Ns. vanha rälssitalo. Rautio on 2/3 vanhaa ja uutta manttaalia.

Tilan rekisteritunnus v 1766 kartassa 7 tai D.

Seppo Suvanto: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571 Ala-Satakunnan kihlakunta Huittisten hallintopitäjä, Sammun neljännes Karhiniemen jakokunta.

Mainitaan KARHINIEMI Karhiniemj maakirjassa 1540, 1541, 1543, 1560-65, 1571. Maksoi ruokalisän rukiina. Vuodesta 1560 koko kylä oli Sammun neljännestä, mutta sitä ennen talot I-V maksoivat veronsa Keikyän neljänneksessä.

Kylän V:ssä  talossa oli Rautio Martti Eskonpoika oli isäntä vv 1540-87, äyrit 1540: 1½, 1541: 2½, 1544: 2. Karjaa 1540: hevonen 1, lehmä 2, nuorta karjaa 2, lampaita ei ollut, nautayksiköitä yhteensä 5.Kym (panneja) kylvössä v 1558: ruis ¼, ohra ½, pavut 1/6 ja v 1559: ruis ½, ohra ¼, kaura 1/6.

Morten Haunia mainitaan maakirjassa 1546, 1552, 1558, papinmanttaaliluettelossa 1557,

Morten Eskilss. mainitaan vv 1554-56, Morthen Eskiilzsonn (Eskelson) maakirjassa 1569-70. Ala-Satakunnan käräjillä syyskäräjillä 1552 Karhiniemen Matti (talo II) t & Morthen ibidem.

Sakkkoa kesäkäräjillä 1571 Morthen Eskils 1182 son Karhiniemi, ei tehnyt päivätöitä eikä maksanut rahakorvauksia. Hopeaveroluettelossa v 1571 Mortenn Eskillsson kuparia 10, hevonen 2, lehmiä 5, nuorta karjaa 2-1-3-1, lampaita 10, omaisuus hopeaveroa laskettaessa 113:6, nautayksikköä 13.75.

Rautio on perintötila 1/6 vanhaa ja uutta manttaalia. Tilatunnus vuoden 1761 kartassa 7.  

Iso-Raution talon nimenä esiintyy myös Yli-Rautio.

Talo halotaan  v. 1738 Iso-Rrautioksi ja Vähä-Rautioksi.

v 1821 Vähä-Raution talo jakaantui

Vähä-Rautio I Juha Heikinpojalle ja myöhemmin kutsuttiin myös Sifferirautioksi ja

Vähä-Rautio II  (Uusirautioksi l. Perkorautioksi) hänen sisarelle Anna Heikintyttärelle

Isännät:

1540-87 Mårten Escilsson Rautio.
Loppuvuodet talon omistus meni aatelissuvuille läänityksenä.

1581-1663 Boije- ja Kurki-suvun omistuksessa.V. 1640 oli valtioneuvos Juho Kurjella mm Karhiniemeltä Raution talo. 

1663-86 Carpelan-suku.

Lampuodit:

1588-99 Clemet Mårtensson.

1600-01 Jacob Mårtensson ja sitten on merkitty autioksi.

1606-34 Michel Henricsson.

1634-55 Anders Clemetsson, vaimo Anna.

1656-76 Clemet Sigfridsson, k.1.11.1676, vaimo Gertrud Henricsdotter k.19.11.1676.
Heidän poikansa Henric Clemetsson Rautio, 1645-20.8.1676, kuolee vanhempiensa kanssa samana syksynä. Hänet oli vihitty 14.2.1664, vaimo Anna Ericsdotter. Parilla tytär Walborg 5.4.1665. Anna tuo uuden miehen taloon Kauvatsalta.

1677-83 Henric Matsson, vihitty 18.4.1677, kuolee 21.9.1683. Anna jää leskeksi, mutta tytär tuo vävyn. Anna kuolee heidän perheessään 9.5.1697.
Rälssi lakkaa 1686, ja viljelijästä tulee omistaja.

Talolliset:

1684-1704 Lars Larsson Eskola, 30.6.1665 Kauvatsa-, vihitty 28.12.1683, vaimo Walborg Henricsdotter Rautio 5.4.1655-30.1.1740. Puhemies on tehnyt nopeasti hyvää työtä, hommannut 18-vuotiaat yhteen ja miehen taloon! Leskeys koittaa tällekin emännälle, ja hän jatkaa, kunnes poika varttuu vastuuseen.

1604-16 Walborg Henricsdotter Rautio.

1717-38 Eric Larsson Rautio, 23.4.1696-18.11.1777, vihitty 12.10.1718, 1.vaimo Maria Jacobsdotter, 12.8.1688-11.6.1755.

 ISO-RAUTIO Talon nimenä esiintyy myös Yli-Rautio.

1/3 vanhaa ja uutta manttaalia.

Iso-Raution talon jakaantui nyt v. 1738 Iso-Rrautioksi ja Vähä-Rautioksi, joka myöhemmin puolitettiin nimelle Uusi-Rautio, jota myös Perkorautioksi kutsututtiin.

1738-55 Eric Larsson Rautio
, sama kuin edellä. Emäntä kuolee, mutta uusia on tulossa! Tosin isäntä luopuu ensin talosta.
2.vaimo vihitty 13.11.1756, Walborg Ericsdotter Norri, 29.1.1722-22.12.1759.
3.vaimo vihitty 12.10.1760, Maria Thomasdotter 25.5.1725-1804, ikäeroa 29 vuotta!

1755-62 Thomas Ericsson Vähä-Kenni, 8.2.1730-12.7.1762, vihitty 1763, vaimo Beata Paulsdotter, 26.10.1735-18.2.1773. Leski ottaa uuden isännän taloon.

1763-88 Matts Andersson Iso-Kylväjä, 14.2.1741 Kiikka-5.1.1791, vihitty 1763 Beatalle, joka kuolee 10 vuoden kuluttua, ja isäntä ottaa uuden puolison. Walborg Bertilsdotter Höyssy, 1.5.1747-24.11.1789, vihitty 17.10.1773.

1788-1818 Thomas Mattsson Iso-Rautio,  (lienee  Kouhilta?)  2.12.1760-12.11.1818, vihitty 28.4.1790, vaimo Caisa Jöransdotter Iso-Kuukinen, 9.9.1765-2912.1828. Tämä isäntä osti talon perinnöksi 22.3.1797 Ruotsin kamarikollegiolta.

1818-36 Johan Thomasson Iso-Rautio, 12.6.1790-15.12.1855, vihitty 23.3.1813, vaimo Lena Mattsdotter Kontti,13.10.1786-2.2.1838. Lapsia Johan 1814, Tuomas 25.5.1817 muuttaa 1841? Carl 1824.

Suur-Huittisten historia III/1 kerrotaan, että Huittisissa kuoli paljon ihmisiä. Jo vuonna 1861 oli esiintynyt perunaruttoa, seuraavan vuoden satoa verotti halla. Vuonna 1863 oli huonoin miesmuistiin. Lämmintä oli ainoastaan kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoleenväliin.  Ihmisiä kuoli erilaisiin tarttuviin tauteihin.  Vuosi 1865 oli koko maassa katovuosi, josta Huittinen selvisi säikähdyksellä.

Vuonna 1866 lumi suli huhtikuussa, mutta oli viileätä. Kesäkuu oli kaunis mutta heinäkuun ensimmäisellä viikolla alkoivat sateet, jollaisia vanhatkaan ihmiset eivät muistaneet nähneensä. Sato muodostui huonoksi. Tämän lisäksi puhkesi lavantautiepidemia, Huittisissa sairastui yli 500 ihmistä.

Seuraavana vuonna 1867 rukiin korjuuaikana alkoi sataa ja tuli raekuuroja. Halla vei syyskuun alussa peruna- ja hernesadon. Taas kuoli paljon ihmisiä lavantautiin. Edelleen seuraavanakin vuonna lavantautia ja isorokkoa. Nälkävuosina joutui suhteellisen varakas Huittinenkin turvautumaan valtion apuun.  Suomen väestöstä kuoli 1868 noin 8 %, maalaisia suhteellisesti enemmän kuin kaupunkilaisia.

Satoon vaikutti osaksi se kun 1860–luvulla ei vielä käytetty keinolannotteita; tuomaskuona  ja luujauho tulivat vasta myöhemmin. Viljoista kasvatettiin eniten ruista ja kauraa  ja vähäisessä määrin ohraa ja vehnää. Hernettä, perunaa ja lanttua ja kaalia käytettiin myös.

1837-72 Johan Johansson Iso-Rautio, 27.7.1814-1.11.1888, vihitty 21.10.1838 Keikyä, vaimo Anna Christina Henricsdotter Torpo, 5.8.1816 Keikyä-3.5.1867. Lapsia syntyy Frans 1840-41, Annaliisa 1842, Antti, Juha Kustaa ja Emma Johanna, jotka kuolevat isorokkoon ja muihin lasten tauteihin. Aikuisiän saavuttavat vain Amalia Gustafa s 1845, josta tulee emäntä taloon ja veli Juha Vihtori 5.1.1854 ja hän saa talosta erotetun lohkotilan Vastamäen ja ottaa nimekseen Vastamäki. Juha Vihtori avioituu 27.12.1898 kauvatsalaisen Justiina Matintytär Rytölän, s 1871 kanssa. Juhan ja Justiinan lapset olivat Iso-Raution Laurin serkkuja. Juha Vastamäki kuoli 64 v vuonna 1918.
Lapsia: Juhalle ja Justiinalle syntyy; Eero s 1900 ja Iida s. 1901 (meni Kalle Salosen kanssa naimisiin) sekä Selma s 1904 (meni Yrjö Laurilan kanssa naimisiin ja muuttivat Mattilaan), Anni s 1906 (avioitui Uuno Kouhin kanssa ja jäi viljelemään kotipaikkaa) sekä Taimi 1909, Aili Ester 1913.

 

1873-1904 Iso-Raution taloon tulee vävy Isac Gustafsson Erkkilä tuli Raijalasta  20.5.1843-26.5.1904, vihitty 23.4.1869, 1.vaimo Amalia Gustafa Johansdotter Iso-Rautio, 2.4.1845-14.11.1892. Aikanaan tuli Isacin 2.vaimo vihitty 24.12.1894, Lovisa Gustafsdotter Forsman, (kutsuttiin Munteriksi) 25.9.1842-7.2.1908. Tämä liitto jää lapsettomaksi.

Isacin ja Amalia Gustafan Iso-Raution lapsia olivat:
1. Amanda Kustaava  Isacsdotter 28.10.1874 kotoa kävi talosta vielä ripillä 1903.
2. Alma Loviisa Isacsdotter 14.5.1879 ja vihitty Kauvatsalle Työtilässä asuneen lavialaisyntyisen Heikkilän omistajan pojan Kustaa Anthoni s 31.7.1874 kanssa ja talo oli sama missä myöhemmin oli Kuukkisen –Höyssyn pari ja heistä on Hiekkilän Viljami syntyisin.
3. Frans Lauri Isacsson Iso-Rautio, 20.8.1881-28.10.1959, joka sai aikanaan Iso-Raution talon.

1905- poika Frans Lauri Isacsson Iso-Rautio, 20.8.1881-28.10.1959, vihitty 6.10.1910, vaimo kiertokoulunopettaja Hulda Sofia Axelsdotter Torpo, 6.2.1883 Kiikka.
Perheen lapset: Toivo, Eero kaatui sodassa 13.7.1944, Veikko, Matti kaatui sodassa 2.1.1940, Eeva, Liisa, Kaisa ja Hannes.

Isäntä Lauri Iso-Raution kuoleman jälkeen tila jaettiin lasten kesken niin, että jokaiselle jäi maapalsta viljeltäväksi. Välimäki-tila Hannes Iso-Rautio, Vainio-tila Kaarlo ja Anna-Liisa Päiväläinen, Kivi Erkki ja Kaisa saivat myös omansa, Huinalan Toivo ja Eva Jokiniemi, Päivölän Kalle ja Liisa Päiväläinen, Raution tila Veikko ja Toini Iso-Rautio. 

EP muistoja: Iso-Rautio, joka oli kylän kantatalo.  Lauri ja Hulda siellä paimensivat suurta lapsilaumaansa. Kahdeksan kai heitä oli. Karjaa hoiti (Hanna Johanna Tuomi s 1876) puunavetassa, johon mahtui muutama lehmä. Hulda emäntä oli entinen kiertokoulunopettaja ja valistunut nainen. Tuntui, että perhe oli tiukoilla.

Iso-Rautiolta minun kanssani kansakoulua kävi Toivo, joka oli vanhin. Eero kaatui sodassa, Eeva, joka oli ikäiseni ja Veikko.Lähdimme Kouhin Ailin kanssa yhtä matkaa kouluun ja poikkesimme Rautiolle ottamaan Eevaa mukaamme. Aili ja Eeva olivat minua vuotta ylempänä. Aamuhämärissä astuimme Raution pirttiin ja jäimme oven suuhun seisomaan, kuten tapa vaati.

Ei meilläkään siihen aikaan elämä hääviä ollut, mutta Iso-Rautiolla se näytti hyvin ankealta. Pirtin lattia oli maalaamaton. Seinän vieruilla oli muutamia sänkyjä, joissa oli peittoja. Peräikkunan alla oli iso nelikulmainen pöytä. Aamuateria oli meneillään. Pöydällä oli leipäkesselissä leipää. Kaikkiaan oli 11 ruokittavaa. Keitettyjä kuoriperunoita oli suuri vadillinen. Sitten tuotiin paistinpannu, jossa oli sianrasvasta tehtyä ruskeata kastiketta. Ruisjauhopuuroa ja joppia kyytipoikana. Siinä oli ateria, jolle ei ollut paljoa vaihtelua.

Kun pojat siinä vähän telmivät, sanoi emäntä rauhallisesti: ”Koettakaa nyt pojat olla rauhallisesti.” Ei mitään äänen korottamista. Lapsetkin jotenkin vaistosivat äitinsä rauhallisuuden. Lapset olivat hyvin kasvatettuja Karhiniemen muihin mukuloihin verrattuna.

Kouluun lähtijät ruokittiin ensin. Matti, joka oli vielä alle kouluiän, istui muurin takana ”nastoolilla” tärkeässä toimituksessa. Veikko oli saanut käsiinsä tyhjän paperipussin ja puhalsi sen täyteen ilmaa ja pamautti sen Matin päähän. Arvaa sen, itku siitä tuli. Emännän rauhoittava ääni kuului ”Lapset, lapset koettakaa nyt olla kiltisti.”Viimein me selvisimme koulutielle, hämärään aamuun. Hyvin Raution lapset pärjäsivät koulussa. Matti kävi keskikoulun mutta kaatui sodassa hänkin.

I-L Sain v 2007 Karhiniemestä keräämääni valokuvanäyttelyyn monia valokuvia Hannes Isorautiolta, koska hänen Matti-veljellään oli ollut kamera. Matti oli keskikoulun v. 1935 jälkeen meijeriharjoittelijana. Talvisodan alkaessa Matti komennettiin hyvää kuntoa vaativalle Suomussalmen rintamaosuudelle, jossa hän sitten kaatui.


Raution perhe v1932

Hulda ja Lauri Iso-Raution perhe kuvassa v. 1932. Vanhempien takana seisoo vasemmalta Liisa, Eeva, Toivo, Eero (kaatui 13.7.1944), Veikko ja Matti (kaatui 2.1.1940). Edessä istuu vasemmalla Hulda-emäntä, Kaisa seisoo vieressä ja Hannes (Hanneksen myrtynyt ilme johtuu siitä, ettei veljiensä riviin taakse) ja Lauri-isäntä.

ILM muistoja Iso-Rautiosta. Tämän viimeisen isäntäparin Laurin ja Huldan itsekin tunsin henkilökohtaisesti. Rakennukset sijaitsivat Myllymäen itä-rinteessä reilut 200 vuotta. Nykyään tie nousee Myllymäelle entisen Iso-Raution tien paikalta. Maantien vastakkaisella puolella muistan Unton suulin. 

Iso-Raution puutarha oli maantien ja asuinrivin välissä. Heillä kasvoi tavallisten viinimarja- ja tikkelmarjapensaiden lisäksi, isoja kirsikkapensaita, joita kylässämme  ei Iso- Raution lisäksi kasvanut muualla kuin Rekikosken mammankin trekkoolissa.


Raution talo, kuvattu maantieltä.
Kuva maantieltä. 

Raution talo, kuvattu myllymaelta
Myllymäeltä päin.

Pojista Veikko perusti perheen Kykylän Toinin kanssa. Samoin tekivät Kaisa Kiven Erkin kanssa. Liisa meni naimisiin Päiväläisen Kallen kanssa ja Eeva perusti perheen Jokiniemen Toivon kanssa, kaikki rakensivat kodin osuudelleen Töyrylle. 
 

Rautio, keinu
Kuvassa: Pyhäpäivän viettoa Iso-Raution keinussa; Eero, Toivo ja Hannes. Kaisa seisoo, edessään Porin serkku-tyttö, Liisa, Eeva ja Hanna, joka oli perheen monivuotinen apulainen. 

Iso-Raution heinäväki
Murresaaressa (Pyhällyksen lähellä) Iso-Raution heinäväki tekemässä haasiota, josta heinät tuotiin kotiin vasta jäätien valmistuttua. Kuvassa ylhäällä Eero ja Veikko-veljet syövät eväitään. Vasemmalla isäntä Lauri Iso-Rautio hanko kädessä, vieressä Toivo. Hannes tapansa mukaan seisoo korkealla, tässä kuvassa heinäseipään nappulalla ja taitaa olla onki kädessä. Sitten Liisa-sisar ja Raution lasten Porin serkku, Eeva ja Matti.


Kuva Hannes taas aidalla kuninkaana.
Hannes taas aidalla kuninkaana.


iltalypsylle lahdossa
Iltalypsylle lähdössä Viukaroisiin, Heinosen Maijakin on päässyt lypsäjien mukaan. 


Toivo kuvassa Raution Isku-hevosen kanssa.
Toivo kuvassa Raution Isku-hevosen kanssa.


Iso-Raution tyttäret ovat tulleet kyläilemään mettämaahan Hakaselle.
Iso-Raution tyttäret ovat tulleet kyläilemään mettämaahan Hakaselle. Vasemmalta Iso-Raution Eeva, Kaisa ja Liisa. Sitten Hakasen Anna-emäntä ja Alli-tytär. Allin edessä seisoo Aulis ja Anja Hakanen. Kuva lienee 1939 kesä? Anjalla on ”Huittisten puku”. Muutamaa vuotta myöhemmin vankikarkuri Koljonen surmasi Hakasen perheen, paitsi Antti-poika jäi eloon koska oli asepalveluksessa.


Raution puutarhassa, vasemmalta Kastarin Tauno, Hannes, Koiviston Jaakko ja Heinosen Matti
Raution puutarhassa, vasemmalta Kastarin Tauno, Hannes, Koiviston Jaakko ja Heinosen Matti.


Iso-Raution pihassa talon kuorma-auto, taustalla Unton suuli.

Iso-Raution pihassa talon kuorma-auto, jolla nyt on tuotu heinäkuorma. Taustalla näkyy Unton suuli ovi auki. Kun Hanneksen isoveljet lähtivät talvisotaan, joutui rippikouluikäinen Hannes, pojankoltiainen, tekemään talon miesten työt. Karhiniemen kuskin tehtävät olivat illoin Rautiolla. Hannes sai erikoisluvalla ajaa kuskiautoa meijeriin. 


Hannes ja Toivo Santala 1943
Kuva otettu 13.4.1943 Hannes ja Toivo Santala (17 vuotiaita) lähdössä sotapalvelukseen. Keskellä Leo Kenni saattamassa. 


Matti Isorautio lähdössä talvisotaan.
Kuvassa on Matti Isorautio lähdössä talvisotaan, josta ei sitten elävänä palannut.

Matti Iso-Rautio oli harvinainen urheilijalahjakkuus. Yksilönä Matti oli lajeissaan lähes voittamaton. Hänen käydessään kansakoulua Karhiniemellä vv. 1928 – 1933 pidettiin Huittisissa koulujen välisiä yleisurheilukisoja kolmelle ikäluokalle. Kilpailut pidetiin Lauttakylän juuri valmistuneella urheilukentällä. Karhiniemi pärjäsi kisoissa kohtalaisen hyvin ja viimeisenä vuonna Karhiniemi saavutti lopullisen voiton pisteen kymmenyksellä, mutta saavutti kuitenkin! Kisasta on erillinen kirjoitus.

Nyt tämä komea kunnan lahjoittama kiertopalkinto, urheilijapatsas, on kaikkien nähtävänä Kyläkartanolla.  Paljon harjoittelua nämä voitot vaativat koululaisilta. Emil Paavola ja Emil Höyssy olivat luovuttaneet osan Myllymäkeä koulupoikien harjoittelukentäksi, jonka pojat itse kunnostivat. 


iita ja porukka
Kuvassa vasemalla Hannes, Heinosen Matti, Liisa, Porin serkku, Kaisa, Heinosen Iita. Istumassa vas. Salme Kastari, Hanna-apulainen, Liisa Kulmala, Hulda-äiti ja Eeva. 


Hannes
Kuvassa oikealla Hannes ensimmäisessä työpaikassaan Heikkilässä maanviljelyskoulun käytyään. Hannes vasemmalla ja Heikkilän veljekset saapashousuissaan.

Hannes solmi avioliittoon Vanhantalon Seijan kanssa. Seijan perhe oli ostanut Vähä-Raution tilan Sifferi Raution kuoltua? Häät olivat Karhiniemen kylässä ikimuistoinen tapahtuma, vieraita oli runsaasti ja kaikille kertyi muistoja häistä. Juhlat kestivät usean päivän ajan. Tuntui, että eräänlainen ajanlaskukin alkoi häistä; asia oli tapahtunut ennen häitä tai niiden jälkeen!

Ruuan lisäksi häihin oli isäntä valmistanut sahtia, jota yleensä ei Huittisissa osattu valmistaa. Häävalmisteluihin osallistuivat myös innolla kylän nuoret siivoten Kouhin suulin, jossa häitä tanssittiin. Itsellenikin jäi jonkinlaisia muistikuvia juhlista, koska häätalo sijaitsi kotini naapurissa.


toivo_paavolan sota hevoset
Toivo ajamassa Paavolassa niittokonetta. Paavolan hevoset Murto ja Tarmo, jotka palasivat talvisodasta kumpikin, mutta jatkosodasta tuli enää toinen ja sekin ”vammautuneena”. Kun joku sanoi: ”ampu tulee, palaa jo” alkoi hevonen väristä.

Isoraution erotetaan v 1896 Vastamäen tila.

digiarkiston osoite http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?ay=2559568.KA 

Pöytäkirja, jonka teki komissioonimaamittari Emil Nyströmin laillisesti määrätty virka-apulainen maamittausauskultantti Viktor Andersson Isoraution tilan halkaisemisessa, Karhiniemen kylässä vuonna 1896.

Tilallisen Juha Vihtori Juhanpoika Isorautio tekemän hakemuksen johdosta on läänin herra kuvernööri 22. pv kesäkuuta 1896 määrännyt komissioonimaamittarin Emil Nyströmin toimittamaan välijakoa Isoraution talossa Karhiniemellä. Määräyksen sai komiss. E. Nyström 11 p. heinäkuuta 1896. Sanotun määräyksen johdosta saapui allekirjoittanut ausk. toimituspaikalle 28 p. syyskuuta 1896.

1 § Sitten kuin kokous tästä toimituksesta laillisessa järjestyksessä Huittisten pitäjän kirkossa oli kuulutettu pidettäväksi Isoraution talossa Karhiniemen kylässä, olivat sinne saapuneet seuraavat asialliset:

tilalliset vävyIisakki Kustaanpoika (ent. Erkkilä) Isorautio, joka perheensä kanssa omistaa ¾ osaa Isoraution taloa no 7. on 1/3 osa manttaalia ja

Juho Vihtori Juhonpoika, (oli edellisen lankomies)  joka omistaa ¼ jo mainittua taloa. Uskotuiksi miehiksi olivat kutsutut työmiehet Ville Santala ja Juho Poutala, molemmat Karhiniemen kylästä.

2 § sitten kuin kuvernöörin antama määräys oli julkiluettu uskotut miehet jäävittömiksi myönnetyt, otettiin toimitus keskusteltavaksi. Uskottuin miesten palkka tulee olemaan 1 markkaa 75 p päivältä. Toimitusmaamittarin ??? passauksesta ym maksetaan 1,50 mk vuorokaudelta.

3 § asialliset anoivat saada, uudestaan mitatuiksi ja kartalle pantu.

4 § kolmekymmentä p. syyskuuta ja 1-3 päivää lokakuuta kartalle pantiin talon tilukset.

5 § koska asiallisilla ei ollut minkäänmoista karttaa näytettävä, eivätkä itsekkään varmaan tietäneet rajojansa, lykättiin toimitus toistaiseksi. Karhiniemellä 5. p lokakuuta 1896.Komissionimaamittari Nyströmin viran puolesta Viktor Andersson, maan. auskult.

Näin tapahtuneeksi todistavat:
Ville Santala, bm          Juha Poutala, bm uskottut miehet.

Hyväksytään EmilNyström.

6 § Sitten kuin lääninmaanmittarikonttorista oli saatu Isonraution talon kartta, otteena Karhiniemen kylän uusjaonrajankäyntikartta, jonka komissioonimaamitt. Emil Nyström oli tehnyt Isonjaon täydentämistä varten v. 1893, vahvistettu v 1894.

Saapui allekirjoittanut jatkamaan toimituksen 7 p. toukokuuta 1897.

7 § 8. p toukokuuta 1897 jyvitettiin talon maat asiallisten ja ensimmäisessä ? mainittuin uskottuin miesten läsnä ollessa.

8 § 10.p toukokuuta 1897 tehtiin nautintaselitys.

9 § 11. päivä toukokuuta kokoontuivat asialliset ja uskotut miehet ensin tarkastettiin nautintaselitys ja jyvitys, joka asiallisten allekirjoituksella hyväksyttiin.

10 § nostettiin kysymys palstain sijoittamisesta mutta kun asialliset eivät voineet tulla mihinkään sopimukseen, teki allekirjoittanut ehdotuksen jaosta, jonka mukaan

Juho Vihtori Juhonpoika (myöh. Vastamäki) tulisi saamaan Uposen palstan, Seppälän palstan ja Raappalan palstan (Vihtori vuokrasi palstan Karhiniemen Työväentalon tontiksi)  sekä metsäpalstassa kaikki maat maantien itäisellä puolella ja korvausta maantien läntisellä puolella Kastarin talon rajan varrella.

-kaikki muut Isoraution maat jäisivät Iisakki Kustaanpoika Isorautiolle( entinen Erkkilä).

- tämä ehdotusjako näytettiin samana päivänä asiallisille, jotka sen hyväksyivät.

Iisakki Kustaanpojalle tulevalle tilalle annetaan ositettavana olevan tilan entinen nimi Isorautio.

Juha Vihtori Juhanpojalle tulevalle tilalle nimi Vastamäki.

11 § 12. p toukokuuta paalutettiin ja pyykitettiin jakoraja

12 § samana päivänä arvosteltiin ja jaettiin talon huoneet siten; että Juho Vihtori Juhonpoika tulee saamaan pirttirivin pienemmän aitan, kellarin, Uposten ja Vastamäen niittyladot sekä Viukaroisten riihen. Kaikki muut huoneet jäävät Iisakki Kustaanpojalle, kun kysymys nostettiin muuttokustannuksista, ilmoitti Vihtori Juhanpoika, ettei hän vielä ollut päättänyt muuttaako hän huoneensa vai eikö ja eikä kustannusarviolaskua tarvita tehdä.

Asialliset suostuivat vaan siihen, että kumpikin manttaalinsa mukaan ottaa osaa purkamisen siirtämisen ja uudelleen ylöspanemiseen, jos muutosta tulee.

13§ 13.p toukokuuta kokoontuivat taas asialliset ja uskotut miehet. Täällä suostuttiin siitä että maat kohta otetaan vastaan. Kumminkin pitää Iisakki Kustaanpoika tämän vuoden Uposen palstan sillä ehdolla, että maksaa Vihtori Juhonpojalle puolet viljasta mitä siitä tulee ja 1/3 osan Vihtori Juhonpojalle talon ulosteoista. Vihtori Juhonpoika saa kylvää kartalle numerolla 182 merkittyä peltoa Uposten palstalla. Aidat seuraavat maata.

Vihtori Juhonpoika väittää, että Pihlavan torpan huoneet kuuluvat taloon ja pyytää osansa niistäkin, mutta Iisakki Kustaanpoika väittää, että ne ovat hänen omat huoneet ja kun ei voi selville saada kenen ne ovat, niin ei niitä voitu jakaa.

Asetusten mukainen kustannuslasku julkiluettiin ja kun asiallisilla  ei ollut mitään muuta muistuttavaa, annettiin niille laillinen paalutustodistus valitusosoituksineen.

Karhiniemellä 13. p toukokuuta 1897 komissiooni maamittarin Emil Nyströmin viran puolesta Viktor Andersson, maanmittaus ausk.
Uskotut miehet
Ville Santala ja Juho Poutala.
Hyväksytty Emil Nyström.

Jakokirjassa on  peltoa niittyä  vilj. kelpoista  metsää  yht. ha
Isorautio  27 12  5 33  79
Vastamäki 11    1 11   27

Isorautioon kuului myös Vastamäki-niminen torppa sekä Köömin, molemmat olivat kankaalla?
 
Paalutustodistus 13.5.1897 maam.auskult. Viktor Andersson. Hyväksytty Turun ja Porin maamittauskonttorissa 27.4.1899. Uno Tallqvist.
 
http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=150067
 
Talollisen Iisakki Isoraution tekemän hakemuksen johdosta on läänin herra kuvernööri 10. p elokuuta 1901 määrännyt allekirjoittaneen halkaisemaan Isoraution nimisen 3/8 osan Raution taloa no 7 …Määräys saapui 25. p elokuuta 1901. Koskee Pihlavaa.

Pöytäkirja, jonka teki allekirjoittanut varamaamittari alempana mainitussa toimituksessa

Isoraution talossa 3/8 osalla Raution taloa numero 7 Karhiniemellä ……v 1901

1 § laillisesti Huittisten pitäjän kirkossa kuulutettuaan saapui allekirjoittanut toimituspaikalle 27.p lokakuuta 1901. Kokouksessa, joka 28.p lokakuuta pidettiin Isoraution talossa olivat läsnä hakija Iisakki Isorautio, joka omistaa 10/27 osaa nyt jaettavasta tilasta ja talollinen Juha Kastari 11/81 osan omistajan Frans Laurin holhoojana. Toiset omistajat olivat tietämättömästä syystä poissa. Uskotuiksi miehiksi olivat kutsut talollisen pojat Nestori Tirri ja Kustaa Tirri Karhiniemen kylästä.

2 § Kuvernöörin antaman määräyksen julkiluettua, ja kun ei jääviä toimitusmiehiä vastaan ilmoitettu otettiin käsiteltäväksi. Esteitä toimitusta vastaan kysyttäessä, sanoi Juha ? Kastari, ettei hän suostu mihinkään jakoon ennen kuin Frans Lauri on tullut lailliseksi, taikka ennen kuin Isorautio on antanut täydelliset tilit holhoustoiminnasta. Kun Isorautio uudisti pyyntönsä, että tila nyt jaetaan ei voitu Kastarin väitteelle merkitystä antaa. Esiin annetusta Isoraution talon kartasta kävi selville, että komissioonimaamittari Emil Nyström on kartalle pannut talon maat v 1896.

Maat on erilleen murrettu välijaolla, joka on saanut lainvoiman maarekisteriin merkitty 27 p. huhtikuuta 1899 asialliset suostuvat, että tila jaetaan viime halkomisessa tehdyn kartan ja jyvityksen nojalla.

3 §Palstain sijoittamisesta suostuttiin kuin seuraa: Frans Lauri ynnä kanssaperilliset saavat Pihlvan torpan pellot, metsäpalstan viljelykset ja Viukaroisten pelloista lisää niin paljon kuin sitä osalle tulee, metsää saavat metsäpalstasta maantieltä alkaen. Iisakki Isorautio saa kaikki muut maat. Raja Iisakki Isoraution ja Frans Laurin ynnä kanssaperillisten tilojen välillä pannaan metsäpalstassa poikki lohon ja Viukaroisten palstassa tiestä Keikyän rajaan. Viukaroisten maasta saa Isorautio osansa Vähäraution talon rajan varrelta. 3 metrin leveä tie jätetään Iisakki Isoraution Metsäpalstaan. Asialliset eivät tahtoneet minkäänlaista tiliä viljelyksissä metsässä eikä huoneissa.

4 § Samana päivän jaettiin maat kartalla.

5 § 29. päivä näytettiin asiallisille kartalla tehty jako jonka jälkeen rajat samana päivänä ja 31. p paalutettiin ja pyykitettiin. Kun uskottu mies Kustaa Tirri oli estettynä oli paalutuksessa ja pyykityksessä uskottuna miehenä torpparin poika Juho Huhtala Karhiniemen kylästä joka jäävittömäksi myönnettiin.

6 § 31 p. lokakuuta pidettiin kokous Isoraution talossa, jossa olivat läsnä ennen mainitut uskotut miehet ja asialliset.

Täydellinen kustannuslaskenta maanomistajain kustannuksista tehtiin, jonka jälkeen asiallisille annettiin paalutustodistukset, valitusosoituksen kanssa, joka sisälsi että toimitukseen tyytymätön saa, puhevaltansa menettämisen uhalla, 6 viikon kuluessa kirjallisesti ja annetun liittämällä tehdä valituksensa läänin herran kuvernöörille.

Huittinen 31. p lokakuuta 1901.

Viran puolesta Viktor Andersson, varamaamittari

Näin tapahtuneeksi todistavat: Iisakki Isorautio (bm)

Uskotut miehet Juha Huhtala, Kustaa Tirri, Nestori Tirri.

Jakokirja 1901


Vuonna 1897 tehdyn jakokirjan mukaan Isoraution tilan peltoa 27 ha ja niittyä 12 ha, viljelykelpoista maata 33 ha, yhteensä 79 ha.
Osittelu 2/9 Raution perintötilasta on 50 ha
Pihlava 11/72 Raution perintötalosta, 28 ha

Pyykitys tehty 31. lokakuuta 1901.



VÄHÄ-RAUTIO  I
 
Perintötila 1/6 vanhaa ja uutta manttaalia. Tilatunnus vuoden 1761 kartassa 71/ A
V 1821 Vähä-Raution talo jakaantui veljelle ja sisarelle
Vähä-Rautio I Johan Henricsson Vähä-Rautio ja
Vähä-Rautio II  (Uusirautioksi l. Perkorautioksi) hänen sisarelle Anna Henricsdotter Vähä-Rautio, 26.9.1813 vihitty 15.5.1834 Gustaf Carlsson Vähä-Sutin kanssa.

VÄHÄ-RAUTIO  I  (sanottiin myöhemmin  Sifferirautioksi)

Vähä-Rautio I

1837-67 Johan Henricsson Vähä-Rautio, 3.11.1805-20.9.1867, vihitty 2.4.1829, vaimo Maria Johansdotter Yli-Horila, 16.1.1804 Kiikka- 28.4.1866.
1867-1905 Johan Wilhelm Johansson Vähä-Rautio, 6.7.1845-29.1.1905, vihitty 22.10.1867, vaimo Raijalasta Anna Christina Gustafsdotter Uusi-Perttula, 31.5.1832-4.12.1915. (Annan Kustaa-veli oli  Raijalan Uusi-Perttulan isäntänä 1824-74). Johan Wilhelmin kummit olivat Kouhin arentaattori Kalle Kallenpoika ja Unton vuokraajan vaimo Katariina Erkintytär ja Paavolan talonpoika Anton Fredrik Tuomaanpoika ja Vähäkuukkisen Ester Jaakontytär. 

Johan Vilhelmin kosiomatkasta kesällä 1867 kertoi Rauvosen Oskari näin: kun morsian ilmeisesti ei tarpeeksi nopeasti vastannut niin Johan-sulhanen oli todennut morsiolleen: ”Mulla on Viukaroinen ja Sunttio, silmäkanto Perkoo, puuakselirattaat, valkonen hevonen, jos tuut taikka et, mää lähden kottiin.” Ja morsiolta heltisi myöntävä vastaus. Parille syntyi ainoastaan yksi lapsi Sifferi Vähärautio s. 11.4.1873 ja kuoli 20.2.1951. Hän eli poikamiehenä.

1905- Sigfrid Johansson Vähä-Rautio, 11.4.1873-20.2.1851. Sifferi oli siis talossa sukunsa viimeinen omistaja. Seuraava Vähä-Raution omistaja olikin Vanhantalon Vihtorin perhe ja heidän aikanaan tilan rakennukset siirrettiin Mämmiin, entisille Paavolan omistamille maille. 


Vähäraution pihatontti. Tiera Hasanen kuvannut v 1938
Vähäraution pihatontti. Tiera Hasanen kuvannut v 1938.


EP:n muisteluita

Vähärautio sanottiin arkikielessä Sifferirautioksi.

Oli Paavolan lähin naapuri ja sen omisti Sifferi Vähärautio s 1873, erittäin originelli vanhapoika. Hänen emännöitsijänään oli Manta Könönen s 1883, joka uhrasi paljon aikaansa päästäkseen taloon emännäksi. Toteutumatta hänen toiveensa kuitenkin jäivät vaikka apuna käytettiin kaikenlaisia temppuja.  Talossa asui jonkin aikaa Toivosen pariskunta, jonka tropit eivät auttaneet asiassa.

Sifferi oli verevä ja punaposkinen mies, erittäin tarkka kaikissa hommissaan. Talossa ei saanut mitään muuttaa, vaan kaiken piti olla niin kuin ennenkin. Rakennukset olivat harmaita ja muodostivat suljetun pihapiirin. Pääty päin maantietä oli kaksi asuinrakennusta, joiden välissä oli kapea sola, josta veräjän kautta mentiin talon takana olevaan trekkooliin. Siellä oli kolme omenapuuta ja piparjuuripuska. Omenapuut olivat aika suuria ja niissä oli paljon omenia, mutta aika pahoja.  Yhdessä puussa oli happamia omenia, joita lapset söivät. Mantalta mentiin ostamaan 50 pennillä litra omenia ja samalla Sifferi soitti vanhalla gramofoonilla savikiekkoa, mikä lie ollut sävelmä, en muista. En sitäkään, paljonko hänellä niitä levyjä oli. Mitään vaihtoehtoa ei saanut esittää, vaan Sifferi soitti mitä huvitti.

Maantienpuoleisessa rakennuksessa asuttiin, toinen oli pytinkinä, kuten siihen aikaa sanottiin. Pirtti oli maantien puoleisessa päässä, pakari toisessa päässä ja keskellä kaksi pientä kamaria, joista pakarin puoleinen oli laskettavana. Kuisti oli avokuisti. Pirtin muistan ainakin lapsen silmin varsin avaraksi. Mutta pakari oli varsin pimeä, totohella heti vasemmalla oven pielessä. Ikkunoita oli vain kaksi, toinen pihanpuolelle ja toinen pellon puolelle.

Asuinrakennuksien jatkeena oli navetta ja erillinen sikolätti.  Asuinrakennusta vastapäätä oli luhtirakennus, jonka yläkertaan noustiin ulkorappuja.  Rakennuksen jatkeena oli liiteri ja talli, jonka päädyssä oli karjapiha valtavine lantapattereineen. Ne vietiin kerran vuodessa pellolle. Pihan keskellä oli vinttikaivo. Talon suuli oli maantien toisella puolella. Olin aika pieni kun meidän trekkoolin takareunaan istutettiin koivuja, jotka armeliaasti peittivät Sifferin lantapatterit.

Maantielle johtavan tien laidassa oli pieni savusauna, jonka katolla kasvoi koivu. Muistan sen kun se sauna rakennettiin. En tiedä missä se heidän aikaisempi saunansa oli.  Saunassa ei ollut edes eteistä ja ihmettelen miten Sifferin kokoinen mies sinne edes mahtui. Eikä Mantakaan pieni ollut.

Vähäraution aitat ja ratashuone Paavolan lasien alla. Takaa näkyy Kouhin navetta.
Vähäraution aitat ja ratashuone Paavolan lasien alla. Takaa näkyy Kouhin navetta.

Tähän naapurimme harmaaseen rakennusryhmään kuului vielä ratashuone ja kolme aittaa, jotka sijaistsivat meidän ison salin ikkunoiden alla, vain tie oli välissä. Ratashuone oli lähinnä Sifferiä.  Kun myöhemmin nukuimme meidän isonsalin päälle tehdyssä vinttikamarissa ja kuulimme kuinka Sifferin väki valmistautui heinäpellolle lähtöön. Isäntä piti lähtötarkastuksen: ”Jokos kaikki on, mitä piti ollakin?” Haravat on, hankot on, luuta on?” Välillä Siifferi sanoi hevoselle: ”Alä allää Vappu.”

Heinätyöt tehtiin alkeellisesti kuten kaikki muutkin peltotyöt.  Mutta tarkkaan oli tehtävä, siksi tarvittiin luutakin. Sifferin hevoset olivat hyväkuntoisia.  Niitä ei paljon töillä rasitettu, kun kaikki hommat tehtiin hissun kissun. Rauvosen Oskari oli vakituinen talon työmies. Hän oli jotain sukuakin isännälle. Myöskin Rauvosen Lauri, jonka  oikea sukunimi oli Luoti ja oli Rauvosen sukulainen, oli työssä Sifferillä.  Myöhemmin Lauri muutti Turkuun. Lauri oli huumorimies, joka kirjoitteli runoja. Mantan ruuat olivat vähän epämääräisiä ja ne herättelivät Laurin runosuonta, kun hän söi Mantan ”mämmiä, joka oli homehessa valkoisessa.”

Myös vuosikymmeniä vireillä ollut uusjako innoitti Laurin runoilemaan ”Paavola näki unta ihanaa, että hällä oli Sifferin pihamaa.” Tämä uusjako sävyttikin lapsuuteni ja nuoruuteni ajan koko kyläyhteisöamme. Talojen maat olivat hyvin hajallaan, meilläkin oli 10 ha hyvää peltoa talosta 7 km Keikyän rajalla. Kun väki kesäisin sinne meni heinä- ja elotöihin kului hevosen vetämillä vankkureilla tehtyyn matkaan tunti mennen tullen. Kastari taas kynti perunamaataan aivan meidän suulin nurkalla. Myöhemmin kun Paavolan suulia laajennettiin, rakennettiin se osaksi Kastarilta vaihdetulle maalle. Kouhi taas laittoi puutarhan meidän ikkunoiden alle.

Uusjaon kokouksia pidettiin ja asioita pohdittiin, oltiin puolesta ja vastaan. Sifferi oli aina vastaan. Heidän talonsa oli tarkoitus siirtää Mämmiin Keikyän rajalle, jossa heillä oli ennestäänkin iso pala maata. Ja niin siinä sitten siirrossa sitten kävikin, mutta Sifferi oli jo silloin nurmen alla. Uusjakoasia rikkoi isäni ja Sifferin hyvät naapurivälit.

Sifferi Raution lehmiin tuli luomatauti, joka oli Mantan mielestä hyvä tarttua Paavolankin lehmiin.  Asia onnistuikin häneltä. Isäni nosti syytteen ja asiaa puitiin leivättömän pöydän ääressä. Manta puolestaan nosti syytteen kunniansa perään, ja kun asiaa tutkittiin, huomattiin, ettei Mantalla kunniaa ollutkaan.  Manta joutui maksamaan isälle 400 mk.

Ennen kuin uusjako oli tapetilla, kävi Manta ahkerasti Paavolassa. Hän istui pakarin ikkunan pielessä, kiersi salusiinia rullalle myötäpäivään ja vastapäivään, vuoron perään ja puhui ja puhui. Olin sen verran lapsellinen, etten hänen juttujaan oikein ymmärtänyt, mutta sen kuitenkin etteivät ne oikein ikäisteni kuultavaksi olleet sopivia.  Uusjako sitten lopetti hänen vierailunsa, eivätkä naapurit olleet enää edes hyvänpäivän tuttuja.

Manta oli erittäin taitava käsistään. Sanottiinkin, että muut tekevät mitä osaavat mutta Manta tekee mitä tahtoo.  Manta sanoikin, että hän tekee mitä vaan kun hän mallin näkee. Hän näperteli tuohitähtiä ja hiuksista punottuihin rintaneuloihin.  Tekipähän puutarhakeinunkin. Manta puhui usein yksinään ääneen.  Kerran joku kuuli hänen Raution pakarissa puhuvan ja kysyi kenen kanssa hän puhuu ja Manta vastasi siihen ”Minä puhun hellan renkaitten kanssa.”

Sifferi pukeutui kotioloissaan kuinka sattui, mutta Lauttakylään lähtiessään hän oli tarkka. Manta kertoi, että Sifferi oli sonnustautunut jo matkaa varten ja Manta pyysi häntä tuomaan säkillisen suolaakin. Sifferi tuhahti: ”Mikset sitä aikaisemmin sanonut, että mää olisin tiennyt paitani muuttaa.”

Sifferi oli syntynyt kotitalossaan ja oli nuorena lähtenyt Helsinkiin konepajalle töihin. (Hän oli tiettävästi ensin ollut suorittamassa asepalvelustaan tarkk´ampujapataljoonassa ja jäänyt sitten työhön Helsinkiin.) Isänsä kuoltua oli Sifferi palannut kotiinsa.

Sifferin serkku oli rovasti Kava Heinäveden kirkkoherra, jonka tytär oli naimisissa pastori Nestori Purasen kanssa. Puranen oli vähän aikaa Huittisissakin pappina. Parilla oli kaksi poikaa, joista tuli myös pappeja. Kävivät Sifferiäkin katsomassa.




Vähä-Rautio  II  eli Uusi- eli Perkorautio. 

Uusiraution asuinrakennus. Kuvannut Keijo Jaakola
Uusiraution asuinrakennus. Kuvannut Keijo Jaakola

Tilan rek no 72 A vuonna 1893. Perintötila 1/6 vanhaa ja uutta manttaalia. Anna-sisar tulee tänne ja miehensä Gustaf Carlsson Vähä-Sutti, 22.5.1806 Vesilahti-21.12.1835, vihitty 15.5.1834, vaimo Anna Henricsdotter Vähä-Rautio, 26.9.1813-. Isännän kuoleman jälkeen Anna ottaa toisen miehen, jonka kanssa viljelevät jaettua tilaa.

1837-42 Thomas Mattsson, 10.12.1813 Kauvatsa- vihitty 23.12.1837. K. 1878 Kauvatsa.

1842-46 Matts Johansson Isotalo, 22.1.1817 Kokemäki-8.6.1869 Kokemäki, vihitty 18.6.1839 Kokemäki, vaimo  Anna Lisa Johansdotter Ketala, 18.11.1817 Kokemäki-16.5.1905 Kokemäki.

1846-56 Henric Michelsson Vähä-Rautio, 11.8.1821-31.8.1867, vihitty 31.12.1843, vaimo Christina Caisa Jacobsdotter Höyssy, 2.6.1825-4.12.1883. Caisa muuttaa miehensä kuoleman jälkeen Hakalan tölliin ja menee siellä 8.10.1877 vielä uuteen avioon. 2.mies Josef Nicodemusson,  Kauvatsalta 22.10.1834-3.6.1920.
Ja aikanaan leskeksi jäätyään Josef Nicodemusson solmi 2. avioliittonsa Mommolasta kotoisin olevan Eevastiina Kujanpää 1843 kanssa. Eevasta kertomus Hyttysmäki-kohdassa.
Henricin ja Cristinan lapset: Eeva Loviisa s 11.11.1843 oli eri taloissa piikana mm Isokennillä vv 1866-67. Frans Heikki eli ainakin vuosina 1846-53. Viktor Vilhelm s 5.3.1849 muutti rengiksi Isokuukisen Huhtalan torppaan 1864 ja sitten Kouhille. Katariina Justiina  s 27.10.1851 oli piikana eri taloissa ja asui välillä asui äitinsä kanssa Hakalan torpassakin. Vielä oli Emma, joka eli vaan muutaman vuoden. Erica s 30.7.1861 ja muutti v 1878 Kokemäelle. Frans s 8.1.1865 ja asui Hakalan töllissä.
 
Selvittämättä on miksi taloa hoiti Hurun, Kastarin ja Tirrin suku.  

1856 Henric Mattsson (Pukki) Huru, 21.12.1798, vihitty 13.6.1826.

1856 Carl Johansson (Kastari) Raska, 27.9.1818-29.5.1896, vihitty 4.7.1845 Maijastiina Kastarin kanssa.

1856-58 Gustaf Ericsson Tirri, 27.81827-12.11.1865, vihitty 6.10.1855.
 
Kunnes Vesilahdelta tuli Rassan Aabraham Erikinpoika ja hänestä jatkui suku meidän päiviimme asti.

1858-61 Abraham Ericsson Rassa, 31.10.1786 Vesilahti (S-H hist.II Viikki: Suttilan Vähästä-Sutista, s.1785)-3.3.1861, vihitty 1813 Vesilahti, 1.vaimo Margareta Henricsdotter Nissi, 1.8.1781 Urjala-8.2.1834. 2. vaimo vihitty 2.10.1834 Punkalaidun, Anna Christina Johansdotter Yli-Kirra, 9.1.1791 Punkalaidun-5.2.1862. Vävy jatkaa.
vävy Johan Victor Abrahamsson Hollberg myöh. Uusirautio, 10.9.1837 Urjala-18.3.1916, vihitty 10.11.1859, vaimo Anna Christina Abrahamsson Vähä-Rautio, 11.11.1837-14.7.1922. Poika jatkaa. Perheessä oli lapsia: Juha s 1869 muutti aikanaan pois, Amanda, jolla oli pojat Torsten 1914 ja Veikko 1924, muuttivat pois kylästä. Ja Vihtori, joka jäi hoitamaan taloa.
poika Victor Johansson Rautio, 13.1.1871-24.11.1930, vihitty 20.12.1923, vaimo Suoma Sofia Välimäki, 15.9.1899 Kiikka- Viimeinen talossa asunut isäntäpari. Emännän Vihtori sai Suoma Sofia Välimäki Kiikasta s 1899, joka oli talossa ensin karjakkona.
 
Perinnönjaot eivät Rautiolla tainneet sujua helposti koska huhtikuussa 28. päivänä 1926 oli lehdessä ilmoitus, että Vihtori Raution luona pakkohuutokauppa, ulosmitattavana oli Kullervo-tappuri, Ruston prokton höyrykone, 3 hevosta, 8 lehmää, 2 hiehoa, 1 sika, 3 lammasta, niittokone, heinäharava, elonleikkuukone emäntä Amanda Raution saatavasta. Seuraavassa lehdessä huutokauppa peruttiin.
 
Uusirautiolla asui Karhiniemellä syntynyt Vuorisen Toivo, joka elätti itseään tekemällä nikkarin töitä, sodan jälkeen ei valmiita huonekaluja ei juurikaan ollut myynnissä, Paavolassakin on Toivon tekemiä tuoleja.
 
Vähäraution talon jaoista.
digiarkiston osoite asiakirjaan http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?ay=2559565.KA
 
Vähäraution tilustuksista Karhiniemellä tehty talon halkaistuksessa v 1882 Kaarl Ihander, varamaamittari.

Sovintojakona tehty monipalstaisuudesta. V 1882 kesäkuun 28. päivänä tuli alakirjoittanut varamaamittari Vähäraution talon Karhiniemen kylässä…. Herra Lääninkuvernöörin 16.3.1882 antaman määräyksen nojalla halkaisemaan sanottua taloa kahteen yhtä isoon osaan omistajain välillä.

Laillisella ajalla Huittisten pitäjän kirkossa kuulutetun kuulutuksen johdosta oli kokoukseen saapunut toimitusmiehet avuksi kutsutut hyvät miehet, työmies Juha Skogman ja setämies Frans Kallenpoika Kastari, kuin myöskin kysymyksessä olevan talon omistajat Juho ja Vihtori Vähärautio ynnä rajanaapurit Frans Kuukkinen, Ville Höyssy, kruununasiamies ehkä laillisella ajalla tilattu, ei tullut saapuville.

Sitten kun asianomaisille ylämainitun määräyksen lukemalla oli ilmoitettu tämän kokouksen tarkoitus ja jääviä ”toimitusmiehiä”  vastaan kysymyksen tehtyä ei ilmaantunut sekä toimitus kaikin puolin lailliseksi havaittuna esiintoi Juho Vähärautio.

1. kartan, sisältävä Vähäraution vainiopellot, mitatut vuonna 1766 varamaamittari Iisac Hornnbergilta ja jaetut v 1809 Joh. K. Wirzeliukselta

2. kartan sisältävän Vähäraution perintötalon tilustukset K-niemellä, jotka tilustukset kommisioonimaamittari Nils Hedengran on mitannut vv 1780, 1781 ja 1782. Ja jakanut Isossajaossa maamittari Wirzeliukselta v 1809 sekä vahvistettu maanjako-oikeudelta v 1810.

3. Ulosvedon Karhiniemen kylän jakokirjasta tehty v 1809 maamittari  Joh. K. Wirzeliukselta sisältävä Vähäraution talolle jaettu maat, joista , läpitsen katsottuina havaittiin, että kylässä on jakomatointa, Isossajaossa yhteiseksi jätettyä maata yli 20 tynnyrinalan, josta Vähäraution osalle jakokirjan mukaan kuuluu 3 tynnyrin ja 8 kapanalaa, jonka vuoksi ja koska nyt halaistava talo on yhteiskunnassa muiden tilain kanssa, toimituksen kanssa tulee meneteltäväksi niin kuin keisarillisen Majesteetin armollisen maamittausohjesäännön 15. toukokuuta 1848 on 69 pykälässä.

Tämän merkittyä sanoivat asianomaiset, tehdystä kysymyksestä maitten ei enää olevan semmoiset kuin ylamainittu  Isojaon kartta osoittaa, vaan ovat paljon muuttuneet Isonjaon jälkeen, jonka tähden Juho Rautio katsoi tilusten uudesta mittauksen tarpeesta tarpeelliseksi, jotenka siis päätettiin ne uudesti kartalle ottaa.

Seuraavana 29. päivän aljettiin maista ylösottamaan joka toimi kesti 14 päivää seuraavaa heinäkuuta, jonka ohessa myös  maalaadut tutkittiin ja merkittiin. Sitten kuin kartta oli valmistettu, tiluskuvioiden laajuudet kartalla lasketut ja karttaselitys laadittu, kokoontuivat toimitusmiehet ja asianosaiset talonomistajat Juho Raution taloon sinä 20. päivänä tilusten jyvityksen vuoksi. Jyväluvut laskettiin tiluskuvioille alakirjoittaneen esitettyä kuitenkin asinomaisten erityisen yksimielisen suostumuksen mukaan, jonka jälkeen jyvitysluetteloa tarkastaessa jyvä muutamassa maassa muutettiin niin kuin jyvitysluettelosta likemmin taittaan nähdä. Vihtori Rautio tahtoi Juho Raution tontille panna jyväluku 5 johon Juho Rautio ei kuitenkaan suostunut syystä, että Vihtori Rautio muuttaessa uudelle asemallensa hän silloin oli poisvetänyt ruokamullan Penttiseltä tahi Juho Raution tontilta, jonka vuoksi tontille laskettiin yks jyvä toimitusmiesten päätöksen mukaan.

Sinä 24. päivänä, sitten kuin nautintaselitys oli laadittu ja tilukset muunnetut  10 jyvän maaksi, kokoontuivat asianomaiset taas Juho Raution taloon ja keskustelemaan millä muotoa ja millä perustuksella jako on tehtävä, jossa tilaisuudessa maaliitosselitys asianomaisille ylösluettiin ja tarkastettiin sekä hyväksyttynä ja oikeaksi tunnustettuna asiallisilta allekirjoitettiin, jonka tehtyä ruvettiin keskustelemaan jaon perustuksesta ja osuutten  sijoituksesta. ne suostumukset ja päätökset, jotka asianomaiset tässä tilaisuudessa tekivät taittaan likemmin nähdä siitä erittäin laaditusta toimituskirjoihin liitetystä pöytäkirjasta.

Sitten kuin jako-osuudet oli tulleet kartalle ulosmurretuiksi 25. ja 26. päivänä, täytyi toimitus keskeyttää alakirjoittaneen sairauden vuoksi, jonka ohimentyä toimitus taas käsille otettiin 1. päivänä ja pitkitettiin 8. päivään, jolla ajalla sauvoitettiin piirirajoja Isoraution taloa vastaan 8730 jalkaa ja Höyssyn taloa vastaan 9000 jalkaa sekä väli oli jakorajoja 14348 jalkaa eli yhteen 32078 jalkaa.

8. päivänä rajankäynnöt lopetettua kokoon kutsuttiin  asianomaiset jolloin tämä pöytäkirja ylöslettiin ja asianomaisille annettiin asetusten mukainen paalutustodistus, sisältävä myöskin valitusosoitus ajan ja paikan suhteen valitusten tekoon.

Että toimituksessa on näin tapahtunut todistaa Karhiniemellä elokuun 8. päivänä 1882. Viran puolesta Karl Ihander. sekä Juho Rautio (bm),  V Rautio(bm), Juho Skogman (bm), Frans Kastari (bm),

 

Vähäraution talo jaettiin kahteen yhtä suureen osaa
Juho Vähärautio merkki oli a ja Vihtori Vähärautio  a+. Taloilla oli yhteisiä torppia Vastamäki ja Engesman, mutta Hyttysmäki oli Vihtorin
Mökkiläisiä oli Täntti oli d-merkkinen (Päljärvi ja omistaja Juho Majala oli e-merkkinen ja omistaja Vihtori (Jalosen Iita ja Arvi Kutsuttiin heitä myös Maijalaksi)
Ketola f-merkkinen ja omistaja Vihtori (Sallin Heikki) Göösi g-merkkinen omistaja Juho. (oli edellinen palsta)
 

Talossa ei viljellä puutarhakasveja, paitsi pellavaa ja humalaa, jotka eivät kuitenkaan riitä kotitarpeeksi. Perunoita kasvatetaan ja myydäänkin. Viljan kasvatusta harjoitetaan pelloilla sekä kytömailla. Pannaan tavallisesti 2/3 kylvöön ja 1/3 kesannoksi. Hallavahinkoja tapahtuu harvoin isommassa määrin. Ruoppaa lannoitusaineeksi runsas vara. Niitut taittaan viljelemällä saada parempaan kasvullisuuteen ja antamaan runsaamman ja paremman sadon. Heinävaroja on ruvettu jo enentämään kylvöheinän viljelyksessä köydöissä. Metsä ei riitä talon tarpeisiin vaan kaikki on muualta hankittava. Karjanlaidun on keskinkertainen. Malmisuoni tahi muita erinomaisen hyödyllisiä tuotteita kivikunnasta ei ole löydetty. Sääskoskessa on talolla osa myllynpaikkaan.

  1. Jaetaan kaikki tilukset sillä muotoa, että kumpikin talonpuolikas saa yhtäpaljon.

  2. Pelloista ottaa Juho Rautio Viukaroisen, Kotovainion, entisen nautinsa Sunttiosta, Pervonmäen no 48, josta kuitenkin ½ tynnyrinalaa ulos murretaan toisen taloon ylisestä päästä, Köömin pellon ja entisen nautinsa yhteisessä eli sikomaasta ja Vastamäen torpan pelloista mitä vielä osuudellensa tulee.

  3. Vihtori Rautio ottaa Lauttavainiot, oman Sunttion, Teräväiset, Mäkipellon no 50, puolikkaan alan Pervosta, Uposten pellot, nautinsa sikomaassa, paitsi Kotivainiossa, Puisevan pellot kaikki jos metsäjaossa tulee ja osuutensa lopun Vastamäen pelloista.

  4. Niituista ottaa Juho Rautio kedon, jotka peltonsa ympäri ovat, Ison Kakkisen, Perkauksen lopun. Sunttion niituista  ja mitä osuudelle vielä tulee, murretaan Vihtori Raution Sunttion pellosta no 23 vanhalta nautintarajalta. Jos V.Rautio saa Puisevan kaikki pitää metsä rajan mukaan, jota vastaan Vihtori Rautio saa kedot mitä ympäri on. Vähän Kakkisen Köömin perkauksen, Puisevat  ja lopun sunttiota.5.

  5. V.Rautiolta jääpä osa kyseistä kydöistä  no 66 ja 67 ulosmuuretaan vedetään raja suoraan mäen yli Pervonvainion hännän joten muorin niittu tulee sille kummalle puolen raja lankee.

  6. koko metsä sarka keskeltä halki, tehdään kuitenkin polvet kokkisten kohdalla niin, ettei sarka vaan juuri katkee ja ottaa rajan Juho Höyssyn puolen ja Vihtori Ison raution rajan puolen, kumpikin pitää mäet kuin peltoin aitauksissa eli ympärille on ja tulee litviiki tehtäväksi puisevan lohossa, jossa Vihtori Rautio ottaa ensin kautta lohon, Kinkun rajasta alkaen ja Juho Rautio loppupään.

  7. Sunttion niitusta jätetään 10 kyymärän leveä tie pois pitkin lauttavainion aidan sivua joten kumpikin pääsee samaa tietä Sunttio pellollensa, kaikki vanhat tiet pidetään auki yhteiseksi nautinnoksi missä tarvitaan.

  8. Mitään litviikiä ei metsästä eikä muusta tarvita.

  9. Molemmat saa pitää niittulatonsa tahi viedä mihin tahansa. Että niin on tapahtunut ja sovittu niin kuin on ylläsovittu todistaa Karhiniemellä heinäkuun 24 päivänä 1882.

Juho Rautio (bom)                              Vihtori Rautio (bom)
 
Viran puolesta Kaarle Ihander, varamaamittari.
Juho Skogman  (bom)                        Frans Kastari (bom)
 
Jakokirja Vähäraution talon  tiluksilla heinäkuun 24 päivänä tapahtuneen suostumuksen perusteella tehnyt ja allekirjoittanut varamaamittari vuonna 1882. Jaettavaa tynnyrinalaa 225,48.
Juho sai 9 palstaan 114 tynnyrinalaa ja Vihtori sai 7 palstaan 110 tynnyrinalaa.
Paalutus tehty 8. päivänä elokuuta 1888. Karl Ihander varamaamittari.
 
Ei tämä Vähäraution talonn halkaisu mennytkään niin kuin alkuunsa näytti, vaan halkaisua muutettiin 30.10.1890
 
digiarkiston osoite asiakirjaan,   http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10526193  
Kartan nimi on Vähäraution lisäpellon kartta selityksineen v 1890
 
-Halkaisun muuttamisesta uusi jako tehty 30. lokakuuta 1890.
-toimitus 7588 ja Vähäraution tiluksista ote kun on tehty halkaisua varten v 1882 varamaamittari Karl Ihander. Ote valmistunut muuttamista varten v 1890. Komissiomaamittari Emil Nyström ja Sigurd Rosenberg.
Toimitukseen osallistuneet isännät olivat Johan Wilhelm Johansson Vähä-Rautio ja
Johan Victor Abrahamsson Hollberg myöh. Uusirautio,
-Halkaisun muuttamisesta uusi jako tehty 30. lokakuuta 1890.

Jakokirja siitä maakappaleesta joka 31. lokakuuta 1890 ulosmurrettiin Uudenraution talosta Vähärautiolle palkinnoksi niistä maista, jotka Kruunun ja tilain välillä v 1884 tapahtuneessa rajankäyntitoimituksessa poistettiin Vähäraution talosta … v 1890.

1 § Sitten kun lääninherra kuvernööri tilallinen Juho Juhonpoika Vähäraution pyynnön johdosta päätöksellä 3. elokuuta 1888 määrännyt allekirjoittaneen komiossioonimaamittarin tarkastamaan ja mittaamaan sen maapalstan suuruuden kuin v 1884 tapahtuneessa rajankäyntitoimituksessa kruununtilallisten maitten välillä ulosmurrettiin Vähäraution omistamista tiluksista kruununmaiksi, sekä muuttamaan Raution tilan halkaisu siihen suuntaan, että Juho Juhonpoika tulee saamaan Uudenraution talosta palkintoa siitä mitä  yli oman osuudensa paalutuksen kautta on poisotettu, lähetettiin 1. syyskuuta  määräykseni saatuaan 23. elokuuta 1888 kuulutuksen H:sten pitäjän kirkkoon, jossa ilmoitettiin että toimitus aljetaan 30.lokakuuta kokouksella Vähäaraution tilalla, että asianomistajan tulee toimittaa kokoukseen 2 uskottua miestä sekä että yhden tahi toisen asiallisen poisoolo ei estä toimituksen menoa.

2 § Kokouksella oli läsnä tilalliset Juho Juhonpoika Vähärautio, Viktor Aabrahaminpoika Uusirautio sekä uskottuina miehinä työmiehet Juho Skogman ja Kustaa Juhonpoika Kallila? molemmat Karhiniemen kylästä. Asialliset myönsivät toimituksen kuulutetuksi pitäjän kirkossa laillisessa ajassa, eivätkä kantaneet jääviä uskottuja miehiä eli allekirjoitettua vastaan. Mutta toimitusta vastaan sanoi tilallinen Uusirautio olevan hänelle seuraavat esteet nimittäin, että v 1882 oli heillä maamittari kuin jakoi Vähäraution tilan 2 osaan, jotka nimitetään Uusirautio ja Vähärautio, jonka jaan katsoi seisovaiseksi, että Kruunun rajankäyntitoimituksessa otettiin myöskin hänen tilansa maita ja annettiin Kruunulle, että talon halkaisussa tehty asianomistajain välillä semmoinen suostumus, että ainoastaan osakkaiden nautinnassa oleva maat otetaan jakoon, mutta asiallisten siihen saakka nauttivat  ja Kruunulle oikeastaan kuuluvat maat poisjätetään jaosta sekä viimeksi ettei hän tahdo antaa Vähärautiolle mitään takaisin vaan katsoo, että v 1882 tehty halkaisu on seisovainen eikä myöskään luvannut ottaa osaa tämän toimituksen kustannuksiin. – Vähärautio taas eteen kantoi mitä anomuskirja lähemmin sisältää taikka että kun Vähäraution verotila kahtia jaettiin v 1882 saivat Vähärautio ja Uusirautio kumpikin puolikkaansa siitä, mutta kun  v 1884 toimitettiin rajankäynti Kruunun ja tilallisten maitten välillä lohkaisi asianomainen maanmittari Vähäraution omistamasta puolikkaasta noin 3 tynnyrinalaa Kruunulle kuuluvaa viljelysmaata ja yhdisti ne rajalla olevan Vähäsuoksi kutsuttuun Kruunun rahkasuon yhteyteen, jonka kautta Vähärautio tuli jäämään vähemmälle maasta kuin Uusirautio ja pyysi sen tähden maanmittarin tarkastamaan ja mittaamaan sen maan palstan suuruuden, kuin Vähärautiolta on Kruunun puolelle murrettu, ja sen jälkeen tekemään ehdotuksen Uudenraution tilasta Vähällerautiolle lohkaistavasta vastineesta.

3 § Kokouksessa sisään jätettiin kartta, jako ja pöytäkirja Vähäraution talon tiluksista, tehty v 1882 tilan halkaisua varten varamaamittari Karl Ihander.

4 § 31. lokakuuta mitattiin ja tarkastettiin Vähäraution talosta ulosmurrettu maakappale ja tehtiin jakoehdotus niin kuin siitä laadittu kartta ja lohkomiskirja lähemmin osottaa, jossa käytettiin samaa jyvitystä jonka mukaan

maamittari Karl Ihander jakoi tilan v 1882.

5 § Mitä siihen Uudenraution lausuntoon kuuluu, että Kruunun rajankäyntitoimituksessa otettiin pois maita myöskin Uudenraution puolelta, vaan maan päällä tehdyn katselmuksen nojalla ilmoittaa, että Kruunun ja Uudenraution välillä olevassa rajassa on tehty pieni muutos, mutta muutos tapahtui sillä tavoin, että raja muutettiin yhdestä päästä yhtä paljon Uudenraution puolella kuin raja toisesta päästä siirrettiin Kruunun puolelle, jonka tähden, koska maa on molemmin puolin yhtäläinen, täydellinen suoritus tapahtui tässä rajan mutkassa.

6 § Tämän työn tehtyään kokoontuivat Vähäraution taloon molemmat asianomaiset sekä uskotut miehet ja ilmoitettiin nyt täällä asiallisella, että se tahi tai ne, jotka ovat tähän toimeen tyytymättömiä, saavat puheen perusteella puheen saatteella hakea muutoksia ensitapahtumissa kihlakunnan käräjillä ja tulee valittajan silloin olla varustettuna kaikilla tähän asiaan kuuluvilla kartoilla ja asiakirjoilla.

7 § Tämä pöytäkirja ylösluettiin ja kokous lopetettiin.

 


Irja-Liisa Marku

 

Paluu sivulle "Karhiniemen kantatilat"

Etsi