Paikka oli mielestämme suurenmoinen. Teimme sinne monta huonetta pahveilla ja verhoilla erotellen. Kenkälaatikosta Sylvi teki näppärästi hellankin. Sinne keräsimme kaikki leikkitavaramme.

Leenan sisarpuoli oli Hyttysmäen Eevastiina, syntynyt Mommolassa. Eeva oli avioitunut 1885 leskeksi jääneen Uusiraution leski-isännän Jooseppi Nikodemuksenpoika (Hakala) kanssa. Katso tiedot Hyttysmäen kohdalta.

Värmin pirtin ostivat myöhemmin Kulmalan Taisto ja Aune perheelleen kodiksi. Mutta palatkaamme jälleen kylätielle, Karhiniemen valtakadulle.

Seuraava mökki oli Salmela, jota myös Nurmiseksi kutsuttiin ja sen omisti Salminen. Palsta oli erotettu Tirristä. Vanha Salmisen sukupolvi oli asunut aikaisemmin Matttilankujan päässä olevassa alkuperäisessä Salmisen pirtissä, heistä tiedot siellä. Vasta poika-Kalle F s. 1888 ja vaimonsa Aleksandra Hård muuttivat tähän uuteen paikkaan Färmin ja Tönöskän väliin. Salmista vastapäätä oli Tirrin kotosuuli.

Lapsia oli: Anni meni Keikyään naimisiin. Lempi Mäntysen Ossin kanssa. Kalle Kosti kaatui sodassa. Aino muutti Tampereelle. Ainolla oli Mirja-tytär (kävi I-L kanssa koulua). 

Salmisella oli aikanaan Karhiniemen puhelinkeskus, joka aikaisemmin oli ollut Niemisellä ja Vuoriskalla. Katso tarkempia tietoja osiosta ”Karhiniemi sähköistyi”. Puhelimet Huittisten seudulle on tullut v. 1892 ja v. 1930 oli yhdistetty verkkoon 7 kyläkuntaa ja Karhiniemi oli yksi niistä.

Halme: Erland ja Ida Halmeelle erotettu Kuukkiselta rekno 8:5. Sitten oli tyrvääläinen Juho Kustaa Tönönen k 1917 ja vaimo Tönöskä, Maria Helena Juhantytär oli s 1850 Vampulassa. Hän kävi taloissa kutomassa hapuria, rohdinta ja mattoa.

6_tönöskä_ja_fannipaavola
Kuva on vuodelta 1934 Paavolan puutarhassa oik. Fanni Paavola yhdessä Tönöskän kanssa. Kuvan vas. puoleisesta porstoosta on tehty huone ja oik. puoleinen porstoo on purettu.

Tönösten jälkeen pirtin ostivat 20-luvun lopulla Koiviston Viljo ja Martta.
 
Martta Koivisto
Kuvassa Martta Koivisto äiteinpäiväjuhlista 30-luvun alussa.

Alkuun oli Viljo pitänyt pientä kauppapuotiakin, joka tarkoitti sitä, että hän toi tavaraa Sinisalon Almalta pyöränsä tarakalla ja myi niitä sitten kyläläisille ja korjaili heidän radioitaan. Perheessä oli Jaakko, joka avioitui Unton Kallen leski-emäntä Kyllikin kanssa. Ja tytär Lahja Marjatta oli nuoruudessaan Paavolassakin apulaisena. Lahja Marjatta taas perusti perheen Laviasta Ilmari Tommilan kanssa.

Koiviston pirtin takaa oli tie yhteiseen jokirantaan, siellä oli mattolaiturikin IL:n lapsuudessa. Unton riihi oli tien varressa.

Kotiranta no 9:12 ja sanottiin Paloseksi. Oli Halmeen naapurissa tien toisella puolella. Johanna Matilda Kallentytär s 1870. Johannan vanhemmat olivat Paavolan työmies Kalle Ville Antinpoika ja Kaija Kustanatytär. Johannan kummeina oli Kinkun torppari, joka viittaisi, että heillä oli sukulaisia Työtilässä?

Johannaa (sanottiin Juhannaksi) vihittiin v 1894 Kuukkisen työmies Juha Kustaa Palosen (1863 -1900) kanssa. Juha oli Isokuukisen rengin Juha Kustaa Juhonpoika ja vaimonsa Eeva Justiina Antintintyttären poika, siis sukujuuret kylässä.

8_palonen_johanna
Kuvassa Johanna 30-luvulla äitienpäivillä.

9_palonen_ida
Kuvassa Johannan tytär Ida Palonen vuonna 1919 opettaja Valosen kutsuilla.

Johanna ja Juha Palosella oli lapset: Selma Matilda, Iida Johanna, Kaarle-poika, joka myöhemmin ajoi toisena kylän maitokuskia meijeriin Jussi Kurvisen kanssa. Kalle meni naimisiin Takalan emännän Mari-sisaren kanssa ja muuttivat Mutilahteen. Heillä oli ainakin poikia, jotka olivat Takalan lasten serkkuja. Iita-tytär avioitui naapuriin Villehard Kulmalan kanssa.

Seuraavana asuntona oli Tirristä erotettu Kulmalan palsta no 3:24 ja siinä asuivat Kalle Juhanpoika 1848-1882 ja vihitty 1874 Amanda Loviisa Juhantytär Huhtalan kanssa. Myös hän oli syntyisin Karhiniemeltä. Lapsia syntyi tästä aviosta: Vilhelmiina lähti 1899 Kauvatsalle avioon, Iida Johanna avioitui Vihtori Huhtalan kanssa ja lisäksi tyttäret Alma ja Serafia.

Kallen kuoleman jälkeen solmii Amanda 2. avioliiton v 1884 Frans Erland Juhonpojan kanssa.  Lapsia syntyy Fransin kanssa; Selma Amanda, Oskari, Villehard ja Evert Jalmari. Evert ja vaimonsa Kaija jäivät alkuperäiselle tontille ja ostivat lehden mukaan Tirrin talosta v. 1926 Kakkisen tontti 3:23. Parille syntyi lapsia Aino, Rauha, Voitto, Taisto ja Aili.

Veli Oskarilla oli Kollirapakon, myöh. palokaivona tunnettu, laidalla pirtti, jossa Oskari asui Ellen-vaimonsa kanssa. Oskari oli pienehkö mies, mutta Ellen iso ihminen. Oskari sanottiin Kollilan Oskariksi, koska hänen pirttinsä oli Kollirapakon partaalla. Elleä sanottiin Oskarin Elleksi. Oskarilla ja Ellenillä oli lapset; Tyyne, Toini ja Toivo. Ellen-vaimon kuoleman jälkeen Oskarilla oli avovaimona Korpelan Jenny aikanaan. (Muisteli EP).

Kollirapakon naapurissa asui myös kolmas veli Villehard, joka oli nainut naapuristaan Paloselta vaimonsa Iida Johanna (Juhannaksi kutsuttiin) Palonen s 1896. Parilla lapsia: Eeva Esteri, Erkki Einari ja Eila. Myöhemmin pirtin korjasivat Marjatta ja Ilmari Tommila asunnokseen. Jossakin vaiheessa siinä asui myös Hietasen Simo, ennenkuin siihen muutti Mäkipään perhe?

Kollirapakkoa lapset vähän pelkäsivät, kun siitä oli kaikenlaisia tarinoita. Rapakko oli kylän kissanpoikasten hukuttamispaikka. Tarinan mukaan joidenkin kissat olivat ehtineet kotiin ennen hukuttajaansa. Lieneekö palokaivossa nykyään vettä?

Mukulana ollessani, kun Tirrin ja Kastarin yhteinen viljankuivuri paloi Myllymäen syrjässä, kokoontuivat kylän mm. vaimoihmiset ämpäreineen” valkeen apuun”. Lapsenkin silmissä näytti vähän hullunkuriselta, kun ensimmäinen ammensi ämpäriin Kollirapakosta vettä ja antoi ämpäriketjun eteenpäin. Aika monta ihmistä siinä ketjussa oli ennen kuin ämpäri päättyi palopaikalle. Mietein paljonkohan siellä äpärissä vettä oli kun se sinne kuivurille pääsi? Muistaakseni se kuivuri paloi kokonaan.

Hälyytys valkeenapuun tapahtui yleensä silloin viemällä jalan sanaa naapuriin, koska puhelimia oli varsin harvassa paikassa. Yleensä ennen palon sammumista kylän väki saatiin kasaan ja toteamaan, että sehän paloi tuhkaksi. Kotonani Paavolassa oli oikea paloruisku, jonka altaaseen mahtui vettä parisataa litraa. Altaasta vesi pumputtiin käsipelillä letkua pitkin palopesäkkeeseen. En usko, että sillä vempeleellä montaakaan paloa on saatu sammutettua. Ja ennen pumppausta se vekotin oli kuljetettava hevospelillä palopaikalle ja saatava vielä se sammutusvesikin sinne astiaan!

Kulmalasta seuraava tontti 7:18 oli Ketola, joka erotettiin 17.6.1927 Vähärautiolta Juha ja Olga Virtaselle. Lapsia syntyi Amanda 1885, Frans 1887, Olga 1889. Pitivät sen ajan kauppapuotia, joka oli ulkoa maalattukin, punaiseksi tietysti.

EP muisteli lapsuutensa myymälää, silloisia kauppiaita; Amandaa ja Jannea, joka oli syntynyt Kouhin Harjun torpassa. Janne toi Sammusta Unntonmäestä Alma Sinisalon kaupasta tavaraa myytäväksi, jalkapatikassa hän matkan teki. Kantamuksensa taisi sentään useimmiten saada kuskin rattaille. Kaupasta sai hienoa ja palasokeria, kahvia ja sipulikaramellejä ja tietysti myös tupakkaa. Sokerit ja kahvi olivat valmiissa kilon paketeissa, Sinisalossa pussitettu. Pussi oli puotinarulla sidottu kiinni. Karamellit kietaistiin truuttiin. Maantien puoleisessa päässä oleva pirtti oli kauppapuorina. Varasto ei ollut suuri, piirongin klahvissa riitti ihmeesti tavaraa. Pirtti muistutti enemmän tavallista asuinhuonetta, kuin mitään kauppapuotia. Lukemattomat kerrat hain sieltä isälle Klubi 7 joka maksoi 3,75 mk. Joskus Manta pisti kouraani sipulikaramellin, Janne useammin.

Pirtin ikkunan alla maantien laidassa kasvoi omenapuu, jonka omenat olivat pieniä punakylkisiä ja happamia kuin paratiisipuun omenat. Mutta pakkasta saatuaan maistuivat ne oivallisilta. Niitä myytiin litrakaupalla.

Janne ja Manta elivät kauppaliikkeestään huolimatta aikalailla eristettyä elämää. Kun meille Paavolaan kevättalvella 1926 tai -27 ostettiin radio, josta Janne ja Manta kuulivat kerrottavan, että sillä kuului Helsingistä asti ilman mitään lankaa, uskoi Manta huolensa sanomalla: ”Kyllä nyt on kamalaa, kun Paavolassa on semmonen kone, jolla kuulee kaikki. Emme mekään Jannen kanssa enää uskalla mitään puhua.

Parilla oli poikakin, muuttanut jo nuorena Helsinkiin. Ilmeisesti Höyssyn Eimeli osti torpan 1940-luvulla? Siinä piti joskus Jalosen Iitan Erkki- poika kauppaa. Kylässä kerrottiin, ettei Iita voinut talvella olla myymässä, koska varpaita ei voinut käyttää apuna ostoksia laskiessa.  

Seuraava asunto oli alkuperäinen Salminen aivan Mattilan tienhaarassa, maantien varressa. Pirtti oli vanhempien kuoltua hajotettu jo niin varhaisessa vaiheessa, etten (EP) sitä muista. Ja vanhan polven vanhemmat: karhiniemeläinen Kustaa F Salminen s 1863 ja vaimo Lauttakylästä Alesksandra Iisakintr. s. 1867 olivat rakentaneet asunnon uuteen paikkaan, josta olen aikaisemmin kirjoittanut.

Parilla oli lapsia syntynyt Kalle 1888, Lempi 1890, Kustaa Verner 1893, Fanny 1896, Frans 1903 ja Alma 1901. Sisaruksista Lempi ja Fanni muuttivat aikoinaan Helsinkiin, kuka herrasväen piiaksi, kuka baarin kassaksi. Myös Frans muutti sinne ja onnistui pääsemään siellä hotellin portsariksi, kun oli hankkinut itselleen kielitaitoakin. Myös sisarukset olivat eteenpäin pyrkiviä ja fiksuja ihmisiä ja hekin hankkivat itselleen ruotisin kielen taidon, aukeni heille tie helsinkiläisten seurapiirien taloudenhoitajiksi. Fanni palveli viimeksi Hufvudstadsbladetin päätoimittajan perheessä. Nautti suurta luottamusta ja sai eliniäkseen heidän omistamansa yksiön asuttavakseen. Herraväen lapset ja lastenlapset kävivät häntä usein katsomassa.

Paavo taas pääsi Tampereen kaupungille jonkinlaiseksi viskaaliksi ja nautti siellä luottamusta. Vanhemmat sisarukset kouluttivat nuorinta Almaa, joka kävi Tyrväällä keskikoulun. Hän sai sitten työpaikan Tampereen säästöpankissa, jossa vaikutti eläkkeelle siirtymiseensä asti. Siellä tulin minäkin (EP) hänet tuntemaan. Koko pankki tunsi hänet Almana. Hän asui pienessä yksiössä Paavo veljensä kanssa Salhojankadulla. Paavo kuoli pian eläkkeelle päästyään. Kun Almaa mentiin pankin puolesta onnittelemaan 70- v. ja annettiin maljakko, totesi Alma siihen, että on sitten sukulaisilla riitelemistä kuolemani jälkeen. Alma pelkäsi vanhana joutumista Koukkuniemen vanhainkotiin, mutta siellä hän kuitenkin viimeiset vuotensa vietti. Kävin häntä siellä muutaman kerran katsomassa.

Kustaa Verneri jäi asumaan perheineen kankaalle suutari Ruohosen naapuriin. Kustaa menetti kapinassa henkensä. Hänellä oli lapset Erkki ja Toini.

Ja naapurissa oli Mattilan talo. Rek. no 3:33 syntyi kun Tirrin talo halottiin v 1917 Tirrin veljeksien Kustaan ja Nestori kesken. Tirrin kantataloon jäi Nestori ja Kustaa sai Mattilan talon ja otti nimen Mattila. Emännän hän löysi naapurista, Höyssyltä Emma Matildan. (EP) oli isäni serkkuja.

10_tirri_mattila_kustaa

11 mattila_tilda

Kuvassa Kustaa Tirri myöh. Mattila ja vaimonsa Emma os Höyssy. Kuvat  1900-luvun  alkupuolelta.

12_mattilan_viljo_v1924

Kuvassa Viljo-poika vuonna 1924 Hietasen häissä.

Emma kuoli verrattain nuorena. Parilla oli yksi v 1905 syntynyt poika Viljo, joka avioitui 1927 Kennille palvelukseen tullen Elsan kanssa. Viljolla ja Elsalla oli tytär Terttu.

Viljo ja Elsa eivät kauaa pystyeet pitämään Mattilaa, vaan siellä lehden mukaan pidettiin pakkohuutokauppa keväällä 1930, tilan osti 100.000 markalla Toivo Setälä. Irtaimiston huutokauppa pidettiin 4.6.1930 ja Mattilan perhe muutti harmaaseen mökkiin Niemisen naapuriin. Mökissä oli aikaisemmin asunut Tamminenkin, mutta viimeksi Oskari Rintala, ennen kuin muutti omaan pirttiinsä tien toiselle puolelle Lauhan niskaan.

Terttu–tytär avioitui Kastari Taunon kanssa, pitivät K-kauppaa kylässä kunnes heidän Arto-poikansa kuoli liikenneonnettomuudessa. Suru oli liian suuri isä Taunolle kestettäväksi. Yksin jäätyään Terttu muutti pois Karhiniemeltä ja perusti uuden kodin.

Aikanaan Mattilan taisi Setälätä ostaa Yrjö Kuukkinen Laurila, viljeli kunnes muutti eläkeläiseksi Lauttakylään. Yrjön jälkeen Mattila vaihtoi usean kerran omistajaa, kunnes v 1962 sen osti Matti Peltomäki suvulleen, jolla se edelleen on.

Palaan vielä Mattilan tiehaaraan, jonka toisella puolella oli, Vähäraution kartassa vuodelta 1882, on merkitty tontti-Maijala. Jalosen Iitaa ja Arvia kutsuttiin myös Maijalaksi. Jalosen Vetu (Juha Fredrik) Maijanpoika 1863-1940. Pirtti, joka oli varsin pieni ja niin oli tonttikin. Vielä pienen saunankin Vetu oli siihen rakentanut. Vaimo oli Iita Johanna Mäkelä 1869-1946. (EP Ihmetellä täytyi miten iso mies sinne oikein mahtui). Täydennysjaossa 1930-luvulla todettiin, että pirtti on ollut Uudenraution alueella ja sinne jääkin.

Perheessä oli Kalle-veli s 1896 vaimo Amanda Hietanen. Arvi s 1898, Santra s 1901 ja Frans Oskari s 1904. Santralla oli Simo-poika, joka oli kanssani, I-L, samalla luokalla kansakoulussa.

13_jalosen_iita 14_jalonen_oskari
Iita Jalonen v 1924 Hietasen Eevan hääkuvassa. Oskari Jalonen kiertokoululaisena 1910-luvulla.
Idalla s 1893 oli Erkki poika, jonka poika jatkaa sukua nykyään Ruotsin maalla. Aikanaan Erkki muutti Forssaan liikemieheksi. Nuoruuudessaan hän piti kauppaa naapurissa Virtasen pirtissä. Äiti-Iita siellä oli myyjänä. Hänestä kerrottiin, ettei hän voinut olla kaupassa talvisin, koska varpaat eivät olleet silloin käytettävissä laskutehtävissä. Ohi Jalosen pirtin jatkettiin Upostinmäkeen ja Naarassaareen. Ei sinne muuta tietä 20-luvulla kulkenutkaan.

Ensin oli Uusirautio myös Perkorautioksi nimitetty. Tila oli erotettu Vähärautiosta. Tarkemmat tiedot kantatalojen historiasivulla. EP:n lapsuudessa taloon tuli Vesilahdelta isännäksi Juha Vihtori Aabrahaminpoika eli 1837 - 1916, vaimo Annastiina eli 1837 -1922. Heillä oli lapsia; Vihtori Rautio s 1871 ja Amanda-tytär, jolla pojat Torsten ja Veikko. Amandalla oli EPn ikäinen Torsti-poika joka oli varsin pahankurinen. Heitteli kivillä Paavolan pajankin ikkunat rikki. Onneksi hän muutti kesken kansakoulun Kiikoisiin, jossa hänen tätinsä oli opettajana. Aikanaan jäi Vihtori Rautio talonpitäjäksi. Avioitui taloon karjakoksi Kiikasta tulleen Suoma Sofia Välimäki kanssa ja tila pysyi suvulla.

EP:lle jäi lapsuudesta Vihtorista hauska muistokin. Eräänä kesäisenä sunnuntaiaamuna, kun Helvi palmikoi paksua tukkaansa pakarin ikkunan vieressä. Isä ja äiti olivat lähteneet kirkkoon ja Martta hääräili hellan edessä. Silloin säntäsi Raution Vihtori sisälle, vaikka hänellä ei ollut tapana meillä käydäkään. Vierailuaikakin tuntui meistä vähän erikoiselta. Vihtori istui uunin eteen ja puheli niitä näitä, ihmetteli kaunista ilmaa ja hyvää heinän kasvua. Lausahti lopuksi: ”Taitaa tulla hääheiniä?” Hänen sanansa tulivat vähän hampaiden välistä sihahdellen. Marttan pestessä pataa, meni Vihtori hänen viereensä ja kuiskutteli jotain hänelle. Martta nosti päänsä ja tiuskasi: ”En mää tommoselle tuu, ko on yhtä vanha ko mun isäni.” Silloin alkoi minunkin aivoissani raksuttaa, että Vihtori on kosiomatkalla. Siihen loppuivat Vihtorin puheet hääheinistä ja hän katosi sinne mistä oli tullutkin eli Perkoraution mäkeen, niin kuin paikkaa nimitettiin.

Uusi-Raution tilaan kuului myös Vastamäen torppa, mutta missä se sijaitsi? Asukkaat torppari Ville Matinpoika Vastamäki s 1855 menetti henkensä vapaussodan jälkeen. Vaimo Marianna Matintytär oli s Nakkilassa. Lapsia perheessä oli Iita Johanna, Selma ja Lauri. Selvyyden vuoksi muuten mainittava, että Vähä-Rautiolla oli myös torppa nimeltään: Vastamäki. Tulee tässä mieleen, oliko silloin kekseliäisyyden pyyte, kun kylässä oli 3 samannimistä torppaa!

Isännän kuoleman jälkeen Uusirautiolla asui Vuorisen Toivo ja nikkaroi siellä huonekaluja monelle kyläläiselle. Toivo oli kotoisin Huikanpäästä Vuorelasta.

Uuden-Raution talon ohi tie jatkui, rek no 9:15 Mäntylä, erotettu Kennistä. Mäntysen Urhon ja Taimin koti. Taimi oli Rekikosken tyttäriä, joka avioitui Mäntysen Urhon kanssa. Lapsia perheeseen syntyi tyttöjä sekä poikia, kaikki he lähtivät maailmalle, suuri osa Turkuun? (I-L muistelee) Esko kävi lapsuudessani Paavolassakin töissä. Hannu ja Eero kävivät kansakoulua kanssani ja nuorin Rauno taisi olla veljeni luokalla. Eero palasi takaisin Karhiniemelle kotipaikkaansa asumaan.

Tie jatkui ohi Mäntysen, rek no 7:33 Upostinmäkeen eli Vastamäkeen, tilan tiedot ovat Iso-Raution yhteydessä. Vastamäen tila erotettiin Isorautiosta Juha-pojalle ja kantatilaa jäi viljelemään sisar perheineen. Juha Vihtori Juhanpoika Isorautio myöh. Vastamäki eli 1854-1918 ja vaimo kauvatsalaissyntyinen Justiina Rytölä s 1871. Perheen lapsia: Hilja Maria, Eero Johannes, Iida Aleksandra avioitui Kalle Salosen kanssa. Selma Aliina, Anni Tyyne, Taimi ja Aili Ester.

15_vastamaki_justiin
Kuvassa on Justiina v 1919 opettaja Valosen kutsuilla.

16_vastamaki_anni. 17_vastamaki_taimi
Kuvassa Anni Vastamäki ja Taimi Vastamäki kiertokoululaisina 1910-luvulla

Lehti kirjoittaa:”Upolassa oli 22.4.1931 huutokauppa, myytiin asuin- ja ulkohuonet, viljeltyä tai viljelykelpoista maata 11 ha, mutta metsämaata ei mainittu.”

Muita asumuksia EP:n lapsuudessa ei sen tien varrella ollutkaan. Pakkosen Arvo rakensi pirttinsä vasta sitten kun tehtiin suora tie osuuskaupan kohtaalta ohi Upostinmäen Suojoen rantaan. Ennen sinne Naarassareen oli mennyt siltä kohtaa vain ns. kinttupolku, jota pitkin EP muistaa Saarelan Aleksin kouluun tulleen. Polku kulki Kennin maiden läpi koululle asti. Lieneekö Naarassaaressa Sivula-tontti, jonka omisti Kustaa Saarela? Kärrytietä Naarassaareen pääsi Paavolan pihan läpi ja Kaunistonnokan mäen kautta ja lopulta se tie meni suon reunaa aina Suojoen rantaan saakka. Suojoen rannassa oli

Lähellä jokea oli asutustila-Koivisto rek no 9:7, jonka asukkaaksi tulivat Heikki Santanen Palojoelta ja vaimonsa Maria. Lapsia Toivo, Toini, Tauno ja Taimi. Taimi kävi Paavolassa kutomassa kankaita. Alkuperäisen pirtin jokirantaan oli rakentanut tietääkseni Aleksi Saarela. Täydennysjaossa on myös mainittu no 13:4 Saarela, lieneekö nämä 2 eri tilaa yhdistetty?

Palataan takaisin kylätielle sinne Mattilan talon tiehaaraan, jossa oli alkuperäinen Salmisen perheen pirtti, josta kerroin jo aikaisemmin. Seuraava maantien varressa oli tontti 7:13 Täntti erotettu L-lehden mukaan 17.6.1927 Vähä-Rautiolta puuseppä Frans Heinoselle s 1863 ja Amanda s 1876 os. Kääpppälä, sanottiin Heinoska ja oli Vetu Salon kaksosisar. Heinosien hakiessa kuulutuksia 1.6.1893 Frans mainitaan Tervaportista ja Amanda on ollut Höyssyllä palveluksessa.


 18_heinonen_manta
Kuvassa Amanda Heinonen kuva 30-luvulta, äiteinpäiväkuvasta.

Amandan vanhemmat olivat Tyrväällä syntynyt Loviisa Sundelin 1842- 1919 ja Antti Kääppälä 1829.1917 ja oli 88 vuotias. Heinosen pirtti oli pääty päin maantietä. Yksi pieni huone Heinosilla vain olikin. Lapsia perheeseen syntyi paljon ja vanhemmasta päästä lähtivät maailmalle, heti kun olivat rippikoulunkäyneet.

19__heinonen_hilda
Kuvassa Hilda luokkakuvassa 1922.

20_heinonen_ville1939 
Kuva otettu kun Villle v 1939 Paavolan rakennuksella.

21_heinonen_artturi
Kuvassa Artturi Heinonen kietokoululaisena.

Minun (EP) ikäiseni oli Hilda, jota myöhemmin Esteriksi kutsuttiin. Hän oli vähän aikaa meillä palveluksessa ja muutti sitten Turkuun, jossa pääsi raitiotienvaunun rahastajaksi.

Lapsia oli lisäksi Saima s 1894, Frans s 1896, Iida s 1897, Artturi s 1899, Oskari s 1901 kuoli nuorena lossaavan sannan alle, Anna s 1904, Paavo s 1906, Eino s 1908, Juho s 1914, Vilho s 1915 ja Erkki Olavi s 1918 kaatui sodassa. Vilho, joka hänkin sodan jälkeen lähti 1950-luvulla Turkuun. Monet kerrat ”Ville” viihdytti laulullaan kylänjuhlissa.

Heinonen itse oli puuseppä. Kävi talvisin nikkaroimassa taloissa astioita ja kaikenlaisia tarvekaluja.  Hän oli sellainen hiljainen, Artturi-poika muistuttaa häntä. Heinonen kuului lestadiolaiskristittyihin. Heinoselta valmistui laudoista saavi tai pyykkipunkka. Hän oli mukava mies, ei ärhennellyt lapsilleenkaan, Heinonen nikkaroi myös omassa pienessä pirtissäänkin. Vaimo Heinosen Manta, joka sanoi minut nähdessään: ”Voi kuinka tuo Eeva on ihan ninko Arvo, puhhuukin samanlaisesti.” Heinosen suvun jälkeen pirttiin muutti muualta eräs vanha nainen, joka sitten menehtyi ulos ja pirtti paloi.

Heinosen takana oli Perkiö 3:11 oli erotettu Tirristä. Vanha Sulonen Frans Fredrik s 1877 (EP muistaa hänet) ja vaimo oli Serafiina Antintytär Kääppälä (Salon Vetun ja Heinoskan sisar) s 1873. Lapsia eloon jäi Kalle 1898, Selma 1900, Aina 1903, Paavo Oskari 1911.
22_sulonen_oskari
Kuvassa Oskari Sulonen, otos koulukuvasta v 1922.

Perkiön palstalle Sulosten jälkeen tuli Sammun Koutun entinen vuokraaja Kalle Jokinen s 1887 ja Naimi. Kalle oli ollut aikaisemmin aviossa Hilja Serafia Koutun kanssa. Karhiniemellä perheeseen syntyi Hilkka, joka avioitui Santalan Toivon kanssa sekä Heikki-poika. Heikki oli koulussa opettaja Käenmäen harminkappale, häiritsi muitakin oppilaita. Aikuisena Heikki meni Turkuun ja kertoi seilaavansa Turun ja Oopun väliä, mutta pian hän sieltä kotinurkille palasi. Lauttakyläläiset kutsuivat pyöriäilevää Heikkiä ”Karhiniemen Elvis”.

Sulola tontti no 7:14 erotettu lehden mukaan 17.6 1927 Vähärautiolta Kalle ja Aina Suloselle. Kalle oli Tirrillä töissä, mutta myöhemmin lähtivät Turkuun. Kallen ja Ainan on Rauvosen perheeseen syntyi lapsia:Anni Helena, Veikko Johannes, Aino Esteri.

Katso ”Muistikuvia ja kertomuksia” -osiosta Aino Sulosen lapsuumuistikuvia Karhiniemeltä. Kokemäellä seurakuntapastorina oleva Aino Sulosen poika, Jorma Ojala kertoo L-lehti 12.4.2012 Sulosista.

Rekikoski rek no 9:16 erotettu Kennistä. Omistaja ent. kauppias Frans Fredrik Rekikoski s 1858, syntyisin Takkulan Ylärekikosken torpasta. Vaimo Amanda Sofia Laaksonen s 1879 Kauvatsalla. Karhiniemelle tullessaan pari oli ensin Kennillä palveluksessa. Oman maatilkun hankinnassa heille oli vaikeuksia. Heillä oli maidontuotantoa ja pientä meijeriä ja taisi olla pienimuotoista kauppaakin. Manta oli iloinen ja toimelias ihminen, joka istuuu vanhoissa valokuvissa aina eturivissä. Rekikoski, jossa Manta leskeksi jäätyään asui kahden tyttärensä Taimin ja Aunen kanssa. Aune Rekikoski kävi Huittisten kansanopiston Katri-sisareni kanssa ja muutti sitten Turkuun niin kuin moni muukin Karhiniemeltä. Mamma kääntyi helluntalaiseksi 40-luvulla ja heidät kastettiin Karhiniemen rannassa, Kyläläiset muistelivat, ettei Mammaa meinattu saada uppokastetuksi, uimataidoton kun oli. Silloin kävivät myös kylän ”nuijat” poikanulikat omenavarkaissa Rekikosken puutarhassa, jolloin mamma keksi virittää sinne ns koiranpommeja poikia varten, mutta taisi joskus astua itsekin niihin, kerrottiin.

Taimi-tytär avioitui Urho Mäntysen kanssa ja heille erotettiin Rekikoskesta oma tila?

23_rekikoski_1913
Kuvassa kuvasta vuodelta 1913 on Frans Rekikoski.

24_rekikoskenmamma_1949
Kuvassa Rekikosken mamma v 1949.

rekikoski_opistossa_1923
Kuvassa Aune-tytär kansanopistokuvassa v1923.

Täntinmaa/Tähtimaa rek:no 7:15 erotettu leski Mari Oksaselle Vähärautiolta, kertoo lehti 17.6.1927. Sijaitsi aivan Rekikoskea vastapäätä ja oli pieni mökki, jolla oli valtava pihamaa nimittäin maantie. Mökissä asui EP kertoo; lapsuudessani Pikku-Mariksi kutsuttu vanha ihminen, jolle en muista koskaan sukunimeä kuulleeni. Hän kehräili taloihin.

 

kuva 26. Senja Päljärvi äitienpäiväkuvassa 30-luvulla
Kuvassa Senja Päljärvi äitienpäiväkuvassa 30-luvulla.

Seuraava asukas pirtissä oli Päljärven perhe. Isä oli inkeriläissyntyinen ja osasi puhua venäjää. Hänen kielitaitoaan käytettiin talvisodan aikana. Äiti oli Senja os Mäntynen. Perheessä kasvoi paljon lapsia, joista suurin osa löysi työpaikkansa Turusta tai Tampereelta. Einari-poika eli Karhiniemellä sekä hänen Matti-veljensä.

Seuraava mökki. Rauvala, rekno 3:19 oli Tirristä erotettu Juho Fredrik Rauvoselle,1869 - 1929. Juhon vanhemmat oli Kouhin trenki Kalle Fredrik Juhonpoika ja Kaisa Loviisa. Parilla oli myös Iisakki s 1872, Juhanna tytär 1876 Sekä naapurissa asuva Kalle Järvinen 1874  -1919, oli Seluksen Ellin isä.

kuva 27. Rauvosen mummu, äitienpäiväkuvasta 30-luvulta.
Kuvassa Rauvosen mummu, äitienpäiväkuvasta 30-luvulta.

Juho Fredrik avioitui Vähäraution Vastamäen torpasta kokemäkiläissyntyisen Amanda Juhantyttären eli 1862 -1947 kanssa. Mantaa kutsuttiin myöhemmin Rauvosen mummuksi.

Perheessä oli lapset; Aina Amanda s 1896 ja avioitui naapurinsa Sulosen Kallen kanssa ja Oskar Rikhard s 1900. Perheen elintaso oli kylän yksi kaikkein heikoimmista. Mökissä oli vielä sodan jälkeen maalattia. Manta keitti pesässä komijalalla ruuan ja korvikkeen. Mökissä asui vanhemmat Oskari-poikansa kanssa. Oskari oli kuten isänsäkin lämminhenkinen ihminen, muttei niitä reippaampia työmiehiä. Oskari oli aviossa Lempin kanssa ja heillä oli Heikki niminen poika, joka kuoli varsin nuorena. (EP) Tätä kirjoittaessani Oskari on kunnalliskodissa v 1981.

Rauvosella asui sukulaispoika Lauri Luoti, joka muutti v 1931 heille Keikyästä. Luoti on varsinainen runojen sepittäjä. Osan hänen runoistaan on Sallin Heikki tallentanut ja ne ovat luettavissa sivuillamme osiossa ” Lauri Luotin runoja”.
Järvelä
rek no 7:16 palsta erotettiin lehtitieto 17.61927 Vähärautiolta.


kuva 28 Ellen kiertokoululaisena 1910-luvulla.
Kuvassa Ellen kiertokoululaisena 1910-luvulla.

Kuva 29. Lauttakylä-lehdessä 1978 on Aaro ja Ellen Selus
Kuvassa Lauttakylä-lehdessä 1978 on Aaro ja Ellen Selus.

Omistaja oli Kalle Järvinen 1874 - 1919 (Rauvosen veli) ja vaimona Hilda Suominen Kaharilasta, olivat rakentanut mökkinsä perunamaan toiseen päähän. Järvisen lapset: Kalle, Jenny Maria, Aleksi, Ellen, Selma sekä Arvo kasvoivat suuressa puutteessa. Arvo muutti nuorena Helsinkiin ja sai paikan koulun vahtimestarina. Ellen tytär meni avioon tyrvääläissyntyisen Aaro Seluksen kanssa. Perheeseen syntyi Usko v 1928 ja v 1930 Toivo-pojat, jotka kummatkin ovat jo Huittisten kirkkomaalla.  

Kaukoranta – Kukkula rek no 7:3, Järvisen naapurissa oli harmaa päätypäin maantietä oleva mökki, Kaukoranta Juha Vihtori Tuomonpoika 1855-1938 ja vaimo Eeva Justiina Kustaantytär 1858-1936 ja heillä lapsi Fanny Maria Juhant s 1890.

Lehtikirjoituksessa 17.6.1927 Palsta on erotettu Juholle ja vaimo Eevalle. Eevan isä oli ollut Isoraution renki Juha Kustaa Juhanpoika. Ja Juho Vihtorin isä oli Tirrin Setälän torpan Tuomas Erkinpoika Tirrin s 1.7.1823. Juhon serkkuja oli siis Setälässä, Tirrillä ja Naarassaaren Laaksosella.

EP muistaa, että hän vei heille jouluna ruokaa. Kovin oli heidänkin asumuksensa vaatimaton mutta siisti. Parilla oli lapset Karl Nestor s 1883 lähti v 1910 Amerikkaan ja Fanni Maria s 1890, muutti Turun puoleen.

Onkohan tämä sama tontti no 7:17 Santamäki-nimeltään. Lapsuudessani muistelen, että sitä kutsuttiin myös Kukkulaksi, joka lienee tullut siitä, että v 1945 saarnaaja Artturi Kukkula piti Karhiniemellä eräänlaisen seurakunnan. ILM muistan, että koulukäydessäni siinä asui ”Kukku-Iita” Aleksandra Iida Tuomi s 5.8.1875, tosin en muista mistä hän oli kotoisin. Viimeksi siinä taisi asua muualta muuttanut poliitikoiva Tuomisen pari, jonja poika Eljas eli pirtissä Rauvosen Lempin kanssa.

Tontin numro 13:1 Kulmala täydennysjaossa asui Höyläsen Oskari eli 1889-1948 ja vaimo oli Aina Aleksandra Poutala 1895-1957. Ainan vanhemmat olivat syntyperäisiä karhiniemeläisiä:äiti Emma Johanna Antintytär ja isä Unton renki Juho Kustaa Kustaanpoika Poutala.

Ennen kuin Oskari ja Aina tulivat tälle tontille heillä oli palsta Höyssyltä on erotettu v 1926 Jalolan 5:3 tontti. Myöhemmin Jalola-tontin asukkaat olivat Manta ja Kalle Jalonen.

2. palsta lehdessä 1928 on ilmoitus, että Kastarilta erotettu Vuorela-palsta (lieneekö se Konstikorvessa?) Oskari Höyläselle ja Aina Poutalalle. Ilmeisesti Höyläset myivät sen, koska Vuorelassa oli myöhemmin Kustaa Grönlund s Pehulasta ja vaimo oli Maria Fredrikintytär Joensuu.

Aikanaan Oskari ja Ainon perheeseen syntyi Helka, Hilkka, Taisto, Raili ja Kaarina.Höyläsen suku tuli Kauvatsalta rk:n 1868-76 mukaan Kastarin Tiehaaran torppaan.

(Kalle Matinpoika eli 1845- 1909. Kallen 1. vaimo Eevastiina Juhantytär, jonka kanssa oli lapsia, ainakin Oskari asui kylässä. Kallen 2.vaimon oli Oksasen Fransin s. 28.9.1865, leski Iita Vilhelmiina Juhantytär Oksanen. Parilla ei yhteisiä lapsia. Mutta Iitalla oli Fransilla oli Katso myöhemmin kohdasta Oksanen perhetiedot).

EP muistelee, vähän aikaa Oskari Höylänen oli lauttamiehenä ja silloin he asuivat lauttarannassa. Muistan, että heidän 10-vuotias Helka tyttärensä souti veneellä jo kuin aikuinen. Naama totisena hän kiskoi airoja, vaikka tuskin ulottui tuhdolle istumaan. Hänkin taisi mennä Tampereelle kuten sisarensa Hilkka ja Raili. Kaarina-tytär asui Ulvilassa. Vanhempi poika Risto kaatui sodassa ja Taisto avioitui Elina Rampan kanssa, asuivat ison santakuopan takana olevassa siirtolaistilaksi erotetussa Rampan tilalla.

Siirrytään toiselle puolelle tietä! Vanhassa kartassa on Karhiniemeillä kaksi Hyttysmäki-nimistä tonttia, joiden väliä oli muutama sataametriä. Toisessa asuivat

Niemiset. Sen tontin rek no 7:19 erotettu L- lehden mukaan 17.6.1927 Vähärautiolta. Palstan nimi oli Hyttysmäki ja ostajat olivat Frans Tuomaanpoika s 1857 Sorvolassa, myöhemmin Nieminen ja keikyäläinen Amanda Antintytär Hossalta s 1861. 

Vanhemmat olivat Frans eli Pransu ja Amanda. Pransu oli kraatari, teki miesten sarkahousuja, parkkumipomppia ja muita työasuja. Fanni-tytär s 1904 auttoi isäänsä. Lisäksi Pransu oli valtionvirkamies, nimittäin kolme kertaa viikossa hän kuljetti postia, ensin Lauttakylästä ja myöhemmin Sammun Sampolahden talosta. Aamupäivällä hän lähti reissulleen ja iltapimeässä palasi. Matka taittui tietenkin jalkapatikassa. Posti tuotiin Sampuun ja Lauttakylään hevosella Äetsästä. Postia kuljetti Erkkilä, Sampolahden naapuri, jota sanottiinkin Postierkkiläksi.

Karhiniemellä Nieminen vei postin Kuukkiselle, Kouhille, Tirrille ja kaiken lopun postin aina mettämaahn asti hän jätti kotiinsa, josta jokainen haki omansa. Näin muodostui Niemisestä kylän nuorten kokoontumispaikka.

Niemisen perunamaa ulottui aina maantiehen asti, kun maa tarvitsi lannoitusta, hoiti Pransu sen niin, että tuntiessaan määrättyä kutsumusta, käveli hän kaikessa rauhassa perunamaalleen ja pyllisti tietenkin maantielle päin. Kyläläiset olivat siihen niin tottuneita, ettei se paljoakaan herättänyt kiinnostusta. Tikku pantiin tavan mukaan merkiksi seuraavaa pyllistyskertaa varten. Nieminen oli hanakka keräämään polttopuita, missä niitä vaan sattui käden ulottuville. Postireissullaankin hän kulki usein risu kainalossaan, mm. Sammun puolella olivat riukuaidat vaarassa. Samaten Kouhin halkopinot tien vieressä olivat joskus ylivoimaisen houkuttelevia. Joskus kylän pojat kujeilivatkin hänen kanssaan. Panivat narun halon päähän ja piiloutuivat hämärissä odottamaan Niemistä.  Kun Nieminen huomasi halon ja kumartui sitä ottamaan. Mutta kas kummaa, halko oli lähtenytkin paikoiltaan, kun pojat olivat vetäneet narusta. 

Vaimo, Niemisen Manta os. Amanda, oli tärkeä virkailija. Hän nimittäin hoiti Karhiniemen ensimmäistä puhelinkeskusta eli sentraalia. Fanni avusti sitäkin. Puhelimen omistajat maksoivat sentraalisantran palkan ja saivat puhua ilmaiseksi. Ei siinä sen enempää asiaa tarvinnut olla kuin, että ilmoitin Kouhin Ailille, että meidän oli kissanpojan silmät ovat auenneet. Tavan mukaan Fanni ja Manta kuuntelivat kaikki puhelut. Mutta kertoa he eivät uskaltaneet kenellekään, koska kuuntelu oli kiellettyä.

Fanni Nieminen avioitui myöhemmin Eino Suhosen kanssa.

kuva 30. Fanni Nieminen v 1924 Hietasen Eevan häissä.
Kuvassa Fanni Nieminen v 1924 Hietasen Eevan häissä.

jatkuu, siirry tästä:  "Muistojemme matka - osa 3"

 

Irja-Liisa Marku


Matkan ensimmäinen osa.
Matkan toinen osa.
Matkan kolmas osa.
   

 











 

 


 

 

 

 

instagram

Kannatusjäsen yritykset:Piharakennus J.Suomela Oy

huittinen, karhiniemi, karhiniemen kyläseura, juhlapaikka, häät, juhla, kylätalo, kyläkartano, puurijärvi, isosuo, seuratalo, ristiäiset, syntymäpäivät, bingo, kokemäenjoki, Unto, virkatalo, silta, lossi, lautta, hiidenkallio, uhrilähde