header-logo

KOUHI

KOUHI

Porin läänin jalkaväkirykmentin everstiluutnantin komppanian majoittajan puustelli, sotilasvirkatalo, 1699--,

Kouhi oli 1/3 vanhaa ja uutta manttaalia. Talo on ollut ennen 1700-lukua talonpoikaisomistuksessa.

Tilan tunnus on  2/L vuoden 1766 kartassa.

Isännät:

1540-68 Sigfrid Kouhi. Maakirja 1540-65, kymmenyksiä maksoi 1558-66, 1569. Äyrit 1540: ½, 1541: 1½, 1558: 2½. Karja 1540: hevonen 1, lehmä 3, nuortakarjaa 1, lampaita 3, nautayksikköä 5.875. Kym (panneja) 1558: ruis 1/6, ohra ¼; 1559: ruis 3/4, ohra ½, pavut 1/6.  Lehmäverovoi 1557-62. Sigd Kouhi maakirjassa 1546, 1552-56, 1558-62, papinmanttaaliluettelo  1557, kym 1565-66, 1569.

Käräjillä v 1552 Työtilän Enevald  haastoi Siffredh Kouhin käräjille. Sakkoluettelossa 1553 mainitaan Siffredh Kouhij t & talon VI Jaakko Kastari. Kesäkäräjillä 1554 Siffredh Kouhi haastoi nimismiehen rengin.

Martti Sipinpoika mainitaan kymmenysluettelossa 1567, 1570. Maakirjassa 1569-82 ja maksoi sakkoa käräjillä 25.3.1556 Morthen Kouhi i Karhinemi tottelemattomuus käräjillä. Tervaportin Frans haastoi Morthen Sigfridsson käräjille1571.

Kouhin Morthen Siff:d:son omisti kuparia 18, hevosia 2, härkiä 1, lehmiä 3, nuorta karjaa 3-2-5-0, lammasta 9, omaisuuden arvo yhteensä 123:-

Matti Martinpoika 1583-1588. Sakkoa syyskäräjillä 16.1.1562 Madz Morthensson haastoi Tervaportin Fransin (ilmeisesti samassa tappelujupakassa, jossa Frans löi Marttia, Matin isää).

Myös tämän tiedoston isäntäluettelon on selvittänyt Timo Kouttu, joka käyttää henkilöiden vanhoja  ruotsinkielisiä muotoja ja omassa osiossani käytän suomenkielistä muotoa.

Kouhin isäntiä:

1583-88 Matts Mårtensson.

1588-1609 Clemet Mårtensson. Sitten autiotila.

1618-19 Per.

1620-32 Matts Persson.

1639-44 Lars Mattsson.

1647-58 Thomas Thomasson, vaimo Caisa. Yllä olevilla vuosikymmenillä käytiin 30-vuotista sotaa, jolloin miehiä komennettiin sinne. Isäntiä ei riittänyt joka taloon. Peltoja saatettiin jättää viljelemättä, tai niitä käytettiin luvatta. Asioita selvitettiin myöhemmin käräjilläkin.

1659-68 Eric Mårtensson, kastettu  23.4.1730 ja kuollut 23.4.1676 ja  vaimo Anna. Heillä oli Johan poika, joka viljeli tilaa isänsä jälkeen. Sekä nuorempi poika Tuomas Erkinpoika, joka oli Kennin talon isäntänä.

1669-92 Johan Ericsson Kouhi, vihitty 1659, vaimo Maria, heillä poika Henric, joka jatkaa tilanpitoa, kunnes Kouhi siirtyy valtion haltuun 1699. Johan jatkaa lampuodina eli vuokraviljelijänä mainitusta vuodesta alkaen.

1693-1740 Henric Johansson, 1. vaimo Walborg, 2. Margaret Henricsdotter.

Valtio antoi armeijan palveluksessa oleville henkilöille palkkauksena virkatalojen hallinnan. He asuivat niissä rauhan aikana, eivät kuitenkaan kaikki ja saivat vuokratulona palkkansa lampuodilta, joka yleensä viljeli tilaa.

Kouhin tilan haltijat, sotilashenkilöt:

1718 Matts Hööker, majoittaja.

1722 Henric Roth, majoittaja, k. 13.10.1730 Häme, vaimo Sofia Elisabet Poickelus.

1722-27 Ivar Klöv, majoittaja.

1727-38 Nils Bergh, lippumies, k. 7.9.1744.

1738-40 Emanuel Reuter , majoittaja,  1710-20.3.1740, vihitty 11.12.1733 Luvia, vaimo Christina Löfman, 1696-1.9.1756 Luvia.

1740-41 Christer Johan Johansson Lund, majoittaja, 18.10.1705 Riika-7.11.1767 Karkku, vihitty 18.9.1738 Karkku, 1. vaimo Anna Helena Andersdotter Hästesko, 1711-9.7.1738 Karkku. 2. vaimo vihitty 2.10.1745 Tyrvää, Maria Elisabet Andersdotter Revolin, 4.4.1716 Huittinen-11.101790 Karkku.

1741-42 Anders Knutström, majoittaja, 30.12.1696-12.1.1742 Hollanti, vihitty 9.6.11.731 Punkalaidun, vaimo Maria Wilhelmsdotter Momma, 2.8.1699 Huittinen- 18.4.1767 Viljakkala.

1742 Johan Johansson Roth, majoittaja, 8.2.1707 Orivesi-1.101758 Hämeenkyrö, vihitty 1731, vaimo Maria Margareta Ytterberg, 9.9.1713-21.12.1774 Ikaalinen.

1742-44 Carl Magnus Adamsson von Schrowe, lippumies, 4.7.1724 Kalvola-18.3.1754 Kalvola.

1744 Otto Johan Schripp, lippumies.

1744-49 Jonas Sivertsson Barfoth, adjutantti, 1716-1770, vihitty 1753, vaimo Anna Catarina Nybling, s. 22.11.1720.

1749-54 Isac Johan Isacsson Pachalen, majoittaja, 19.2.1726 Vanaja-262.1813 Häme, vihitty 30.10.1753 Vanaja, vaimo Catarina Juliana Andersdotter Kåhe, 9.8.1727-14.3. Mouhijärvi.

1754-59 Fredric Holmström, majoittaja.

Kouhi oli v 1758 Kruunun maakirjassa 1/3 osa vanhaa ja uutta manttaalia. Vero oli 2 ¾ äyriä veroa, 14 taalaria 5 äyriä hopearahaa korkoa ja kuului tähän aikaan majoittaja Juhan Gustaf Köhlerille.

1759-76 Gustaf Johan Henricsson von Köhler, majoittaja, 1.5.1742 Porvoo-?, vihitty 19.8.1773 Kangasala, vaimo Brita Helena Mattsdotter Anthonius, 18.3.1749 Kangasala- 10.4.1816 Luvia.

1776-78 Johan Adolf Fredricsson Grönhagen, majoittaja, 5.9.1753 Taivassalo-25.7.1826 Mouhijärvi, vihitty 11.3.1790 Kangasala, vaimo Walborg Henricsdotter Lindblad, 27.2.1756 Kangasala-21.11.1832 Orivesi.

Johan Grönhagen kuului ruotsalaiseen Grönhagenin aatelissukuun ja yleni everstiluutnantiksi. Hän osallistui muun muassa vuosina 1808–1809 käytyyn Suomen sotaan ja mainitaan Vänrikki Stoolin runossa Döbeln Juuttaalla

adlercreutz 
”Grönhagen miettii, kylmä on von Kothen, Schantz ärjyy vain, ja Konow kiroaa.” 

1778-83 Jacob Wilhelm Ernstsson Tihlman, vänrikki, 26.7.1761 Suoniemi-13.6.1789 Mikkeli.

1783 Elias Enocsson Furuhjelm, vänrikki, 26.7.1764 Urjala-24.8.1835 Hämeenlinna, vihitty 15.7.1805 Åbo, vaimo Lovisa Johansdotter Avellan, 15.12.1776 Tenhola-15.2.1858 Urjala.

1783-89 Adolf Johan Gregori Carlsson von Konow, vänrikki, 21.11.1765 Suoniemi-6.5.1789 Suomenniemi.

1789-1810 Magnus Fredric Gustafsson von Crautlein, majoittaja, 28.2.1771 Juva-8.2.1835 Vesilahti, vihitty 12.4.1803 Vesilahti.

1. vaimo Carolina Agata Carlsdotter Silfversvärd, 28.1.1769 Vesilahti-1804.

2. vaimo Lovisa Ulrica Carlsdotter  Silfversvärd, 25.8.1765 Vesilahti-14.10.1824 Vesilahti, vihitty 31.10. Vesilahti .

3. vaimo Margareta Magdalena Ernstsdotter von Pfaler, 16.9.1786 Tampere-2.5.1873 Hattula, vihitty 6.1.1832 Vesilahti.

 Sotilasvirkatalojen rakennukset:

Heti ison vihan jälkeen pidettyjen tarkastusten mukaan sotilasvirkataloissa oli vähintään tupa, keittiö, kamari tai kaksi ja eteinen. Taloissa oli uloslämpiävät uunit ja muutama ikkuna, useissa myöhemmin oli myös harmaakivikellari. Kouhin leivinuunin ja savupiipun laskettiin v. 1744 tarvitsevan 1500 tiiltä.

Kouhin miespihaan oli 1720-luvulla tehty sauna, vaikka se olisi v 1681 talonkatselmuksen nojalla pitänyt viedä eroon muista rakennuksista. Sauna siirrettiin vasta v 1747 ulkokartanolle, mutta silloinkaan siihen ei tehty lattiaa, koska se oli hiekkamäellä. Kouhi sai lattiallisen saunan v 1777. Puustelleihin alettiin tehdä 1700-luvulla katettuja kuisteja.

Vuonna 1728 muodostivat Kouhi ja Sorvolan Mattila ja Laurila sotilasruodun, jotka varustivat luettelon mukaan Kokemäen komppaniaan 120, rykmenttiin 248. Sotilas oli Pentti Paavonpoika Ståhlström.

Lampuodit, jotka viljelivät edellä lueteltujen sotilaiden hallitsemaa Kouhin puustellia:

1699-1740 Henric Johansson, 1. vaimo Walborg, 2. Margaret Henricsdotter.

1741 Eric Andersson, vaimo Walborg Henricsdotter.

1742-43 Matts Ericsson, vaimo Caisa.

1748-51 Thomas Mattsson, s. 1678, vaimo Maria Mattsson, s. 1692.

1756-62 Christel Johansson, 10.3.1723-2.1.1763, vihitty 25.3.1750, vaimo Maria Jacobsdotter Kopio, s. 1.1.1728 Kauvatsa. Poika Henric Christelsson 24.4.1752.

Christel oli Suttilan Sutin talon tyttären Beatan poika. Talo oli sisarella ja vävyllä viljeltävänä. Beata asui ja eli Sutin talossa. Isonvihan (1713-21) ja Uudenkaupungin rauhan 1721 jälkeen venäläismiehityksen tuoma sotilas, Ivan (Johan), näyttää viivytelleen ainakin kesäkuulle 1722, koska hänestä tuli Christelin isä! Kummeina toimivat Mårten Hakuni ja Agneta Hirvi. Christel on Hellman-Kouttu suvun kantaisiä. (FM Antti Koutun sukututkimuksesta lainannut TK).

1763-70 Matts Thomasson, s. 1747, vihittiin Maria Jacobsdotterin seuraavaksi aviomieheksi ja he jatkoivat Kouhin vuokrausta. Avioliitto oli lapseton.

1770-74 Anders Michelsson, s. 1729, vaimo Caisa Thomasdotter, s. 1733.

1775-1780 Johan Michelsson, s.1740, vaimo Caisa Johansdotter, s.1735.

1789-96 Jacob Mattsson, s. 1749, vaimo Walborg Henricsdotter, s.1738.

Peltojen ojitus vakiintui myös pitäjän monien virkatalojen välityksellä. Työ kuului lampuodin velvollisuuksiin. Hänen tunnollisuuttaan valvottiin puustellin tarkastuksissa. Esimerkiksi Kouhilla oli v 1791 tarkastuksessa ojia 1020 syltä ja aitaa 1150 syltä. Mittana syli on 1,78 m. Silloiset ojitetut sarat olivat kovasti epäsäännöllisiä, kuten vahoista kartoista selviää. Isojako oli käynnissä.

1796-98 Grels Jöransson, s. 1755, vaimo Maria Andersdotter, s. 1753.

1798-1800 Jacob Mattsson, s. 1735, vaimo Maria Johansdotter.

Seuraa välivuosia, Kouhin haltija, siis majoittaja lienee itse viljellyt tilaa, kunnes Suomensota 1808 on sen keskeyttänyt?

1808-15 Abraham Ericsson, s. 1777, vaimo Anna Mattsson, s. 1783. Torppari Jacob Lindberg, s. 1763 ja vaimo Maria Johansdotter, s. 1762, ilmestyvät rippikirjaan 1812-13.

Sotilasvirkatalojärjestelmä lakkautettiin 1820-luvun alussa Suomen Suuriruhtinaskunnassa. Entiset puustellit vuokrattiin valtion taholta valituille vuokraajille. Kouhilla jatkoi sama vuokraaja maksaen vuokransa sitten suoraan valtiolle.

1815-41 arentaattori Matts Mattsson, 1783-26.6.1841, vihitty 7.7.1808, vaimo Lena Mattsdotter, s. 2.7.1787. Vävy jatkaa vuokrausta seuraavana.

Lapsia; Leena s 6.9.1812, Caisa Stina s 28.1.1818, Maria s 16.4.1820, Maileena s 24.3 tai 5. 1823, Fredrik s 27.8.1825, Josef s. 28.9.1828. (elivät kaikki v 1838).

1842-47 vävy Carl Carlsson Wahlman 27.12.1810 Huittinen -19.2.1902 Vampula, vihitty 30.6.1833, 1. vaimo Anna Mattsdotter Kouhi, 11.10.1809-27.9.1874 Vampula. Pari muutti Vampulaan23.11.1849 ja siellä tuli Carlin 2. vaimo vihitty 16.5.1878 Vampula, Ester Carlsdotter 9.2.1834 Alastaro-23.7.1896 Vampula. Carl ja Annalla lapsia: Carl Fredric 28.10.1834, Frans Henrik 15.9.1838, Anna 2.12.1840, Amalia 1843, Flora Gustava 1.11.1846

1847-75 suutari Johan Henric Johansson Sander, 31.12.1804 Kokemäki-23.11.1879, vihitty 18.12.1831, vaimo Justina Simonsdotter 25.1.1808-28.7.1867. Heillä lapsia; Juha Kustaa 10.5.1932, Marianna 8.4.1834, Carl Fredrik 18.3.1836, Evastiina 10.2.tai 12. 1839, Vilhelmiina 18.7. tai 1 1841, Johannes 14.6.1844 , poika Isac 9.5.1847.

1876-1883 ja poika jatka Isac Johansson Kouhi, 9.5.1847-14.3.1925, vihitty 4.12.1875, vaimo Serafia Wilhemina Johansdotter, 14.7.1848 Tyrvää-13.7.1931. Serafian isä Juha Heikinpoika oli s 31.12.1804 oli Isokuukisella vuokraajana.

Kouhilta Isakin ja Serafian perhe muutti talon Kouhin Rintalan torppaan ja myöhemmin heidät on kirjattu Kruunun eli Yhteiselle maalle. Lapsia Isacin ja Serafian perheessä oli: Iida Kustaava 11.10.1871, Frans Vilho 16.5.1874 ja Kaarle Fredrik 7.5.1876, Aina 10.5.1879 lähti 1898 Dragsjärdiin, mutta tuli sieltä muistaakseni nopeasti takaisin, ja oli kylän taloissa piikana, kunnes avioitui Frans Kulmasen kanssa. Kasvattivat lapsensa Karhiniemellä. (EP muistelee heitä kirjoituksessaan!)

Juha Kustaa 9.6.1883 (lähti 4.12.1908 Ameriikkaan, josta palasi aikanaan takaisin Karhiniemelle. (EP muistelee häntä toisessa kirjoituksessa). Rintalan Kustaa Suomeen palattuaan osti v 1925 Tirriltä tontin, joka on entisen kylätien (joka kiersi santakuopan joen puolelta) ja nykyisen maantien välissä. Vieläkin tontti muistetaan Rintalan tonttina.

Nestor Malakias s1885 ja Nestor Topias 1.11.1886 elivät vain vuoden.

Valma Serafia 18.12.1887(meni Lauri Kurvisen kanssa avioon 1926. Perheestä enemmän muualla.

Iisak Nestori 24.4.1891 eli vain hetken, Hilda Justiina 13.6.1893,  Nestori Leander Oskari 26.9.1896, joka avioitui köyliölääisen Annin ? kanssa ja asui elämänsä Lauhan niskassa, mutta sitä ennen olivat ostaneet Kouhilta Mäkelän tontin, jossa osuuskauppakin oli aikanaan. Katso Kouhin lohkomiskirja 7.9.1925!

Kouhille muutti Isacin ja Serafian jälkeen uusi suku 20.12.1883 Kokemäen Kakkulaisten Matalaojan tilalta.
1884-1892 Fredric Mattsson
, Matalaoja, nimi alun perin Lääkäri s 24.7.1842 Kokemäki-11.11.1893, vihitty 2.6.1868 Kauvatsa, vaimo Carolina Wilhelmina Henricsdotter, 2.5.1843 Kauvatsa-16.10.1936.

Perheen mukana muutti Frans-pojan lisäksi, Fredrik 1871-1939 eli Merikarvialla, kansakoulunop. Vihtori Eevert 1874-1916 Punkalaitumella, Fanni Karoliina 1876-1896 Huittisissa, Tekla Aleksandra 1878-1959 Yli-Jallina Punkalaitumella, Nestori Kouhi 1880-1908 Jyväskylässä, Eino Verneri Kouhi 1883-1938 eli Laviassa, Kaarle Vilhelm Kouhi 1886-1964 Helsingissä.

Perheen lapsista vanhin poika Frans jatkoi Kouhin vuokraajana ja osti vielä maata lisää Naarassaaresta.

1893 -46 Frans Johan Fredricsson Kouhi, 6.8.1869 Kokemäki-16.7.1946, vihitty 23.9.1901, vaimo Ida Sofia Carlsdotter Paavola, 9.4.1870-5.6.1942. Kouhin talo sijaitsi Paavolan taloa vastapäätä, joten ei Fransilla ollut pitkää kosiomatkaa Paavolaan, jonka Iida- tyttären haki Kouhin emännäksi.

Lauttakylä-lehden kirjoituksien mukaan Frans-isäntä osallistui yhteiskunnallisiin tehtäviin, hänet valittiin Huittisten ensimmäiseen valtuustoon 15.9.1902 Karhiniemen edustajana. Valtuutettuja oli kaikkiaan 33. 
Sama lehti kirjoittaa, että Karhiniemen kuskihomma annettiin v 1915 Kouhille hinta oli 79:75 mk.
Vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan Frans-isäntä myös osallistui.
1.7.1916 lehdessä ilmoitus, että 2.7. alkaen klo 6 i.p. Karhiniemen naisvoimistelijat järjestävät Kouhin avarassa suulissa (talon lähellä). Arvokasta ohjelmaa; esitelmä nti S. Kenni, puhe opettajatar Walonen, esitelmä nti S. Unto sekä Karhiniemen sekakuoro laulaa, naisvoimistelijoita ohjaa Walonen, kansantanhuja, leikkiä ja karkeloa. Liput 1 markka, sisältää sotaveron. Kerätään varoja koulun opetusvälineiden maksamiseen. Tätä miellyttävää tilaisuutta ei tietenkään jätä muutkaan huittislaiset täyttämättä vaan rientävät mukaan, edistämään samalla iltaman hyvää tarkoitusta. Toimikunta
Suojeluskunnan juhlat ja karkelot pidettiin heinäkuussa 1927 Kouhin Sammalsaaressa, jonne kuljetus Lauttakylästä tapahtui laivalla. 

Kouhin perje 1920 luvulla
Unton raja-aitaa vasten otettu kuva 1920-luvun alkupuolella. Vas. pojat Kalle, Arvo, Uuno ja Lauri, jonka takana seisoo Fanni. Vanhempien Iitan ja Fransin vieressä seisoo Aili.  

Frans ja Iita Kouhin lapsilta ei puuttunut leikkitovereita kylässä, serkkuja oli mm Paavolassa, Kastarilla, Höyssyllä ja Pakkosella ja Tiehaarassa. Karhiniemen ensimmäisessä luokkakuvassakin heitä serkuksia on kaikkiaan kuusi.

Kouhin perheen lapset:

Kalle eli 1901-1980 valmistui poliisiksi. Asui perheineen Porissa.

Arvo (1904-1940) avioitui Lauhanmaahan Iida Salosen kanssa ja pitivät Salosta jonkin aikaa. Mutta siirtyivät ennen sotaa Sääksmäelle. Arvo kaatui talvisodassa 18.2.1940, haudattu Huittisiin.
 

Sankarihautaus 
Kuva on sankarihautauksesta 14.4.1940 Huittisten hautausmaalla. Tilaisuudessa haudattiin kaikkiaan 15 huittislaista talvisodan kaatunutta. Karhiniemeltä haudattiin Frans Oskari Joensuu ja Arvo Kouhi. Umpeenluotujen hautojen ääressä omaisten kanssa on huittislaisia lottia. Hauta sijaitsi Vapaussodan sankarihaudan lähellä. Talvella 1943 haudatut jouduttiin siirtämään nykyiseen paikkaansa. 

Uuno 1905-1976 avioitui Anni Vastamäen kanssa: Perheeseen syntyi lapset: Paula, Aili, Pirkko, Kalle ja Olli. Annin isä oli Juha Vihtori Juhanpoika Isorautio, jolle oli Isorautiosta lohkaistu Vastamäen tila.

Fanny 1907-1993 viljeli osuuttaan Kouhin talosta, kunnes myi maansa Heikkilän Maurille. Eläkepäivänsä Fanni vietti Vehnähovissa Lauttakylässä.

Lauri 1910-1958 oli musikaalinen ja opiskeli Turussa lukkarikoulussa. Palasi kotinurkilleen viljelemään tilaa ja avioitui sodan aikana porilaisen Sirkan kanssa. Lauri kuoli varsin nuorena ja Sirkka-äiti muutti poikien Pertin, Timon ja Joukon kanssa Keikyään. Myivät Kouhin talon Matti Peltomäen suvulle. Matti yhdisti näin ollen osan Kouhia aikaisemmin omistamaansa Tirriltä lohkaistuun Mattilan tilaan.

Aili 1912-1993 tutustui kansanopistoa käydessään Esko Naatulaan ja avioituivat. Ostivat talon Punkalaitumelta ja kasvattivat siellä perheen pojat Kalevin, Paulin, Juhanin ja Saulin. Pari muutti eläkepäivikseen takaisin Huittisiin. 

Kouhi
Kouhin talo v 1959 jolloin talo oli jo tyhjentynyt.

Kouhin tietoja


EP:n muistelua

Paavolaa vastapäätä maantien toisella puolella oli Kouhin talo, valtion virkatalo. Omistivat vain Naarassaaressa olevat pellot.  Frans Kouhi oli naimisissa Emil- isäni nuorimman sisaren Iidan kanssa.  Koska minulla ei ollut kotona ikäisiäni sisaruksia, oleskelin paljon ainakin kesäisin Kouhilla, jossa Aili oli vajaa kolme vuotta vanhempi. Kouhilla oli Ailin lisäksi hieman vanhempi tytär Fanni.

Liikenne ei ollut siihen aikaan vilkasta. Autoja kulki harvoin.  Kesti viikkoja, että saimme sata täyteen, vaikka tarkkana olimmekin. Kun joku huomasi auton tulevan Kuukkisen töykällä , huusi hän toiselle ”Auto tulee, tuu kattoon.”

 Porkkanapenkin perkaaminen Kouhilla Ailin kanssa tuntui paljon mukavammalta kuin kotona. Eräänä kesänä sain Kouhin tädiltä puutarhatyön palkaksi ruudullisen tyykistä tehdyn prodeerauksin koristetun esiliinan. Jostain syystä en suostunut koskaan Kouhilla syömään. Ruoka-aikana tulin kotiin ja sitten palasin takaisin Kouhille kuin taksvärkkiläinen. Kouhin leipä oli parempaa, se oli päältä vaaleampaa ja reunat putoilivat rapeina. Aili tykkäsi meidän leivästä ja me vaihdoimme leipiä. Kouhin tädin puurot ja vellit olivat vähän raakoja, hän oli hommissaan aina hätäinen, ettei malttanut keittää niitä kypsiksi asti.

Kouhin talo oli vanha ja huonokuntoinen, huoneetkin pienempiä kuin meillä. Asuinrakennuksen seinä kulki aivan maantien vartta pitkin niin, ettei olisi väliin ojaa mahtunut.

Kouhin talon etelänpuoleisessa päässä oli pirtti, pihanpuolella yksi ikkuna ja maantienpuolella kaksi. Oikeanpuoleisessa peränurkassa oli tukeva pöytä, jolle postinkantaja Nieminen toi kolme kertaa viikossa - myöhemmin joka päivä – Kouhin, Unton ja Paavolan ja Sifferi Raution postin. Aikaisemmin hän toi sen Lauttakylästä, mutta myöhemmin Sammusta Sampolahdesta, jossa postitoimisto sijaitsi. Samalle pöydälle myös vietiin lähtevä posti, jonka Nieminen otti menomatkallaan. 

Eteisestä meni ovi pirttiin ja pakariin. Pirtissä oli iso muuri pakarin puoleisella seinällä. Uunin takaa meni ovi pieneen kamariin. Etupuolelta pakariin, joka oli pieni ja siellä oli vain kaksi ikkunaa itään päin.

Pakarin oven pielessä oli sänky, jossa nukkui piikatyttö. Ikkunoiden välissä oli höyläpenkki ja peräseinällä ruokapöytä. Vasemmalla puolella oli uuni ja sen kupeessa totohella, jossa avotulen päällä oli hellalevy renkaineen.  Renkaita nostettiin seinälle koukkuun niin monta, että saatiin reikä sopivan kokoiseksi.

Kotona meillä oli hella, jossa oli suljettavine pesäluukkuineen ja paistinuuneineen ja lämminvesisäiliöineen. Lapsena ollessani meillä oli keittoastioina patoja ja vain yksi kuparinen kastrulli, joka oli sisältä tinattu. Siinä oli varsi. Muistan kun ensimmäiset siniharmaat emalikattilat tulivat meillekin käyttöön. Keittoastioiden pohjat olivat nokiset. Vasta paljon myöhemmin 40- 50 kymmenluvulla tuli keittolevyt, jolloin eivät keittoastioiden pohjat nokeentuneet.

Kouhin täti oli kova juomaan kahvia, aina hänellä oli hellan kulmalla pieni kahvipannu, josta sopi kaataa, kun mieli teki. Isännällä tuntui aina olevan juomia tallella. Oli siinä huonoa mallia lapsille. Elämä Kouhilla ei ollut kuitenkaan remuavaa. Ryyppykavereita löytyi kylässä ja viinaa sai Tallinnan apteekkariksi kutsutulta kuskilta. Joskus kävivät hakemassa meidänkin isää naapuriin ryyppäämään, mutta harvoin hän sinne meni. Minut pantiin häntä sieltä kotiin hakemaan. Muutaman kerran muistan isäni pienessä hiprakassa. Kouhin pappa, kuten isäntää kutsuttiin, kuului joihinkin kunnan lautakuntiin.

Vielä Kouhin asuinrakennuksesta, paitsi näitä huoneita, joista olen kertonut, siellä oli vielä Unton puoleisessa päässä sali ja pieni kamari. johon mentiin uunin takaa. Kynnys oli korkea ja huonetta kutsuttiin mamman kamariksi. Siellä oli asunut isännän äiti ennen kuin hän muutti nuorimman poikansa luokse Laviaan. Saliin päästiin myös pienen kuistin kautta ulkoa. 

1920-luvulla Kouhin pihassa 
1920-luvun alkupuolella Kouhin pihassa.

Kouhin pihassa oli asuinrakennusta vastapäätä talousrakennukset. Unton puoleisessa päässä oli ensin kellarikuoppa ja sen räystäs oli niin alhaalla että pääsimme kiipeämään katolle tuuhean pihlajan suojassa, vaikka se olikin kielletty. Sitten oli ratashuone ja rekien ja valjaiden ja muiden ajokalujen säilytyspaikka. Seuraava huone oli joskus ollut talli mutta nyt siinä säilytettiin kaikenlaista roinaa. Sitten oli pienen pieni kellari, jonka päällä oli kaksi luhtiaittaa. Aitoissa säilytettiin orsilla vaatteita ja ne olivat pimeät. Löysimme sieltä kerran kanteleen. Kouhilaiset olivat musikaalisia. Täti ei ollut kovinkaan hyvä laulaja, kerran kun hän tuli kirkosta hän tuumasi ”En mää tykkää ollenkaan tuosta nykyaikaisesta veisuusta, ”se on niinko matonkuteita repis. Ko hyvä paikka tulee, mennään kovaa vauhtia, mutta kun tulee paha paikka, niin mennään hitaasti.”

Luhdin jälkeen oli vaja ja sinne oli pariovet ja sinne voitiin ajaa heinäkuorma, josta heinät ajettiin tallin parvelle. Pääsiäisen aikaan tehtiin vajaan aina keinu, mekin kävimme siellä keinumassa, kun meillä sitä ei tuntemattomasta syystä ollut.  Keinussa oli yläpäässä kitisevät vitsasjatkeet. ”Annan kaurakapan syödä” sanottiin kun annettiin keinun hiljalleen pysähtyä. Vajan perällä oli komero, jossa oli pajahiiliä. Se oli pimeä ja pelkäsimme sitä.

Vajan jälkeen tulikin sitten talli pilttuineen ja varsankarsinoineen. Sen jälkeen oli huusi, johon kävi korkeat rappuset ja oli se muutenkin kohtuuttoman suuri muihin tiloihin nähden. Rakennuksen toisessa päässä oli vielä kota, jossa oli sementtilattia ja sitten perällä oli sauna. Myöhemmin tehtiin paloturvallisuussyistä sauna rakennuksen taakse. Uuden saunan takana oli vasikkahaassa vanha sauna, jossa tehtiin maltaita ja talkkunoita.

Pirtin peräikkunan kohdalla oli keskellä pihaa vinttikaivo, jonka vieressä kasvoi valkoinen sireenipensas.  Siitä navetalle päin oli sininen sireeni, jonka varjossa kanat kopsuttivat. Kouhin kaivo ei ollut oikein hyvä, siitä kesällä loppui vesi ja piti hakea joesta vettä. Navettaan eläimille nostettiin toisesta kaivosta vesi.

Kivinavetta oli samanlainen kuin meidänkin mutta se oli vähän pienempi. Päässä oli kota ja sen rinnalla oli sikolätti. Myös navetan sillan alla oli pieni sikolätti. Ollessani alle 10-vuotias tehtiin Kouhin kodan padassa naurishautaa, meillä ei nauriita viljeltykään, vaan räätikkäitä.

Kouhin pihapiiriin kuului myös pienen pieni puutarha aivan Unton ikkunoiden alla. Siinä oli kaksi omenapuuta ns. saksalainen, jonka omenat olivat aika hyviä. Ja toisessa puussa oli vihreitä omenia. Maantien puoleisessa päässä oli muutama viinimarjapensas koivujen alla. Täti teki niiden majoista mehua, jota minäkin sain joskus maistaa. Kivivadissa hän haudutti marjoja hellan kulmalla ja pusersi ne sitten hapurihantuukin läpi mehuksi. Se oli sen ajan mehumaija.

Maantien puolella Kouhin ja Paavolan välillä oli perunamaa. Kun Kouhin pojat kasvoivat isommiksi, he itse jalostivat ja istuttivat puita puutarhaan. Ei siellä oikein marjapensaatkaan tahtoneet onnistua. Mortteria ja repertteriä eli punajuurta ja porkkanaa siinä myös viljeltiin. Kun Kalle meni naimisiin, niin Helli toi valikoimaan uutena retiisin. jota en ollut ennen nähnyt. Helli oli Huittisten meijerissä meijerskana, kun Kalle hänet nai. Aluksi hän tuli Kouhille, jonka jälkeen siirtyivät Kauvatsan pappilan arentaattoriksi. Sitten Kalle hakeutui poliisikouluun ja he muuttivat Poriin. Toini-tytär syntyi Karhiniemellä, Armi ja Kaija Porissa. Hellin oli kotoisin Puolangalta.

Kouhin lapsista Kallesta seuraava oli Arvo, joka kaatui sodassa. Hän oli pitkä komea vaaleatukkainen kuten Lauri nuorena. Arvo avioitui Lauhanmaan, Salosen Iidan kanssa ja sai Salosen talon hoidettavakseen. Oli ainakin v 1930 siellä isäntänä. Ilmeisesti eleli alkuun liian leveästi ja Salonen otti talonsa takaisin ja antoi toiselle tyttärelleen, joka oli naimisissa Lindin kanssa. Arvo ja Iida tulivat Kouhille. Sitten opettaja Arvola järjesti Arvolle työpaikan Valkeakosken tehtaalle ja pari muutti sinne.

Seuraava oli Uuno, joka oli ollut sotaväessä Lappeenrannassa rakuunarykmentissä. Uuno löysi vaimon Upostinmäestä Vastamäen Annista. Perheeseen syntyi Paula, Aili, Pirkko, Kalle ja Olli. 

Uuno ja Anni 30-luvun lopulla
Uuno ja Anni 30-luvun lopulla vanhimpien tyttärien Paulan ja Ailin kanssa Paavolan puutarhassa.

Fanni oli Kouhin vanhin tytär, hän tuli toimeen paremmin isänsä kanssa. Piti talonpuolikasta Lauri-veljen perheen kanssa. Rakennutti itselleen talon Kouhin entisen pajan kohdalle ja eleli siinä, kunnes myi tilansa Heikkilän Maurille ja muutti eläkeläispäivikseen Lauttakylään.

Fanni nuorena
Fanni nuorena.

 Fannin itselleen rakennuttama asuinrakennus v 1958.
Fannin itselleen rakennuttama asuinrakennus v 1958.

Nuorin pojista oli Lauri, joka oli nuorena mukava ja harrasti musiikkia ja oli ollut sitä Turussa lukkarikoulussa opiskelemassa jonkin aikaa. Viljeli osaansa Kouhin talosta perheensä kanssa. Mutta taisi viinalla olla osansa Laurin aikaiseen kuolemaan. Sirkka vaimo muutti poikien Pertin, Timon ja Joukon kanssa Keikyään.

Laurin pojat 1958
Laurin pojat v 1958 vas Jouko, Pertti rippikuvassa ja Timo.

Aili
oli tytöistä nuorin, avioitui Huhtamosta kotoisin olevan Esko Naatulan kanssa. Olivat tutustuneet Huittisten kansanopistossa. Heille syntyi pojat Kalevi, Pauli, Juhan ja Sauli.
 

Alli Kouhi 1933
Aili polkkatukassaan.


Aili ja Esko
Aili ja Esko sota-aikana.

Naatulassa
Kuva, jossa on karhiniemeläisiä v 1939 vierailulla Naatulassa.  ylhäältä vas. Eeva Paavola, Eeva Isorautio, Esko Naatula, Urho ja Helvi Lehtomäki edessään Aili Naatula sylissä Sauli ja pojat Kalevi, Pauli ja Juhani istuvat portailla.

Kouhin puutarhan kylän puolella oli aitta ja ratashuone ja pari liiteriä.(näkyvät Unton ilmakuvassa) Rakennusten välistä kävi polku Paavolaan. Naarassaareen kouhilaiset kulkivat Paavolan aitan ja ulkorakennuksen välistä kohti meen kuivuria.
Tätä Kouhin ja Paavolan välillä olevaa polkua olen kulkenut tuhansia kertoja. Aitan kohdalla oli pieni töppäräkin, mutta maantien ylittäminen ei ollut vaarallista. Kennin Kalle siinä joskus ajoi sivuvaunullisella moottoripyörällään, mutta sen ääni kuului jo kauaksi.
Kouhin kanssa oltiin vilkkaassa kanssakäymisessä. Kouhin pappa kävi usein meillä ja meidän isä Kouhilla. Tätikin kävi joskus meillä, mutta meidän äiti pistäytyi harvoin Kouhilla. Leipomisen jälkeen oli tapana viedä Kouhille lämpymäisinä 6-7 kakkoa tai leipää ja samaten he toivat meille. Näin saatiin useammin tuoretta leipää.


iitakouhinarkulla_1942
Iida Kouhin arkun ääressä kesäkuu 1942. Vas. Frans, Kalle ja vaimo, Uuno edessään tyttäret Paula ja Aili. Uunon takana Lauri ja Fanni, Aili ja Esko Naatula, sekä Laurin vaimo Sirkka.


1_Kouhin_virkatalo__Huittinen_[pohjapiirrokset_leikkaukset__jyväaitta_lato]_2

Alla on Kouhin taloa koskevia maanmittausasiakirjoja, jotka löytyvät internetistä.

http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=150011

…vain otteita yllä olevan asiakirjan sisällöstä.

 

Kouhin sotilasvirkatalon no 2 kaikista tiluksista tehty tiluskartotusta varten 1913.

Merkitty maarekisteriin 20. päivä elokuuta 1913.

Toimitus no 3217 pöytäkirja tehty alla mainittuna päivänä 1913

1§ 5:päivänä elokuuta,

… kuvernöörin määräyksestä 21. toukokuuta kuluvaa vuotta, joka saapui allekirjoittaneelle 30. päivä toukokuuta saapui allekirjoittanut oppilas Oiva Willamon avustamana määräpaikalle Kouhille ….sekä kunnan asiamiehenä ja virkatalojen tarkastaja A.P. Mäkikylä ja virkatalon vuokraaja Frans Kouhi saapuneet olivat. Uskotuiksi miehiksi oli kutsuttu työmiehet Kalle Alonen (tarkoittanee Jalonen?) ja Kustaa Salminen kummatkin Karhiniemen kylästä ja kummallekin suostuttiin maksamaan 3 mk päivältä.

Sitten kun määräys oli julkiluettu, eikä estettä ollut toimituksen eikä uskottujen miehen suhteen.  Esiin otettiin lääninmaamittauskonttorilta lainaksi saatu Emil Nyströmin v 1893 toimittama isonjaontäydennyskartta, josta kävi selville että rajat ovat läpikäyty ja pyykitetty sekä niin muodoin riidattomat.

Paitsi tätä on jäljestäpäin tehty tilusvaihtoja Wähäraution tilan välityksellä Kouhin virkatalon ja Kuukkisen talon no 8 välillä siten, että Kouhin tonttipalsta on suurentunut(saanut Vähäkuukkisen tonttia ja peltoa)  ja Lauttapalsta vähentynyt, vaihdosta ei ollut mitään karttoja nähtävissä. Virkatalojen tarkastaja huomautti kuitenkin, että näiden vaihtojen mukaisesti kuten vaihtojen …. tullaan eteenkin päin nauttimaan ja että kartotuksessa tilukset huomioon otetaan puita-alat laskemalla.

Vielä on varamaamittari K. A.Saarinen suorittanut Karhiniemen alueella Isosuon jaon, joka on Kihlakunnan oikeudessa vahvistettu v 1912 ja josta niin muodoin Kouhin virkatalo on saanut osuutensa mukaan. Tämän merkittyä ilmoitettiin, että tiluskartotukseen heti ryhdytään ja että vuokraajan on hankittava toimituksessa  tarvittavat apurimiehet.

2 § 5-7. päivä elokuuta. Kartoitettiin Kouhin virkatalon kaikki tilukset eikä kartottaessa löynyt minkäänlaisia muinaismuistoja.

3 § 8. -19. elokuuta, tehtiin kartta, laskettiin pinta-alat ja laadittiin karttaselitys. Viran puolesta maanmittari F. Sinivaara, varamaamittari.

Karrtaselitys Kouhin virkatalon no 2 kaikista tiluksista, Karhiniemen kylässä…… tehnyt varamaamittari F.Sinivaara, maamittari.

(IL huomioi! Tonttipalstassa on tontit 1 ja 2 Kouhin tontteja ja 3 on Vähäkennin torpan tontti.

Rintalan palsta on numerolla 42, Rintalan torpan palsta on 55, Harjun torpan tontti on 101, Rajalan torpan tontti on 163). Viljeltyä on 46 ha, Viljelykelpoista on 25 ha, metsämaata 150 ha.

 

******

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10532935

katso alkuperäinen asiakirja. Alla on vain otteita asiakirjasta!

 

….toimitus 22248 Kouhin vuokra-alueiden lohkominen 7.9.1925 kokous

Edellinen merkitty maareksiteriin 20. elokuuta 1913 maanmittausinsinööri H J Knuutila.

Pöytäkirja vuokra-alueiden lohkomisesta Kouhin sotilasvirkatalolla no 2 K:niemen.,….. tehnyt mins. Kelpo Kohlonen alempana mainittuina aikoina vuosina 1925-26.

Vuonna 1925 sitten kun H:sten kunnan Sammun piirin vuokralautakunta oli 20 – 22. marraskuuta 1923 käsitellyt vuokra-alueiden lunastusasiaa Kouhin virkatalolla ja v-lautakunnan päätös saanut lainvoiman sekä asutushallitushankkinut TP-lääninkonttorista  todistuksen siitä, ettei vuokralautk. päätöksestä ole valitettu, on Asutush. kirjeessä no ……22.2.1924 pyytänyt allekirjoittanutta asianmukaisessa järjestyksessä erottamaan lunastettavaksi määrätyt vuokra-alueet virkatalosta.

1 § kuulutuksella, mikä on Hsten kunnan ilm.taululle asetettu 18. p viime elokuuta ja muutoinkin julaistu sillä tavoin kuin kunnalliset kuulutukset ……on asianomaisia vuokra-alueiden vuokra-alueiden lunastajia, nautintaoikeuden omistajia, rajanaapureita kehotettu saapumaan kokoukseen 7. p syyskuuta klo 1 jpp. Kouhin virkatalolle. Asiasta on virkakirjeellä ilmoitettu asutushallitukselle ja metsähallitukselle.

2 § 7. p syyskuuta 1925

saapuvilla kokouksessa olivat: uskotuiksi miehiksi kutsutut, vuokralautakunnan jäsenet Lauri Norri vuokranantajain valitsemana ja Eevert Kömi vuokramiesten valitsema. Asutushallituksen edustaja virkat. tarkastaja Väinö Uotila ilmoitti allekirjoittaneelle, että hän on saanut määräyksen saapua toimitukseen vaan että hän on muitten täksi päiväksi sattuneiden virkatoimien takia estetty saapumasta kokoukseen.

Metsähall. edusti metsänhoit. E.V. Holmström virkakirjeellä …

Vuokramiehet: Tuomo Rintala, Fabian Harju, Kalle Rajala, Maria Takala edustajanaan ilman valtakirjaa sisarensa Saara Takala ja Oskari Rintala sekä kantatilan vuokraaja Frans Kouhi. Rajanaapureista ei ollut kukaan kokoukseen saapuneena.

3 § asianosaisille luettiin julki asutushallituksen allekirjoittaneelle toimitusins. lähettämä vuokralautak. pk. ja ilmotettiin, että tässä toimituksessa erotetaan kaikki lunastetut vuokra-alueet. Toimitusmiehet myönnettiin jäävittömiksi ja toimitus laillisesti kuulutetuksi ja esteettömäksi.

4 § toimitusmaanmitt. saa asunnon kantatilalla ja maksetaan asunnosta ja hoidosta 10 mk vuorokaudelta. Apuripäivätyöt tasataan 35 mk:n jälkeen päivältä.

Vastaiset kokoukset kutsutaan  kokoon siten, että toimitusmaanmittari ilmottaa asiasta kantatilan vuokraajalle Frans Kouhille, joka toimittaa 3 vrk ennen suullisen kutsun kaikille osakkaille asutus- ja metsähall. edustajille lähetetään virkakirjeellä ilmotus virkakirjeella viikkoa ennen kokousta.

5 § esillä olevista asiakirjoista ja kartoista ilmeni seuraaavaa: Kouhin sotilavirkatalo no 2 on kruununluontoinen talo ollen se koko numero ja manttaaliltaan 0.333. Isojako on toimitettu ja vahvistettu 1810 26/5. Isojaon täydennys on vahvistettu 1894 26/10. V. 1914 28/8 on vahvistettu Iso-ja Vähäsuo nimisten rahkasoiden jako. Talon tilukset on varamaanmittari Fr. Sinivaara mitannut v 1913 uudelleen.

Maarekisteri on siinä suhteessa virheellinen, että vaikka 1913 varamaanmitt. Sinivaaraan laatimaan karttaan ja tilusselitelmään ja on Iso- ja Vähäsuon soiden jaossa Kouhin tilalle jaetut tilukset otetut, niin on mainittujen soiden jakoa maarekisteriin merkittäessä uudelleen soiden pinta-alat merkitty.

Pinta-alat ovat siis tulleet kahteen kertaan merkityiksi. Punasella maarekisterissä ylivedetyt ovat siis oikeat. Virkatalon piiriraja ilmotettiin oleva selvät ja riidattomat vaikka jonkin verran metsittyneet.

6§ 10.-11. päivinä syyskuuta avattiin ja pyykitettiin lunastettujen vuokra-alueiden rajat, jyvitettiin tilukset ja luettiin niillä oleva arvometsä. Ulkotöissä oltiin 12 tuntia päivässä. Perämetsän palstalla rajoja käytäessä havaittiin, että pyykkien n:ot 620-622 välinen raja on merkitty kartalle väärin  siten, että rajapyykkien numerot 611-620 ja 622-623 välillä ovat 30 m pitemmät maalla kuin kartalla. Virhe johtuu mittausvirheestä palstan länsipuolisesta päästä.

7§ Vuokra-alueiden rajoille rakennettiin seuraavat kivipyykit not …….

8 § Vuonna 1926 11.-17. pnä helmikuuta laadittiin lohkomiskirja ja arviokirja. 5. pnä kesäkuuta pidettiin loppukokous Kouhin talossa, jossa saapuvilla olivat kaikki 2§:ssä mainitut asialliset ja uskotut miehet sekä virkatalojen tarkastaja Väinö Uotila. Toimitus myönnettiin laillisesti kokoonkutsutuksi ja esteettömäksi. Asianosaisille julkiluettiin lohkomiskirja ja sekä arviokirja ja annettiin 14 arkkia arviokirjaksi.

Toimituksessa muodostettiin seuraavat tilat;

Rintalan viljelystila j.m. 2a, jonka torppari Tuomo Rintala lunastaa rakennuksiin ilman arvopuita 10.710 mk hinnasta. Lunastussummalle tulee vuokramiehen 1.11.1923 alkaen maksaa 5 % vuotuista korkoa, koska on silloin lakannut silloin lakannut maksamasta veroa ja p-ala 16 ha.

Mämmin tila j.m. 2 b jota viljellään yhdysviljelyksessä Rintalan viljelystilan kanssa. Tilan lunastaa torppari Tuomo Rintala 736 mk:n hinnasta, jolle summalle 1.11.1923 alkaen maksettava 5 % vuotuista korkoa sihen asti kun vuokramies saa omistusoikeuden tilaan, pinta-ala 2 ha.

Harjun viljelystila j.m. 2c jonka torppari Fabian Harju lunastaa rakennuksineen ilman arvopuita 12.206 markan hinnasta, jolle summalle 1.11.1923 vuokramiehen  alkaen maksettava 5 % vuotuista korkoa sihen asti kun hän saa omistusoikeuden tilaan, pinta-ala 17 ha.

Rajalan viljelystila j.m. 2 d, jonka torppari Kalle Rajala lunastaa rakennuksineen ilman arvopuita 8.457,10 markan hinnasta, jolle summalle 1.11.1923 alkaen maksettava 5 % vuotuista korkoa sihen asti, kun vuokramies saa omistusoikeuden tilaan 17 ha.

Takalan asuntotila j.m. 2 e, jonka Maria Takala saa lunastaa 200 markan hinnasta, jolle summalle 1.11.1923 vuokramiehen alkaen maksettava 5 % vuotuista korkoa siihen asti kun hän saa omistusoikeuden tilaan. Pinta-ala 0,3 ha.(Takalan pirtin takana oli vielä Emil Paavolan rakennuttama pirtti Koskiselle)

Kangasmaan asuntotilan j.m.2 f, jonka mäkitupalainen Karoliina Juhontytär saa lunastaa 250 lunastushinnasta, jolle summalle 1.11.1923 alkaen maksettava 5 % vuotuista korkoa sihen asti, kun hän omistusoikeudella hallita tilaa. Pinta-ala 0,1 ha.

Kylätien toisetlla puolella oli Mäkelän asuntotila j.m. 2 g, jonka mäkitupalainen Oskari Rintala saa lunastaa 500 markan hinnasta jolle summalle vuokramiehen tulee maksaa 5 % vuotuista korkoa 1.11.1923 alkaen, jolloin on lakannut maksamasta vuokra-alueelta veroa siihen asti kun vuokramies saa omistusoikeuden tilaan. Pinta-ala 0,8 ha. (IL huomautus myöhemmin Oskari ja Anni Rintala rakensivat pirtin Lauhan niskaan!)

9 § asianomaisille selitettiin, että kaikki nyt muodostetut uudet tilat saavat perintömaan luonnon ja ovat yhteensä Rintalan perintötalo no 11 Karhiniemen kylässä ja on talon manttaali 0.1416. Uudet tilat ovat kaikki pientiloissa voimassa olevan annetun asetuksen alaisia.

10 § Asianomaisten välillä tehtiin tilit toimituskuluista.

11 § Kun kellään ei enää ollut mitään asianjohdosta keskusteltavaa annettiin asianosaisille seuraava valitusosotus……..joka jätettiin kantatilan vuokraajalle Frans Kouhille.

Karhiniemessä 5.6.1926 viran puolesta Kelpo Vohlanen, maanmittausinsinööri

Uskotut miehet: Lauri Norri ja E.Kömi

2d Rajala, Kalle Rajala n 2e Takala, Maria Takala n 0,3 ha

2f Kangasmaa, Karoliina Juhontytär n 0,1 ha

2g Mäkelä, Oskari Rintala 0,8 ha (oli ilmeisesti lapsuuteni Osuuskaupan tontti?)

2h Kouhi, vuokraaja Frans Kouhi viljelyskelpoista maata 23 ha ja metsää 121 ha yht. 168 ha.

 

******

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10532634  vain otteita olen kirjoittanut tähän

toimitus 36657 Kouhin sotilavirkatalon lohkominen

merkitty maarekisteriin Turun ja Porin läänin maanmittauskonttorissa 5. kesäkuuta 1934. Sten Nilsson.

Lohkominen hyväksytty 29. toukokuuta 1934.

lohkomiskirja

rekno 13,1 Kulmala jakomerkki 12 a Kulmala Oskari ja Aino Höylänen 1 palsta

rekno 13,2 Rintametsä  jakomerkki 12 b Arvo Oskari  ja Iida Kouhi 1 palsta

rekno 13,3 Koivistonoja, jakomerkki 12 c Kokemäenjoen lauttausyhdistys ry, 2 palstaa

rekno 13,4 Saarela, jakomerkki 12d Saarela Aleksi August 1 palsta

rekno 2 Kouhi, jakomerkki 10, Suomen valtio, palstoja 10.

II lohkomiskirja toimitus 36657

*******

http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?ay=2559586.KA  

katso alkuperäinen asiakirja yllä olevasta osoitteesta. Tässä vain otteita

toimitus no 69653. Lohkomisen rajat aukaisi ja pyykitti v 1954 maanmittausinsinööri Eino Saarton virka-apulaisena ylim. kartottaja Ilmari Sinkankoski. Maarekistteriin merkittiin 5.8.1958.

Toimitus on toukokuun 24. päivänä 1954 aloitettu Kouhin virkatalossa….

4§ jossa

1. Kalle Johannes Kouhi 13.3.1947 lainhuuto Saarimaan rek no 6,1, Varsala 3,24 ja Vesala rek no 13,1 tiloista.

2. kauppakirja 1.7.1951 jolla Kalle Johannes Kouhi ja vaimo Helena myyneet osuutensa Saarimaan rekno 6,1 ja Vesala rek no 13,1 tiloista tilallisen tytär Sylvi Nurmelle.

3. talollinen Uuno Eemili Kouhi 13.3.1947 annettu lainhuuto 1/5 osa Saarimaan rekno 6,1 ja Varsalan rekno 3,24 ja Vesalan rekno 13,1 tiloista.

4. tilallisen vaimo Aili Naatulalle 13.3.1947 annetun lainhuudon 1/5 osan Saarimaa rekno 6,1, Varsalan rekno 3,24 ja Vesalan rekno 13,1 tiloista.

5. Sopimuskirjassa 27.5.1951 koskeva Saarimaa rekno 6,1 ja maanhankinnasta jäljelle jääneen osan Vesalan tilasta rekno 13,1 jakoa sopimuskirjassa lähemmin mainittuuina määräaloin

6. kauppakirja 19.3.1954 jolla ……. siirtoväkeen kuuluvalle mv Toivo Savolaiselle ja vaimollensa Maria Savolaiselle.

7. kauppakirja 12.6.1952 … Suomen valtion puolesta on myynyt lisäalueen 2,5 tilalliselle Villehard Jalmari Lauhaselle ja vaimolle Aili Maria Lauhaselle.

5§ Tilojen piiriradat ovat nyt selvät ja riidattomat ja pyykitetyt.

6 § Merkittiin, että Varsalan tila 3,24 Nanhian kylässä on nyt mennyt kokonaan pois Toivo Savolaiselle, joten siitä tule mitään lohkomista.Kulman kappalaisen erotettava metsäpalsta tehtävä joskus toisten…..

7§ Jäljelle jääneisiin Kouhin ja Vesalan tiloihin nähden voitaneen lohkominen suorittaa MH-arv toimitus no 60793 kartalla, karttaa täydentäen sekä käyttää lohkomiseen vanhaa jyvitystä.

Vesalan tilalla rekno 13,1 jyvitetään kuitenkin yksityiskohtaisesti uudestaan.

Marraskuun 26. päivänä 1956 kokoonnuttiin

9 § Kouhin taloon ja saapuvilla olivat kaikki asianosaiset.

10§ kysyttäessä ei ollut mitään estettä toimituksen jatkamiselle.

11 §Annettiin käytettäväksi Frans Kouhille 13.3.1947 annetun 1/5 osan lainhuuto Saarimaan rekno 6,1 ja Varsalan rekno 3,24 ja Vesalan rekno 13,1 tiloista.

ja tilallisella Fanny Sofia Kouhille 13.3.1947 annetun lainhuuto 1/5 osan lainhuuto Saarimaan rekno 6,1 ja Varsalan rekno 3,24 ja Vesalan rekno 13,1 tiloista.

12§ oli Kulman pappilasta…

13§ MHL:n mukainen lohkominen….

14§saatu Maanmittauskonttorista lainaksi Kouhia koskevat asiakirjat…….

15§ on katsottu tarpeelliseksi tehdä uusi kartta..

16 § ylimääräinen kartoittaja Ilmari Sinkankoski….

17§ piirirajat selvät ja riidattomat…

18§ kaikilla tiloilla osuudet samat kuin kantatilalla.

19 § Karhiniemen kylään muodostettujen tilojen nimet ja numerot:

jm 2,1 Vainuakuja omist Suomen valtio

jm 2,2 Kotiranta omist. Toivo ja Maria Savolainen

jm 2,3 Kouhila omist Suomen valtio

jm 2,4 Hakamaa omist Suomen valtio

jm 2,5 Haapaoja omist Villehard  ja Aili Maria Lauhanen

20§ …..

21 § määrätiin tieosuuksista…

22§ rasitteista…

23§ ..merkitttin että rakennuspuut on jo viety toisten alueelta ….ja Kouhilan rakennusten siirtokustannuksista määrätty jo toisaalla..

25§ tehtiin tilit

26 § toimitus päättyneeksi ja annettiin valitusosoitus ja hyväksyjät olivat toimituspaikalla; Marraskuun 26 päivänä 1956. Alpo A. Kulonen, Kurt E Duncke ja Lauri Kouhi, Ossi Mäntynen, Toivo Savolainen, Fanni Kouhi ja Sylvi Nurmi.

Todistavat: Hannes Kastari                 Keijo Päiväläinen

Maanmittausinsinööri Eino Saarto

 

27§ ….. Lohkomiskirja Karhiniemen Kouhin  sotilaspuustelli rek no 2 tehnyt maanmittausinsinööri Eino Saarto vv 1955-56.

Yhdistelmä rek no  jakomerkki     tiluksia ha
20,1 2,1 Vainuakuja, Suomen valtio   1,495
20,2 2,2 Kotiranta, Toivo ja Maria Savolainen 6,5
20,3 2,3 Kouhila, Suomen valtio  44
20,4 2,4 Hakamaa, Suomen valtio 22
20,5  2,5 Haapaoja, Villehard J.  ja Aili M. Lauhanen 7,8
2 2,6 Kouhi, Suomen valtio  2                                                          

Lohkomiskirja

Maanhankintalain mukaan muodostettujen tilojen lohkomisesta.

13,33   13,1 a Kotiranta Toivo ja Maria Savolainen    6.2 ha

13,34   13,2 b Vesala Uuno Kouhi ja Sylvi Svea Salme Nurmi  2,4 ha       

Toimituspaikalla 26. päivänä marraskuuta 1956. Maanmittausins. Eino Saarto

*****

Kouhin torppiin palataan myöhemmin uudestaan.

Kouhin torppia:joihin palaan myöhemmin, mutta 1900-luvun alussa oli Rintala ja Harju, joihin palataan myöhemmin.

Rintalan torppaan muutti v 1884 edellinen Kouhin vuokraaja Isac Johansson Kouhi, myöhemmin Rintala perheineen. Missä tämä torppa aikanaan sijaitsi?

EP muistelee; santakuopassa Rintalan pikkuinen talo. Sieltä kävi kanssani koulua Helvi ja Toini.

Isä oli Jalmari Tuomonpoika Rintala s 20.12.1887 vaimo oli Selma. Lapsia oli Helvi 1910, Eino 1911, Toini 1913, Risto s 1916. Jalmarin toisesta avioliitosta oli Toivo, joka jäi Vatajilla auton alle, Veikko 1920-1944, Ossi s 1922 kaatui Kannaksella, Osmo 1923 k 2011, Maija 1924, Salli 1926, Marjatta 1928, Tauno 1930, Esko 1932, Aila 1936.

Harjun torppa erotettu 5:2 Kouhista. V 1903 asui Erland ja Johanna pari sekä lapsia; Fabian s 1874 ja vaimo Selma. Lapset Lahja, Toivo, Jenny ja Salme. Perhe osallistui innokkaasti Karhiniemen työväenyhdistyksen toimintaan. Torppaan heidän jälkeensä tuli Kalle ja Anna Hakasen perhe, joka joutui 17.3.1943 vankikarkuri Koljosen murhaamaksi.

Rajalan torppa asui Kaarle Vihtori Broman ja Maijaliisa Matint ja heillä lapset; Kaarle Evert 5.10.1868 ja Fanni Maria  10.12.1871.

Kouhin työmiehiä :oli Juho Kockman s 6.7.1845 ja  k. 1913. (Juhon vanh: Vähäkuukisen Antti Antinpoika ja Karoliina Heikint.)

Juhon vaimo oli Johanna s 5.10.1850 (vanh. Höyssyn renki Amtti Heikinpoika ja vaimo Ester).
Pari Juho ja Johanna Kockman olivat siis syntyperäisiä Karhinimeläisiä ja heillä oli lapsia; Iitoja syntyneitä 1878 ja 1880, Kalle 1886, Amanda 1888, Rosa 1891, Veera 1895, Vilhelmiina 1880 ja Anna 1883.

 

Irja-Liisa Marku

 


 

instagram

Kannatusjäsen yritykset:Piharakennus J.Suomela Oy

huittinen, karhiniemi, karhiniemen kyläseura, juhlapaikka, häät, juhla, kylätalo, kyläkartano, puurijärvi, isosuo, seuratalo, ristiäiset, syntymäpäivät, bingo, kokemäenjoki, Unto, virkatalo, silta, lossi, lautta, hiidenkallio, uhrilähde