header-logo

KASTARI

 

Kastarin talo jonka tunnus on v 1766 kartassa E/1.
 
Varhaishistoriaa:
Talon 1500-luvun tietoja olen kerännyt; Seppo Suvannon: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto vuosilta 1503-1571.

Antti Kastari mainitaan Huittisten käräjillä 9.7.1447. Lauri Kastari valitti jakoveljiensä kanssa 26.1.1487 Huittisten laamannin käräjillä, että keikyäläiset jakoveljet olivat menneet Karhiniemen vanhoille niityille ja ulkopalstoille. Maankatselmusmiehet olivat tutkineet vanhat jo Henrik Klaunpojan tuomitsemat rajat ja todenneet, että oikea rajalinja Karhiniemen ja Keikyän välillä kulki Leikoksenojansuusta vettä myöten Leikoksenojan siltaan sekä Kiimasuonlammen kautta Jalonojan koskeen (=Jyräkoski). Tämä raja vahvistettiin.
 
Huittisten laamanninkäräjillä 1488 Naantalin luostarin taloudenhoitaja Olof Diegn (Karhiniemen luostaritilojen puolesta. Asiasta on tarkemmin toisaalla kerrottu) ja Lauri Kastari Karhiniemen kylästä, edusti Karhiniemen kylän verotalonpoikia, syyttivät keikyäläisiä menemisestä heidän niituilleen vanhojen rajojen yli. Diegn ja Kastari toivat oikeudessa esiin Henrik Klaunpojan tuomiokirjan ja 26.1.1487 annetun laamannintuomioin sekä Kustaa Slatten antaman todistuskirjeen. Viimemainitussa oli 1487 vahvistettujen rajapaikkojen lisäksi uusina Pennistenkivi ja Tienpaju. Oikeus uskoi siihen, että ne olivat tulleet mukaan väärien todistusten perusteella ja vuonna 1487 määrätty rajalinja vahvistettiin uudelleen. Samat rajat vahvistettiin laamanninkärjillä 4.2.1489 mutta nyt Olof Diegn edusti yksin koko Karhiniemen jakokuntaa.
 
Kastarin talo oli kruunun augmentti rakuunan pidosta everstiluutnantin komppania numero 4 ja oli vuoden 1758 Kruunun Landsjordebook´issa 1/3 vanhaa manttaalia ja uutta 2½ äyrin vero. Talo maksoi hopeaveroa 13 taalaria 22 äyriä Kustaa Vaasalle. Löytyy maakirjassa numero 1 ja omistaja on talonpoika Tuomas Tuomaanpoika. Perintötila Kastari oli vasta v 1858 alkaen ja koko oli 1/3 vanhaa ja uutta manttaalia.
 
Tähän kirjoitukseen ”isäntä-tiedot” on kerännyt Timo Kouttu, joka on käyttänyt vanhoissa asiakirjoissa siintyneitä kirjoitustapoja. Itse olen käyttänyt nimet suomenkielen muotoon kirjoitettuna.

Vuosina 1540-52 Olof Kastari, joka maksoi veroja 2 äyriä. Karjaa oli 1 hevonen, 2 härkää, 6 lehmää, 3 nuorta karjaa, 9 lammasta maakirjassa.
 
1553-64  Lars Kastari maakirjassa ja kymmenysluettelossa, isäntänä ollessaan jätti vuosina 1554-63 sakkonsa maksamatta, eikä tehnyt päivätöitäkään.

Kastarilla oli v 1558 kylvössä ruista, ohraa ja papuja.  

Ala-Satakunnan käräjäpöytäkirjat v 1551 Larsz Kastari sai sakot yhdessä Paavo Kastarin kanssa kun oli ottanut Villilän Heikki Torkkelin mailta tuohia ja rakennuspuita sekä pyydysten turmelemisesta. Laurin Jaakko-poika maksoi isänsä jälkeen verot.
 
1565-1604 maakirjassa Jacob Larsson.

V 1558 oli Kastarilla äyrejä 3.

Hopeaveroluettelossa v 1571 Jacob Larsson omisti kuparia 6, hevonen 1, lehmiä 2, nuorta karjaa 9, lampaita 10, omaisuus yhteensä 91:-

Kastarin isäntä Jaakko Laurinpoika maksoi veroina Älvsborgin linnan lunnaita 9 mk v 1565. Kerätyt rahat kuningas Kustaa Vaasa käytti Älvfsborgin linnan lunastukseen.

Huittisissa hopeaveroa maksoi 371 talollista ja lisäksi oli 4 veroa suorittamatonta.
 
Huittisten väkiluku oli arviolta 2.200 henkeä. Hevosia oli 369, härkiä 303, lehmiä 941, nuorta karjaa 3049, lampaita 1885, sikoja 489.
 
1604-16 Mårten.
1617-23 Bertil.
1624-29 Henric Bertilsson, vihitty 1629, vaimo Anna.
    30-33 Anna jatkoi.
1634-42 Clemet Ericsson, vihitty 1636, vaimo Margareta. Tila autioitui muutamaksi vuodeksi.
 
Huittinen kuului 1650-80 Poriin sotamarsalkka Kustaa Kaarlenpoika Hornin kreivikuntaan. Porin kaupunki paloi v 1698. 1600-luvun mittaan ja erityisesti suurina nälkä- ja ruttovuosina 1695-1697sekä myös 1700-luvun alkupuolella, suuri osa varsinkin Lounais-Suomen talonpojista menetti sukuoikeutensa kruunulle. Eino Jutikkalan Suomen talonpojan historiassa on asiasta karttoja. Menettämisiä tapahtui paljon helpommin peltoviljelysalueilla kuin kaskiviljelyseuduilla. Vuonna 1697 kuoli Huittisissa omia seurakuntalaisia 666 henkeä ja muualta tulleita 174.
 
1647-67 Thomas Jöransson, k. 1667. Vaimo Agatha Larsdotter Paavola. Isän kuoltua poika jatkaa.
 
1668-73 Jöran Thomasson Polsoi-Kastari, vihitty (renki) 28.12.1664, vaimo Brita Larsdotter Karhiniemeltä kuoli 27.1705.
 Parin lapsia: a. Heikki Yrjönpoika Kastari s 18.3.1666 Karhiniemi ja k 3.2.1667
 b. Valpuri Yrjöntytär Kastari s 15.4.1668 Karhiniemi ja puoliso 29.12.1695 Huittinen Simo Heikinpoika Huittisten kylästä.
c. Liisa Yrjöntytär Kastari. s 13.1.1671 ja k 3.8.1751 Kastarilla. Liisa oli naitu Kennille, josta palasi takaisin synnyinkotiinsa Kastarille Thomas-poikansa kanssa. Katso tiedot Simo-isännän jälkeen!!
 
Pohjan sodassa 1701-1708, jolloin kuningas Kaarle XII hävisi Pultavassa, mukana oli suomalaisia sotilaita. Sotilailla oli osalla  mukanaan perhekin. Urheasta joukosta veivät taudit, vilu ja kärsimykset enemmän kuin vihollisen kuulat. Venäjän joukot valloittivat eteläisen Suomen helmikuussa 1713. Suomi oli hävinnyt 3000 miestä ja laivoja. Suomessa alkoi Isoviha, jonka aikana vietiin väkisin ihmisiä myös Karhiniemeltä?
 
Talo siirtyy isännän veljelle
1674-1721 edellisen veli Simon Thomasson Kastari, 1654-4.5.1729, vihitty 23.6.1672, vaimo Margareta Ericsdotter Kouhi, 1656-6.3.1726.  Simolla ei ole perillistä, joten talo Kastari siirtyy Simon vanhimman veljen Jöran Thomassonin Liisa-tyttären pojalle
Thomas Mårtensson Kennille. Thomaksen Liisa äiti oli (Liisa Yrjöntytär Kastari. s 13.1.1671 ja k 3.8.1751 Kastarilla. Liisa puoliso 28.12.1699 Martti Tuomaanpoika Kenni aik. Kouhi s. 8.11.1668 Karhiniemi.)  Liisa ja Martti olivat olleet Kennin isäntäparina oli 1703 – 08. Martin kuoleman jälkeen (ennen 1721) Kennin talo jaettiin heidän lastensa; kahden lampuodin viljeltäväksi, nimittäin Martti Tuomaanpojan

a. sisaren Elina Tuomaantyttären ja miehensä Mikko Sipinpojan Iso-Kenni  ja
b. Marttin veljen Matti Tuomaanpojan ja vaimonsa Riitta Matintyttären ent. Vähäkennin kesken. ja
c. Thomas Tuomaanpoika siirtyy leski-äitinsä Liisa Yrjöntytär os. Kastari  kanssa takaisin äitinsä lapsuuden kotiin Kastarille.

Kastarilla oli siis autiota, koska sieltä olivat kuolleet Liisan isä, Yrjö Tuomaanpoika sekä Liisan setä Simo Tuomaanpoika s. 1651 ja k 4.5.1729.
 
1722-55 Thomas Mårtensson Kenni-Kastari , 21.11.1700-4.6.1766 hukkunut, oli vihitty 1722 Keikyässä ja vaimo Maria Jacobsdotter 1698-5.10.1765. Lapset: Thomas 23.11.1723,ja Matts 11.8.1728 ja Caisa 17.9.1733.

Selitystä ja vähän arvailuakin Thomaksen sekavaan vihkimerkintään, joka oli 14.10.1722 Tuomas Martinpoika Kastari ja Valpuri Tuomaantytär Villilästä. Mutta Kastarilla ei koskaan rippikirjassa näy Valpuria. Eli vaimo oli ilmeisesti Maria Jaakontytär s 12.8.1698 mutta mistä? Maria Jaakontr Kastari kuolin merkintä on 5.10.1765 halvaukseen 78 v ikäisenä. Taaksepäin laskien olisi syntymäaika v 1687. Kastekirjasta löytyy syntyneistä Maria Jaakontytär Sorvolassa 13.7.1687.Olisko hän mahdollisesti Tuomaksen vaimo? Olisi miestään 13 vuotta vanhempi.
 
V 1749 oli Huittisten väkiluku 2911 henkeä. Maassamme oli vuodesta 1728 alkaen ruotujärjestys aina Suomen sotaan vuoteen 1809 asti. Sen mukaan Kokemäen komppanian 102 ja rykmentin no 230 oli seuraavien talojen; Kuukkinen, Kastari ja Höyssyn yhteisesti varustettava sotilas, joka oli mm. Niilo Mikonpoika Kraman. 

Thomas Thomasson Kastari, 23.11.1723-14.2.1773, vihitty 4.12.1748, vaimo Maria Johansdotter Höyssy 28.4.1730-15.6.1768.Lapset: Caisa 17.11.1750, Maria 28.12.1753, Johan 17.4.1757 ja Matts 7.2.1762.
2. vaimo 15.10.1769, Beata Thomasdotter Norri, s. 6.12.1738.

 
Ennen vanhaisäntä-Thomaksen kuolemaa Caisa-tytär tuo uuden isännän eli vävyn taloon. leski-emäntä Beata menee 2. avioon 21.8.1774 noin 31 vuotta vanhemman miehen kanssa: Johan Michelsson Kenni 25.2.1707-22.4.1787.
 
1772-90 Jacob Ericsson Kylly, 1.3.1733-3.6.1790, vihitty 16.10.1768, vaimo Caisa Thomasdotter Kastari 17.11.1750-25.6.1803. Lapset: Matts 1772, Michel 2.9.1778 ja Henric 1782. Tämä isäntä allekirjoitti armeijalle tekemänsä silloisen varamiessopimuksen eli reserviläisvarauksen omalla puumerkillään Ø, jossa tuo vinoviiva oli piirretty halkaisemaan ympyrää yläreunasta alkaen ja jatkuu sen alapuolella. Jacobin kuoltua Caisa tuo uuden isännän Kastarille.
 
V. 1781 piispantarkastuksessa Huittisissa mainittiin, että viimeistään 11 vuotiaan lapsen piti osata lukea kirjasta sekä taitaa ulkoa Lutherin katkismus. Lukutodistukset olivat jo varhain käytössä ja niissä oli merkintä osaamisesta. Huonosti osaavat merkittiin ylös ja seurakunta piti heille laiskankoulua. Kuudennusmiehen velvollisuus oli raahata heidät yksityiseen kuulusteluun. Rangaistuksena oli jalkapuu tai sakot. Ehtoolliselle pääsyn ja avioliiton solmimisen ehtona oli, että osasi Katkismuksena. Kinkereihin liittyi yleensä pitopäivälliset, jotka olivat talolle raskaat. Huittisissa oli kuulemma sellaisetkin lukisijat, joissa pikkuleipiä oli tarjolla 32 sorttia puhumattakaan muusta. Kinkeripitoihin saapui kaukaakin sukulaisia.
 
1791-1803 Thomas Thomasson, 10.11.1760-15.2.1826, vihitty Caisalle 25.10.1791.
Lapset: Thomas 1.9.1793 ja Johan 9.12.1796. Caisan kuoltua on talo siirtynyt hänen ja Jacob Kyllyn pojalle. Thomas-leski-isäntä ottaa toisen emäntänsä, vihitty 5.4.1804, Maria Matttsdotter 6.4.1769-31.10.1851.
 
Maassamme käydään v. 1808-09 Ruotsin ja Venäjän välinen sota. Sodassa kuolee 20.000 suomalais-ruotsalaista sotilasta. Verisimmät taistelut käytiin Pohjanmaalla Lapualla, Kalajoella ja Alavuudella. Venäjä valloittaa Suomen ja 17.9.1809 solmitaan Haminan rauha ja Suomesta tulee Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta.
 
1803-09 Michel Jacobsson Kastari, 2.9.1778-9.1.1809, vihitty 17.10.1797, vaimo Maria Mattsdotter Vähä- Kenni 19.2.1769-18.10.1849. Lapset: Mikko s 1798, Anna s 1803 ja Kaisa s 1805. Michaelin kuoltua Maria-leski ottaa uuden miehen taloon.
 
1810-20 isäntärenkinä Henric Ericsson Jalli, 8.4.1784 Kauvatsa – 3.5.1863, vihitty Marialle 17.4.1810. Talo siirtyy Marian ja Michelin pojalle.
 
Vuoden 1829 kinkerilista kertoo, että Karhiniemen Kastarissa on pidetty vuorollaan 11.2. kinkerit. Kirkkoherra Åkerman ja Hertzberg pitivät niitä. Aamulla papit tulivat ja väki merkittiin kirjaan. Kylän siveellinen kunto selvitettiin. Papit ja pitäjänapulainen kuulustelivat seurakuntalaisten lukutaidon.
 
1821-32 Michel Michelsson Kastari, 16.7.1798-5.1.1832, vihitty 20.6.1820, vaimo Anna Thomasdotter 8.1.1786-8.5.1834. Parille syntyy lapset: Anna 10.3.1821, Eva Stina 10.12.1823, Maria Elisabeth 7.3.1826, Carl 13.9.1828 ja Johannes 11.6.-4.10.1831.

Maria Elisabethista tulee kantaäiti Kastarille, Paavolaan, Pakkoselle, Tiehaaraan, Höyssylle, Kouhille.
 
  32-33 leski Anna Thomasdotter. Hän ottaa toisen, itseään 15 vuotta nuoremman aviomiehen tilalle.
 
1833-40 Michel Mattsson, 20.9.1811-30.12.1840, vihitty Annalle 19.5.1833.Gustaf syntyy 23.1.1834 ja kuolee 29.3.1834. Anna kuolee runsaan kuukauden päästä oltuaan vuoden avioliitossa ja Michel ottaa vuoden lopussa 30.12.1834 uuden emännän Caisa Samuelsdotter Yli-Heinerkkilän aviovaimona taloonsa. He saavat pojan keväällä 10.3.1836, mutta tämä Fredrik kuolee jo syksyllä 18.9. Tätä avio-onnea kestää päivälleen 6 vuotta. Ja Caisa jatkaa talossa.

  40-45 Caisa Samuelsdotter Yli-Heinerkkilä, 4.10.1813-4.6.1845.
 
Ja Maijastiina tuo kuukauden päästä äitipuolensa kuoleman jälkeen Kastarille uuden isännän Kokemäenjoen toiselta puolelta Raskalta. Kastarin taloa hoiti rippikirjan mukaan lasten ollessa alaikäisiä, lampuotina vv 1839-1845 Juha Juhanpoika vaimonsa Vilhelmiina Heikintyttären kanssa.
 
Keuhkotauti oli 1800-luvun puolessa välissä Suomessa laajasti levinnyt tauti, joka myös Kastarilla aiheutti paljon surua. Onneksi tauti ei enää vaivannut seuraavaa polvea, ilmeisesti elinolosuhteet paranivat jonkin verran. Ja taas paloi v 1860 Huittisten kirkko, joka uudistettiin perin pohjin vv 1897-98.
 
1845-78 isäntä tulee Raskalta Carl Kalle Johansson Raska, 27.9.1818-29.5.1896, vihitty 4.7.1845, vaimo Maria Lisa Maijastiina MichelsdotterKastari, 7.3.1826-19.12.1903.

Kalle Juhonpoika Raska syntyi 27.9.1818 Raskan isäntäparin Juho ja Katariina Raskan perheen nuorimmaiseksi lapseksi. Kallen isä oli Juho Perttulinpoika Raska oli s 2.5.1783 Isoraskan talossa ja k 3.10.1844 kotonaan. Äiti: Katariina Tuomaantytär Protinki s 27.10.1781 Sammun kylän Protingin talossa ja k 11.9.1830 keuhkotautiin kotonaan Raskan talossa. Kalle Juhonpojan syntyessä Katariina-äiti oli 37 v ja isä Juho pari vuotta nuorempi. Perheeseen syntyi 8 lasta, joista ainakin 3 kuoli imeväisiässä. Kallen sisaruksista vanhin Matti Juhonpoika jäi Raskan taloon isännäksi ja sisar Albertina, joka avioitui Karhiniemelle seppä Heikki Selinin kanssa. Albertiinan ja Heikin suku jatkui Hietasina Karhiniemellä.
 
Ja Maijastiina Mikontytär Kastari s 7.3.1826, isä: oli Mikko Mikonpoika Kastari s 16.7.1798 Karhiniemen kylän Kastarin talossa ja k 5.1.1832 keuhkotautiin kotonaan vain 34 vuotiaana. Kastarin isäntänä Mikko ehti olla 11 vuotta.
Mikon suku lähtee Kastarilla 1600-luvun alussa eläneestä Yrjöstä, jonka tytär oli välillä emäntänä Kennillä, mutta palasi takaisin isännättömäksi jääneeseen kotitaloonsa Kastarille Tuomas-poikansa kanssa.

Maijastiinan äiti: oli Liukkaan Mäkelän torpan tytär Anna Tuomaantytär Mäkelä s. 8.1.1796 ja k 8.5.1834 keuhkotautiin.  Anna Tuomaantytär leskeksi jäätyään meni suruvuoden jälkeen naimisiin Nopparilta Mikko Matinpojan kanssa. Näin ollen Maijastiina jäi sisaruksineen täysorvoiksi vanhemmistaan. Lasten lähin omainen oli silloin 65-vuotias isänäiti. Maijastiina itse oli 8 v, vanhin sisar Anna 13 v, Eeva Kristiina 11 v ja ainoa elossa oleva veli Kalle 6 v. Kalle, joka eli Kastarilla kuolemaansa eli 16.1.1904 asti. Kastarin taloa hoiti rippikirjan mukaan lasten ollessa alaikäisiä, lampuotina vv 1839-1845 Juha Juhanpoika vaimonsa Vilhelmiina Heikintyttären kanssa.
 
Maijastiinan ja Kallen lapset:

1.Anna Kristiina Kallentytär Kastari s 9.12.1846 ja kuoli 14 vuoden ikäisenä. 

2.Karoliina Kallentytär s 12.11.1848, meni naapuritaloon Antti Höyssylle emännäksi. Karoliinalla oli lapsia 8. Katso Höyssyn talon tiedot. Karoliina oli kuollessaan 84-vuotias.

3. Juho Kustaa Kallenpoika Kastari eli 5.3.1851-24.2.1921, vihitty 7.3.1883, vaimo Amanda Josefina Mattsdotter Laurila eli 16.11.1861-7.10.1921. Kastarin isännyys Juholla oli kuolemaansa asti.

4. Kaarle Vihtori Kallenpoika s 1.7.1853 hukkui 24-vuotiaana syysjäihin 1877.

5. Vilho Kallenpoika s 18.9.1855 kuoli elettyään runsaan vuoden.

6. Vilho Reinhold ”Ville” Kallenpoika myöh. Pakkonen s 28.1.1858 ja eli runsaat 71 vuotta. Ville otti myöhemmin sukunimekseen Pakkonen. Vaimonsa Ville löysi Karhiniemeltä. Ville asui perheineen alkuvaiheessa Paavolassa, josta myöhemmin muutti Paavolasta erotettuun torppaan. Villelle syntyi lapsia 11. Villen perheestä lisää myöhemmin.

7. Frans Fredrik Kallenpoika myöh. Tiehaara, s. 17.6.1860 perusti perheen Karhiniemelle, mutta vuosisadan vaihteessa matkusti Amerikkaan, jossa rk:n mukaan kuoli 2.3.1909 sydäntautiin. Frans Fredrikin vanhin poika, Frans Samuel lähti Amerikkaan 31.12.1904. Lisää tietoja Tiehaaran torpan tiedoissa.

8. Matilda Kustaava Kallentytär myöhemmin Kaakki s 8.7.1863 avioitui Frans Evert Kaakin kanssa. Perhe asui avioliiton alkuaikana Paavolassa ja kaksi heidän vanhinta lastaankin syntyi siellä. Matildalle syntyi kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli imeväisiässä. Matilda saavutti runsaan 86 iän. Eevert Kaakin jälkeläisistä osa vaihtoi nimensä Kariluodoksi.

9. Isoisäni Emil Kallenpoika Paavola, s. 17.7.1866. Muutti vanhempiensa kanssa Paavolaan.  Emil täytti sotaväkeen menijän vaatimukset,  suoritti hän 3-vuotisen asepalveluksensa Hämeenlinnan tarkk’ ampujapataljoonassa vv 1888-91. Ensimmäisellä lomalla kesällä 1889 myivät vanhemmat Emilille talonsa. Tarkemmat tiedot hänen tiedostossaan.

10. Viimeisin lapsi Iida Sofian 9.4.1870 syntyessä, äiti oli jo 44 v ja isä Kalle 52 v. Iida meni aikanaan naapuriin naimisiin Merikarvialta tulleen vuokraaja Frans Kouhin kanssa. Heille syntyi 8 lasta, joista kaksi kuoli imeväisiässä.
 
Kastarin isäntäparina vuosina 1845-78 olleet Kalle Juhanpoika vaimo Maijastiina Mikontytär Kastarin talo oli vuoteen 1858 asti Kruunun augmenttitalo, joka ylöspiti rakuunan everstiluutnantin no 4 komppaniassa. Maijastiinalla ja Kallella oli halu ostaa Kastarin talon perintötaloksi.
 
Kastarin augmenttitalon perintötaloksi osto.
Oston perustana oli: ”Valtio antoi 1700-luvulla, varsinkin Yhdistys- ja vakuuskirjan antamisen jälkeen v 1789, talonpojille mahdollisuuden lunastaa nämä kruununtilat jälleen perintötaloiksi. Tätä menettelyä kutsuttiin nimellä »skatteköp» tai »köpa till skatte», ostaa perinnöksi. Vielä 1800-luvun ja vuoden 1905 maakirjoissa on sanottuna tarkasti, minä päivinä talon eri osat on ostettu perinnöksi. Hinnaksi vakiintui jo 1700-luvulla kolmen vuoden verot. Valtionarkistossa, senaatin arkiston osassa, ovat päivämäärien avulla löydettävissä 1800-luvun perinnöksi-ostokirjat. 

Voidakseen ostaa augmenttitalon omakseen, piti tehdä anomus ja kaikenlaisia selvityksiä 6 vuoden aikana saadakseen oikeuden ostaa kyseinen talo. Selvitysten hyväksymisten jälkeen, kun he olivat hallinneet Kastarin taloa jo 13 vuotta, saivat he Kastarin talon ostettua perinnöksi 13.2.1858 senaatin valtionvaraintoimituskunnalta. Tämän jälkeen Kastarin talo oli nyt perintötalo ja 1/3 vanhaa ja uutta manttaalia.
 
Kallella ja Maijastiinalla oli vuosien 1852-1858 aikana Kastarin kruununtalon omaksi ostoprosessi käynnissä ja se alkoi kaikenlaisilla ostolupien hankkimisilla,

- Imissions 3.3.1852 ja 17.12.1857 Turun lääninkonttorista, selvityksellä talon veronmaksukyvystä, sitten tämän jälkeen Kallen ja Maijastiinan
- Kuulutus ostohalusta luettavaksi lähipaikkakuntien kirkoissa annettu 6.3.1857 samasta paikasta
- Katselmus 3.6.1857 pitänyt Kihlakunnan ja kruununtuomari, asiakirja myöhemmin!
- Uträkning määrätty 6.8.1857  Turun lääninkonttori
- päätös, jolla Kalle Juhanpoika osti katselmuksen jälkeen Turun läänissä, Ylä-Satakunnan Alisessa kihlakunnassa Huittisten pitäjän Karhiniemen kylässä olevan Kastari-nimisen  kruununtilansa  no 1  hintaan 78 ruplaa kolmekymmentäyksi ja puoli kopeekkaa hopeaa  Suomen Keisarisillisen Senaatin valtiovaraintoimituskunnalta. Kaupassa Kalle sai itselleen talon ja ”osaksi kaikille jälkeen tuleville perillisilleen talon, maan, pellon, niityn, metsän, kalat, kalavedet, myllyt, myllynpaikat, torpat ja torpan paikat ja kaikki muun omaisuuden. Helsinki 13.3.1858 jälkeen Kristuksen syntymän.

Vahvistaja oli Enligt Kejserliga Senatens för Finland Ekonomie-Departments Beslut
På Dragande Håll och Embets wägnar
K. Widenius                                       C. Sauren
 
Ja kuitattu maksetuksi 15.12.1857. Lopuksi lausunto verotilan ostoa varten Keisarillisen Suomen senaatin finanssikonttorista 30.1.1858 ja perinnöksi ostokirja 13.2.1858 Keisarillisen Suomen senaatin talousosasto ja Kastarin omaksi osto on vahvistettu.
 
Kirkossa luettu kuulutus sekä Verolaskelma 15.12.1857 Uträkning 78 ruplaa 31,5 kopeekkaa. Imissions bref eli lupa saada ostaa kruununtila omaksi sai Kalle Juhanpoika 17.12.1857. Kirjettä oli edeltänyt useita asiapapereita. Tämän luvan allekirjoittajana oli Herra Kuvernööri Kamariherra ja Ritari Langenskjöd.
              
Kastari kuva1

Kuva1

Kastari kuva2

Kuva2
 
KRUUNU PITI KATSELMUKSEN KASTARIN TALOSSA 3.6.1857   
Katselmus, jossa k = tarkoittaa kyynärää ja on noin 60 senttiä..
 
Vuonna 1857 kesäkuun 3.päivänä esitti allekirjoittanut kruunun + apulainen kihlakunnan tuomari Tuomas Jaakonp Penttilä Lauttakylästä ja nimismies Heikki Heikinp Käki Sammusta, Kastarille kruununaugmentin taloon no 1 Karhiniemen kylään Huittisten pitäjässä ja Ylemmän Satakunnan alempaa kihlakuntaa, seuratakseen kuvernöörin läänissä 29.viime mainitun huhtikuun ilmoittama päätös, merkiten laillisesti mukaillen asukas talonpoika Kalle Juhanpojan rakennusta saadakseen sanottu maatila ”till skatte köpa”, ?? Laittaa järjestykseen, järjestää talo- ja omaisuus missä määrin asukas viljellyksensä, asuntonsa velvollisuutensa.

1. Asunto. Asuntopirtti etutuvalla ja kamarilla tuohinen malkakatto, vuosi sitten uudesta hirrestä 22 kyynärää, 11 1/4 k leveä, 6 ½ k korkea, 4 ikkunalla tavallisesti sisustettu. 70 hopearahaa.

2. Leivintupa vastapäätä, samanlainen katto 9 k pitkä, 11 1/4 k leveä ja 6 1/4 k korkea, yhdellä ikkunalla asiankuuluvasti sisustettu, hyvässä kunnossa. 40 hopearahaa.

3. Vierastupa eteisineen ja kamari tuohi ja malkakatto muutama vuosi sitten uudesta hirrestä pystytetty 13 3/4 k pitkä, 9 1/4 k leveä ja 6 k korkea ja tavallinen sisustus, hyvässä kunnossa. 40 hopearahaa.

4. Bränni 10 k pitkä, 8 ½ k leveä ja 4 ½ k korkea tuohi ja malkakatto. Vanha ja????

5. Kellarirakennus tuohi ja malkakatto 10 k pitkä, 8½ k leveä, 4½k korkea keskinkertaisessa kunnossa. 35 hopearahaa.

6. Avoin liiteri 7 k pitkä, 8½ k leveä ja 4½ k korkea.

7.  Työkalurakennus samanlainen katto 12 k pitkä, 8½ k leveä, kohtalaisessa kunnossa. 8 hopearahaa.

8. Kotarakennus oikealla, sisääntuloportista jaettu osaksi kodaksi ja luhdiksi. Tuohilla ja malkalla katettu 10½ k pitkä, 8½ k leveä, 7½ k korkea, kohtalaisessa kunnossa. 45 hopearahaa.

NAVETTAPIHA

9. Talli heinäparrella ja sen vieressä rehulato tuohi ja malkakatto 14 3/4 k pitkä., 9 k leveä,  7 k korkea, lattialla ja pilttuilla varustettu. Ovi varustettu rauta saranoilla, hyvässä kunnossa. 40 hopearahaa.

10. Härkä- ja lammasrakennus mäntyhirrestä, hirsi ja malkakatto 10 3/4 k pitkä, 9 k leveä ja 4 3/4 k korkea ilman lattiaa ja pilttuita sekä ovi rauta saranoin. Hyvässä kunnossa. 12 hopearahaa.

11. Uusinavetta, samanlainen katto 10 k pitkä, 9 3/4 k leveä ja 5 k korkea, lattia ja pilttuut 10lehmeälle. Hyvässä kunnossa. 13 hopearahaa.

12. Lato tuohi ja malkakatto 10 3/4 pitkä, 11 k leveä ja korkea ??? .. Hyvässä kunnossa. 15 hopearahaa.

13. Sikala tuohikatto 4 k pitkä, 3 1/4 k leveä ja korkea. Hyvässä kunnossa 75 rahaa.

14. Salahuonetta kaivataan ja tulee hankkia.
 
TALON ULKOPUOLELLA

15. ? ruoka-aitta tuohi ja malkakatto 7 k pitkä, 6½ k leveä ja 7 k korkea ? Arvostetaan 25 hopearahaa.

16. Sauna eteisellä, tuohi ja malkakatto, sisustettu savupuolella ja kuivauspuolella, 12 k pitkä, 8 k leveä ja 4½ k korkea, hyvässä kunnossa. 8 hopearahaa.

17. Riihi, kutsuttu mäkiriiheksi, tuohi ja malkakatto 11½ k pitkä, 10 k leveä ja 5 3/4 k korkea. Kohtalainen kunto 12 hopearahaa.

18. Lato olkikattoinen 5 1/4 k pitkä, 10 k leveä ja 5 3/4 k korkea. Kohtalainen kunto 4 rahaa.

19. Lato olkikattoinen 11 1/4 k pitkä, 10 k leveä ja 5 3/4 k korkea. Kohtalainen kunto 4 rahaa.

20. Toinen riihirakennus, kotoriiheksi kutsuttu, tuohi ja malkakatto 10½ k pitkä, 10 k leveä ja 6 k korkea. Auttava kunto 8 hopearahaa.

21. Lato sen vieressä olkikattoinen 4 ½ k pitkä, 10 k leveä ja 6 k korkea. Kohtalaisessa kunnossa 2 rahaa.

22. Lato samanlainen katto 9 1/4 k pitkä sekä yhtä leveä ja korkea kuin toinen lato. Kohtalainen kunto 4 rahaa.

23. Kolmas riihirakennus, kauka riiheksi nimitetty. Luuvalla ja ladolla samanlainen kunto kuin yllämainituilla. 14 hopearahaa.

PELTO ovat savi ja hiekansekoitteisia maanlaatuista. 44 tynnyrinalaa laajuisesti, 3 vuoro viljelyksessä; tavallisessa ?  +  ojitettu ja aidattu.
NIITTY ulkona 4 osassa , tavallisia latoja ja tavallisia ruoko aidattuja.
METSÄ joka on asukkaalta tullut säästäväisesti käytettyä, sijaitsee 7 virstaa asuintilalta ? Rakennushirsiä, leveitä ja muita luonnolliseen tarpeeseen riittävästi sekä muuta talon tarpeeseen.?
TORPPA Tienhaaraksi nimitetty, maksaa korkoa 8 hopearuplaa vuosittain ja tekee lisäksi viikko päivätyötä talolle. KALAVETTÄ ei ole. MYLLY Sääkskosken myllyssä 12. Osa.
KAIVO hyvä vesi kylän yhteisessä kaivossa.
 
Kastari kuva3              

KUVA3

 

Kastari kuva4

KUVA4
 
Utlåtande  B.D. 23 375/145 F.E. 6/181 1858
LAUSUNTO PERINNÖKSI OSTOASIA  Alla kopio suomeksi asikirjasta:
 
Turun läänin Kuvernööri on alamaisesti ilmoittanut 17. joulukuuta 1857, että talonpoka Kalle Juhonpoika saa utlåtande- perintökirjan kruununtilaan n:o 1, joka on Karhiniemen kylässä Huittisten pitäjää ja Ylä-Satakunnan Alista kihlakuntaa sanotun 1.tilan ja 1/3 osa manttaalin 23 ruplalla hopeaa veroa, joka on tiedotettu osaksi augmentin rysthållet Henkirakuunain rykmentin everstiluutnantin komppania no 117 ratsutilalliselle sekä osaksi kruunulle.

Koskien hakijan nautintaoikeutta, jonka hakija on saanut lainperusteella mainittuun tilaan, vahvistettu imissions brefissä, joissa talonpoika Kalle Mikonpoika on ollut moittimatta oikeuttaan.

Oikeus on selvitetty Imissions brefissä Kuvernöörin läänissä 6. päivänä kesäkuuta 1851 sekä 3. päivänä maaliskuuta 1852 annetulla ilmoituksella ja. Omistuskirjeellä tullut asukkaalle asianmukaisesti vahvistettua ja ilman minkäänlaista moitetta ei ole tullut vaikka julistus on luettu kihlakunnan pyhissä kirkoissa.
 
Määrätty vero 78 ruplaa ja 31 ½ kopeekkaa sekä ”Charta Sigillata reconition” 48 kopeekkaa hopeaa, saapunut sekä 15. joulukuuta 1857 mennessä Lääninverokonttoriin. Asiakirjaan kuuluvat liitteet ja todistuskappaleet näyttävät että tilan asukas on hyvin hoitanut sen pellot ja niityt ja muun omaisuuden. Todistetaan ettei ole estettä hoitamattomista veroista.
 
Helsinki Suomen Keisarillisen Senaatin Finans-kontoret 30. päivän tammikuuta 1858 ja allekirjoitus.
 
KRUUNUNTILAN OSTAMINEN

Kalle Juhanpoika osti katselmuksen jälkeen Turun läänissä, Ylä-Satakunnan Alisessa  kihlakunnassa Huittisten pitäjän Karhiniemen kylässä olevan Kastari-nimisen  kruununtilansa  no 1 hintaan 78 ruplaa kolmekymmentäyksi ja puoli kopekkaa hopeaa  Suomen Keisarisillisen Senaatin valtiovaraintoimituskunnalta. Kaupassa Kalle sai itselleen talon ja ”osaksi kaikille jälkeen tuleville perillisilleen talon, maan, pellon, niityn, metsän, kalat, kalavedet, myllyt, myllynpaikat, torpat ja torpan paikat ja kaikki muun omaisuuden.

Helsinki 13.3.1858 jälkeen Kristuksen syntymän.

Vahvistaja oli Enligt Kejserliga Senatens för Finland Ekonomie-Departments Beslut

På Dragande Håll och Embets wägnar

K. Widenius                       C. Sauren

 
Kastari kuva5 

KUVA5


Kalle ja Maijastiinan elon aikana koettiin Huittisissa kovat katovuodet.

Vuosi 1862 oli jo katovuosi. Huittisissa saatiin rukiista vain kaksikertainen sato. Perunalaarit jäivät vajaaksi. Herne kasvoi heikosti. Ohra ja kaura antoivat runsaan sadon. Sää oli 1863 armottomin miesmuistiin. Kevät oli sateinen ja kylmä. Lämmin jakso jäi lyhyeksi; kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoleen väliin. Heinäkuun puolessa alkoi sateet. Ruissadon vievät rae- ja kaatosateet. Kevätviljasta ja perunasta saatiin hyvä sato. Seudulla oli hinkuyskäepidemia ja tulirokkoa ja pahin oli kuristustauti.

Kevät 1864 oli edellisen kaltainen. Ohra, kaura ja herne ehtivät valmistua. Rukiista tuli hyvä sato. Vaikeita tauteja ei ollut liikkeellä. Vuosi 1865 oli koko maassa katovuosi, Huittinen selvisi säikähdyksellä. Talvi oli erittäin ankara, kevät kylmä ja tuulinen ja sateeton. Heinäkuu oli kuiva kuuma, öisinkään ei lämpö laskenut juuri alle + 30 astetta.

Vuonna 1866 leudon talven jälkeen lumi suli huhtikuussa. Sää pysytteli viileänä kesäkuuhun asti. Sadosta näytti tulevan runsas mutta heinäkuun ensimmäisellä viikolla puhkesi sade, jonka kaltaista ei vanhatkaan muistaneet. Vesi virtasi päivät pääksytysten. Elokuulla oli pieni tauko. Sade alkoi syykuun toisella viikolla ja jatkui lokakuun lopulle muuttuen lumeksi. Rukiista saatiin 3-4 jyvää. Ohraa ja hernettä ei saatu nimeksikään. Rutto vei perunat. Kauvatsalla leikattiin viljaa veneestä.

Lavantauti raivosi. Huittisissa sairastui 550 mutta Vampulassa vain muutama. Huittisissa ei enää 1866 ollut kaikille tilattomille työtä ja heidän täytyi lähteä kerjuulle.
Vuonna 1867 jolloin korjuuaikana alkoi sataa. Raekuurot piiskasivat sadon. Halla vei herneen ja perunat syyskyyn 4.päivänä. Pitäjässä raivosi ankara karjasairaus. Elokuussa oli saapunut toispaikkakuntalaiset kerjäläiset. Ei ollut enää omille pitäjäläisillekään ruokaa. Nimismies Holmberg käski heidän mennä omalle paikkakunnalleen keräämään talveksi sammalia. Lavantautiin Huittisissa ja Keikyässä kuoli 264 ja Vampulassa 79 henkeä. Siihen asti oli vaivaiskassa pystynyt maksamaan 4 markkaa vainajalta, mutta nyt täytyi hautaus tehdä maksutta.

Kuvernööri määräsi lokakuussa 1867, että pitäjän asukkaiden on sakon uhalla kerättävä kangasjäkälää ja pavunvarsia hätäravinnon vuoksi. Huittisten emäpitäjän asukasluku taantui 10 vuoden takaiselle tasolle, mutta tointui myös samassa ajassa. Perunan viljely oli juurtunut Huittisiin jo 1800-luvun alkupuolella. Kaikista vastoinkäymisestä huolimatta pystyttiin perustamaan Huittisten ensimmäinen poikakansakoulu 1873 ja samana vuonna myös tyttökansakoulu. Karhiniemen kansakoulu alkoi 1913.
 
Kun Kastarin perinnöksi osto oli tapahtunut 13.2.1858 ja sen jälkeen Kalle ja Maijastiina olivat ostaneet huutokaupasta v 1864 Paavolan ns vanhan perintötalon. Käräjäpöytäkirjassa on päiväys 5.11.1864. Ilmeisesti Kastarin isäntäväki oli ”visusti” hoitanut omaisuuttaan kun pystyivät lisäämään omaisuuttaan. Katso asiakirjat Paavolan tiedostosta.


Kastari kuva 6
KUVA6
 
Maijastiinalla ja Kalle Kastarilla oli vuosina 1864- 78 kummatkin talot.
 
Kastarin talosta luopuminen.
Mutta 27.3.1878 Kallen ollessa 60-vuotias ja vaimo-Maijastiina oli 52-vuotias, päättivät he myydä Kastarin talon ajan tavan mukaan vanhimmalle pojalleen, 26-vuotiaalle Juha Kastarille. Hinta ja muut kauppaehdot selviävät lainhuudatustuomiokirjasta.

Lyhennysote lainhuudatustuomiokirjasta
, joka on tehty Huittisten pitäjän sekä Vampulan ja Kauvatsan kappelien ynnä Punkalaitumen pitäjän käräjäkunnan lakimääräisissä talvikäräjissä, leskirouva Blomin talossa ensiksi mainitun pitäjän Lauttakylän kylässä vuonna 1879 Toukokuun 7 päivänä § 11.

Valtuutettuna edusmiehenä talollisenpoika Juho Kaarlenpoika Kastarille, Karhiniemen kylästä tätä Huittisten pitäjää, pyysi Herra Maaviskaali Fredrik Wilhelm Caloander, että Kihlakunnanoikeus mainitulle päämiehellensä ensimmäisen kerran lain huudon kautta, kuuluttaisi Kastarin kolmanneksen manttaalin perintötalon N:01 sanotussa Karhiniemen kylässä, jättäen edusmies Caloander sen ohessa Oikeuteen ei ainoastaan mainitun kauppakirjan, vaan myös asianomaiselta henkikirjurilta myyjälle Kaarle Juhonpojalle antaman verotodistuksen, jotka asiakirjat tähän peräkäitten kopioitiin, näin kuuluvina:

Kastari perintöverotila 1/3 manttalia, Karhiniemen kylässä Huittisten pitäjää, Loimaan kihlakuntaa sekä Turun ja Porin lääniä,
minä luovutan ja myyn täten vaimoni Maria Mikontyttären kanssa sekä pojalleni Juha Kallenpojalle välillämme sovitulla kauppasummalla viisituhatta (5000) kultamarkkaa, siten että ostajan velvollisuus on maksaa:
sisarelleen talon emäntä Karoliina Kallentytär Höyssylle täten tuhat (1000) markkaa, sekä veljelleen Frans Kallenpojalle kaksituhattakuusisataakaksikymmentä (2625) markkaa ja hänelle kuuluu maksuton ylöspito talossa kunnes hän saavuttaa aikuisiän, ja samoin sen jälkeen niin kauan kuin hän on tilalla ja nauttii hänelle määriteltyjä muita etuja talossa. Mutta täysikäisyyden saavutettuaan tulee hänen osuutensa maksaa hänelle heti, jos hän muuttaa pois kotoa ja osoittaa selviytyvänsä omin avuin, muussa tapauksessa saa hän nostaa varojaan ainoastaan viiden prosentin mukaan. Veljelleen Emil Kallenpojalle (13 v) tuhatkolmesataaseitsemänkymmentäviisi (1375) markkaa rahaa sekä ilmainen ylöspito talossa 16 ikävuoteen saakka, sen jälkeen 21 ikävuoteen saakka maksetaan hänelle tämän lisäksi 5 prosentin korko, jonka jälkeen hänen tulee saada koko summa.

Ostaja maksaa meille vuosittainen syytinkiä niin kauan kuin elämme, 5 tynnyriä ruista ja 25 markkaa käteistä, elatus yhdelle lehmälle yhdessä tilan lehmien kanssa, 10 kapanalaa peltoa, kunnostettuna ja lannoitettuna kevätviljan kylvöä varten sekä asunnoksi kammari ja oikeus lämmityspuiden ottoon talon puusuojasta. Jommankumman kuoleman jälkeen vähennetään syytinkiä puoleen, ei kuitenkaan eläimen elatuksen eikä asuinkammarin suhteen.

Niin kauan kun Frans asuu Kastarilla, hänen tulee saada talosta päivittäisen ylöspidon ja asunnon lisäksi tavallista työtä vastaan vuosittain tarpeen mukaan päivittäiset pitovaatteet ja kolme paria saappaita, joka toinen vuosi pyhävaatteet kesäkankaasta ja joka kolmen vuosi verkainen vaatekerta. Lisäksi hänen tulee saada elatus yhdelle hevoselle talon tallissa ilman suurusta sekä kesällä laidun yhdessä talon hevosten kanssa. Hänellä on oltava oikeus kylvää 20 kappaa kauraa omista siemenistä sopivalle paikalle, muokata uutta peltoa tynnyriala Sunttion hakaan ja 4 tynnyrialaa Noudassaareen ja jos hän suorittaa työnsä talossa kutakuinkin, tulee hänen paitsi edellä mainittuja etuja saada palkkioksi vuosittain yksi tynnyri ruista.

Jättää oikeus omistaa Paavolan tila yllämainitussa Karhiniemen kylässä kymmeneksi vuodeksi tästä päivästä lähtien. Kotitarpeeksi käyttää osuutta Kastarin talon metsäpalstaa, joka on metsämerkin ja mäen välissä?.Tämän sanotun ajan kestää ja sitten palaa takaisin Kastarin taloon.

Ja ostaja sekä molemmat yllämainitut lapsemme; poika Frans Kallenpoika ja tytär Karoliina Kallentytär ulos suljetaan täten kaikista myöhemmistä kiinteimestämme ja irtaimestamme.
Jos ostaja Juha Kallenpoika Kastari ei kykenisi hoitamaan tilaa tai hän aikoisi sen myydä jollekin suvun ulkopuoliselle, ostajan kanssaperijöillä olisi oikeus lunastaa tila 8000 markan hinnalla sekä suorittaen edellä mainitut syytinkiehdot.

Yllämainittua kauppasummaa ja sitoumusta vastaan sidomme itsemme ja meidän muut perillisemme kyseisessä Kastarin verotilassa Karhiniemen kylässä ja omistaa tälle ostaja Juha Kallenpojalle, hänen lapsilleen ja perillisilleen, että nyt heti lupa tulla sisään sekä täten omistaa ja käyttää kuin omaansa.

Vahvistetaan Huittinen 27. päivänä maaliskuuta 1878

Kalle Juhanpoika Kastari                   Maria Mikontytär
myyjä      puumerkki                           vaimo   puumerkki

Yllämainittuun kauppaan olen minä tyytyväinen ja sitoudun kauppaehdot täyttämään.
Päivä yllämainittu Juha Kallenpoika Kastari, ostaja puumerkki
Todistetaan Iisakki Iisakinpoika Hälli                     Kalle Antinpoika Torkki
puumerkki                                                                puumerkki

Kirjoitti O.L. Polviander
Oikeaksi kopioiduksi Tyrvään tuomiokunnan arkistossa säilytetystä alkuperäisestä lainhuutopöytäkirjasta, todistaa Karkussa Helmikuun 15 päivänä 1904. Michael Paqualius, tuomarinviran puolesta

Eino Jutikkalan kirjassa: ” Suomen talonpojan historia”  mainitaan, että vuonna 1852 syytinkisopimukset oli kiinnitettävä tilaan, jotta ne olisivat voimassa ”kolmanteen mieheen” asti. Syytinkisopimuksiin liittyi mitä moninaisempia määräyksiä ja parseeleja; viljaa, perunaa, juurikasveja, maitoa, voita, kalaa ja viinaa. Eläkeläiset voivat viljellä jotain peltoa viljan vastineeksi. Syytinkiläisille kuuluivat kuljetukset ja kunnialliset hautajaiset. Tai lupa kulkea pihalla nurinaa kuulematta. Länsi-Suomessa syytinkisopimusten teko oli yleistä, mutta sitä vastoin Itä-Suomessa isännät säilyttivät talon päämiehenä olon kuolemaansa asti.

Tilan sai yleensä vanhin poika ja (Maalain vuodelta 1734) perii poika kaksi osaa ja tyttö yhden osan. Tytär sai myötäjäisikseen karjaa, vuodevaatteita, ja rahaakin ja nuorimmat pojat saivat samanlaiset myötäjäiset. Sisarukset voivat saada peltokappaleita nautittavakseen eliniäksi, ilman vuokraa tietenkin. Ylä-Satakunnassa sanottiin ”irtaimella rahalla naitetaan tyttäret ja yritetään vielä elukoilla ja muilla kaluilla asia saada onnistumaan.” Naimattomille sisaruksilleen isäntä joutui kustantamaan häät.
 
Kastarilla avioliiton Juho solmi 7.3.1883, Amanda Josefina Mattsdotter Laurilan (eli 16.11.1861-7.10.1921) kanssa. Kastarin isännyys Juholla oli kuolemaansa v 1921 asti.
Juhon ja Amandan lapset: Iida s 1887 ja oli tiettävästi Karhiniemen ensimmäinen ylioppilas ja valmistui kansakoulunopettajaksi ja löysi paikan Nurmijärveltä.
Syntyi v.1893 syntyi Hilda-tytär, joka löysi puolisokseen naapurista Kuukkisen Kallen. Pari osti Raskalasta Mattilan talon. Sitten syntyi Eero, joka kuoli lapsena.
Vuonna 1904 syntyi (Johannes) Hannes, josta tuli alaikäisenä Kastarin seuraava sukutilan omistaja. Hanneksen vanhemmat kuolivat molemmat v 1921. Tätini EP muistaa, että hän oli hautajaisissa. jotka pidettiin ikivanhassa harmaassa asuinrivissä, joka sijaitsi Myllymäellä, pääty päin maantietä. Sen ajan tavan mukaan kalusteita oli niukasti vain ruokapöytä ja seinustoilla penkkejä. Aikanaan avioiduttuaan Hannes rakensi tilan rakennukset Myllymäelle, mutta joutui Täydennysjaon jälkeen siirtämään ne kylän toiseen päähän Salikkaan, jossa tila edelleen suvun hallussa.

Kastari kuva7   Kastari kuva 8


 
 Kastari kuva 9

  Lankomiehet kaupunkimatkalla?
 
 
Maatilakirjan mukaan seuraava isäntäpari Kastarilla oli v 1923 alkaen oli Hannes ja Suoma os. Mikola Kastari. Tila siirtyi v 1955 nykyiselle paikalleen Salikkaan. Tila on edelleen heidän jälkeläisillään.

Kastari, kuva10 Hannes ja Suoma Kastari
Suoma ja Hannes Kastari (
kuva Suuri maatilakirja II)

 
EP muistelee: Kastarin Juha-isäntä oli isäni vanhin veli. Isäni oli Kastarin nuorin poika s 1866. Juha Kastari sanoin kuin hänen emäntänsäkin kuoli kun olin 6-vuotias v 1921. Hämärästi muistan heidät. Mylllymäen poikki kulki vahva polku, jota pitkin Juha tuli meille veljeänsä katsomaan ja lukemaan lehteä. Kastari oli niin nuuka, ettei malttanut tilata itselleen lehteä. ”Mitäs sanoma sannoo?” kysyi hän.

Mieleeni on jäänyt hautajaiset Kastarilla, luultavasti isännän. Olin siellä mukana ja minulla oli valkoisesta villakankaasta tehty pusero. Oli jonkun vanhasta tehty. Liivihame oli tummansinistä alpakkaa. Kastarin pirtissä oli paljon väkeä, istuttiin seinänvierustoilla olevilla penkeillä. Keskelle lattiaa oli katettu ruokapöytä. Ihmiset söivät pitäen lautasta helmassaan. Iidan Laila tytär oli pieni ja äiti kantoi häntä sylissään.
Asuinrakennus oli harmaa ja pääty päin maantietä, vähän kauempana maantiestä. Pykninki, joka oli vähän ylempänä, laitettiin asuttavaan kuntoon, oli mäenrinteessä.

Kastarilla oli kolme lasta; Iida, Hilda ja Hannes. Ida oli mennyt opintielle ja pääsi ylioppilaaksi Porista. Iidan ylioppilaskirjoitukset olivat Helsingissä ja siellä on saanut valkolakkinsakin. Hospiteerasi kansakoulunopettajaksi ja meni naimisiin maanviljelijä kauppiaan Ilmari Vallinkosken kanssa Nurmijärveltä.

Hilda Kastari avioitui Kuukkisen pojan Kalle Laurilan kanssa. Hilda oli käynyt kauppakoulun Porissa. Hannes oli nuorin ja hänelle jäi talonpito isän kuoltua. Emil Paavola oli Hanneksen holhooja, hänen ollessa alaikäinen. Ennen Hanneksen naimisiin menoa oli Kastarilla Pakkosen Kaija-serkku hoitamassa emännyyttä. Kun emäntä tuli laitettiin Kastarilla pykninki Myllymäen kupeella kuntoon ja vanha rivi hajotettiin. Kuvassa kuntoon laitettu pykninki.
 
Kastari Kuva 11
Kuva 30-luvun alkupuolelta, Kastarin asuinrakennus ja oik. taaimpana Tirrin bygninki ja oikealla IsoRaution ulkorakennus. Edessä vas. Sylvi ja oik. Katri Paavola. Keskellä tuntemattomat.
 
Maijastiina ja Kalle Kastari muuttivat omistamaansa Paavolan

taloon ja mukana siirtyi rippikirjan mukaan heidän alaikäiset lapset: Emil 13 v, Ida Sofia (8v) ja Matilda (15v) sekä heidän veljensä Vilhelm Reinhold (20v).
Tosin Vilhelm Reinhold-poikaa ei mainita kummassakaan (Kastarin eikä Paavolan) kauppakirjassa. Mutta 2.4.1884 allekirjoittaa Vilhelm saaneensa 3000 smk isänsä kiinteimen osansa päälle Paavolan talosta sekä 13.10.1885 on Ville kirjoittanut saman suuruisen 3000 mk saantitodistuksen. Näin ollen hän olisi saanut noin kaksi kertaa sen mitä sisaret saivat. Ja se oli silloinen tapa.

Yhteenveto Maijastiina Kastarin ja Kalle Raskan elämänvaiheista ensin Kastarilla ja sitten Paavolassa. 

Avioliiton solmiessaan v 1845 oli Kalle jo 26-vuotias. Maijastiina puolestaan oli juuri 19 v täyttänyt. Näyttää, että Maijastiinan nuorena solmittu avioliitto oli tarpeen, jos halusi säilyttää suvulla Kastarin talon.

Ennen avioliittoaan Maijastiina oli nuoresta iästään kohdannut harvinaisen paljon surua, haudaten isänsä, äitinsä, 2 sisartaan, veljen, äitipuolen ja isäpuolen ja heidän 2 lastaan. Kuolemiin oli syynä keuhkotauti, joka siihen aikaan oli vielä tauti, jota ei osattu parantaa.

Avioliiton solmimisen aikaan Kastarilla Maijastiinan kanssa asui enää vanha isoäiti ja tämän toinen mies. Näin jälkikäteen ajatellen avioliitto oli hyvä ratkaisu, Kastarin talo pysyi suvulla. Maijastiinan ja Kallen lapsien kautta suku on jatkunut Karhiniemellä Kastarin, Pakkosen, Tiehaaran, Paavolan, Höyssyn ja Kouhin sukuhaarana.

Kalle ja Maijastiina olivat Kastarin isäntäparina vv 1845-78 eli 23 vuotta. Näinä vuosina perheeseen syntyi 9 lasta, joista 2 ehti kuollakin.
 
Kallen ja Maijastiinan elon vaiheet avioliiton solmittua v 1845 Kallella ja Maijastiinalla oli Kastarin augmenttitalo, jonka

  • he lunastivat v 1858 itselleen ja jälkeläisilleen omaksi.
  • Kalle 46 v ja Maijastiina 38 v ostivat huutokaupasta 5.11.1864 naapurista Paavolan 1/3 osa manttaalin verotilan Paavola oli jo aikaisemmin ostettu omaksi. Kalle oli silloin 46 v ja Maijastiina 38 v. Pari silloin vielä varsin hyväkuntoisia pitääkseen 14 vuotta kahta taloa. Katso erillinen tiedosto!
  • vv 1864- 78 omistivat Kastarin ja Paavolan talot. Asuintalonaan perhe piti Kastarin taloa. Maijastiina Kalle veli toimi Paavolassa tilanhoitajana, kunnes aikaan muutti takaisin Kastarille ”setämieheksi”.
  • 27.3.1878 myivät Kalle 60 v ja Maijastiina 52 v Kastarin talon Juha-pojalleen ja muuttavat Paavolaan. Katso erillinen tiedosto!
  • jäi vielä Paavola, johon siirtyivät silloin alaikäisine lapsineen sekä Ville-poika, josta vanhemmat todennäköisesti olivat suunnitelleet Paavolan omistajaa
  • ja Paavolan myivät 14.9.1889 nuorimmalle Emil-pojalleen. Katso erillinen tiedosto!
  •  Silloin Kalle on jo 71 v ja Maijastiina 63 v. Tosin omistusoikeus Emilille siirtyi vasta parin vuoden päästä.(Emilhän oli sotaväessä Hämeenlinnassa syksyyn 1891 asti.)
  •  Kalle ja Maijastiina kuolivat kumpikin hieman vajaa 78-vuotiaina vanhuuteen, Kalle 29.5.1896  ja Maijastiina 19.12.1903.
  • Maijastiinan ja Kallen 51 vuotta kestänyt avioliitto päättyi Kalle Juhonpojan kuolemaan 29.5.1896, runsaat 77 vuotta elettyään.
  • Maijastiina eli Kallen kuoleman jälkeen Paavolassa Emilin perheessä vielä runsaat 7 vuotta ja kuoli 19.12.1903.
 
 
Kastari kuva12
Taustalla Tirrin asuinrivit ja edessä Kastarin navetta.

Kastari kuva13
Kastarin Hannes saattamassa Fanni Paavolaa ja Esteri Korpelaa Äetsän asemalle.
 
 
Kastarin torppia
Kastarin torppa oli Tienhaara, jossa asui vuodesta 1895 alkaen
Frans Fredrik Kallenpoika Kastari s 1860, oli Kastarin Juha-isännän veli. Frans solmi avioliiton v 1883 Amanda Kustaava Lindbergin (1859-1922) kanssa. Pari lienee silloin muuttanut Kastarin Tiehaaran torppaan. Isä Frans Fredrik lähti 30.3.1908 Amerikkaan kirkonkirjojen mukaan. jossa kuoli vuoden päästä.
 
Poika Frans Samuel Tiehaara on Siirtolaisrekisterissä luettelon 41/76 mukaan lähtenyt Hangosta Astraea-laiva 31.12.1904 Monson ME , USA. Laivan määräsatama Boston oli White Star Line. Laiva Englannista Cymric ja lähti 7.1.1905. Matka maksoi 123 markkaa ja lipulla ei matkustanut muita. Frans Samuel kuoli USA:ssa v1944. 
 
lapsia oli myös KaarleAugust s 1891, Vilho ja Iida, jotka kuolivat lapsina. Helmi s 1894 kuoli nuorena, Olga eli 1897-1955 ja Tekla 1899-1922 sekä Paavo 1903- 29.
 
Kaarle August avioitui ompelija Katri Tammisen kanssa. Saivat Heikin s 1914, Sulon s 1916 ja Eevan s 1918. Heikki kaatui jatkosodassa v 1944, haudattu Huittisten sankarihautaan. Kalle ja Katri erosivat.

Katri asui 50-luvulla Karhiniemen kankaalla olevassa pirtissään ja ompeli monet työvaatteet Paavolaankin. Muutti viettämään vanhuuttaan tyttärensä luokse Vammalaan.

Olga oli paljon Paavolan tyttärien kanssa, Kun Fanni Paavola lähti Pohjanmaalle Huumolan koululle opettajaksi, lähti Olga hänelle muutamaksi vuodeksi apulaiseksi. Kotiin palattuaan Olga kotiutui Keikyään kunnes perusti perheen Matti Ollilan kanssa.


Kastari kuva 14 Kastari kuva15
Tekla Tienhaara              Helmi Tiehaara


Kastari kuva 16  
 Vas. Olga Tiehaara ja oik. Olgan serkku, Helvi-äitini


Irja-Liisa Marku


Paluu sivulle "Karhiniemen kantatilat"

 

instagram

Kannatusjäsen yritykset:Piharakennus J.Suomela Oy

huittinen, karhiniemi, karhiniemen kyläseura, juhlapaikka, häät, juhla, kylätalo, kyläkartano, puurijärvi, isosuo, seuratalo, ristiäiset, syntymäpäivät, bingo, kokemäenjoki, Unto, virkatalo, silta, lossi, lautta, hiidenkallio, uhrilähde