Karhiniemen kylän tapahtumista runoja tehnyt Lauri Luoti oli 1930-luvulla töissä mm. Vähä-Rautiolla ja sekä Emil Höyssyllä. Hänestä käytettiin myös nimeä Rauvosen Lauri, koska oli sukua Vähäraution talon vakituiselle työmiehelle Oskari Ravoselle.

Vanhoja runoja on tallentanut ja pelastanut Heikki Salli.
 


 

LAURI LUOTI (Lauri Luoti)

Olen syntynyt syysyön synkeässä,
pienessä torpassa Keikyässä.
Kohtalo johti niin,
että viskas mun Huittisiin.

Olin juntikka kankee,
joka ens'askel'vaikee.
Kolmen vuotiasna,
lakkasin konttaamasta.
 


 

ISOJAKO KARHINIEMELLÄ (Lauri Luoti)

Näki Paavola unta ihanaa,
kuinka Vähä-Rautio siirretään,
valtiaaksi Västamäen,
laulukumppaniksi käen.

Hänelle Kartta uus piirrettiin,
siinä rajat selvättiin.
Raution tontti, myllymäki,
unten kartasta hän näki.

Nuo kaikki hänelle tuli,
josta Siffer hammastansa puri.
Kiukkuisesti vahtasi,
myös Paavolaa Kastari.

Näki Paavola mihin toimiin,
rupes Höyssykin Viukaroisiin.
Sementtitiilet teki heti,
navetan sinne teki.

Lauri Rautio tuli pelkoon,
että viedään lauttapeltoon.
Huoneet täytyy hajottaa,
lauttalahan majoittaa.

Kouhi vasta oli julma konna,
häntä miellytti toisten siirtohomma.
Hän luotti kivinavettaan,
luullen saavansa olla tontillaan.

Saneli maamittari Kouhia,
sullekin aika souvia.
On jakokunta sitä mieltä,
siirrä talos pois Unton tieltä.

Tirri on mielissään,
kun saa olla paikallaan.
Hän Kastarin ilot näkkee.
Se kun pääsee Upostenmäkkeen.

Siellä hän hyvällä miellä,
kulkee Uposten tiellä.
Hän maahansa luottaa,
kun siinä on savea ja ruoppaa.

Mielissään on Kenni,
kun säästyy raha penni.
Hän heti rupee nauramaan,
kun saa eron Lauhastaan.

Kuukkinen saa kurkistaa,
sitä kuinka kukistaa
talojansa naapurit.
Hän lauleleepi rap'rit.


 

HOLHOOJAN JUONET (Lauri Luoti)

Talosta isäntä uupuu,
toinen lehdossa tuutuu.
On jäljellä leskirouva ja lapsi,
ei kelpaa ne talon haltijaksi.

Taloon pantiin holhooja setä,
jota ei kenkään hetkessä petä.
Hänen palatsinsa on,
laella myllykallion.

Häntä alkoi se harmittaa,
kun mökkiläiset taivaltaa
sen talon mailla,
kun isääntä on vailla.

Oli setä pahalla mielellä,
sanoi, että lain kielellä
pärjään minä poika,
en maailmaa muuten voita.

Setä kamariinsa loikki,
puhelinta soitti
lehtineekerille,
pitäjän lukkarille.

Kun Lauttakylän lehti
Karhiniemelle ehti,
oli siinä ilmoitus ankara,
holhoojasedän antama.

Vapahana harakat
nyt rehvakkaammin nauravat.
 




TALKOO TANSSIT (Lauri Luoti)

Oli Rekikosken suulissa talkootanssit,
soitettiin polkat ja valssit.
Mammanikin hyppäs, kun neitonen nuori,
vaikka on vanha ryppyinen muori.

Elon Nestori lauleskeli,
suuliin kun klenkutteli.
Klani loisti niinkuin kuu,
oli Nestor oiva hymysuu.
 



LAURI HEINÄSSÄ (Lauri Luoti)

Laurin heinässä kovalle veti,
hän joutui latonuijaksi aamulla heti.
Hän heinien päällä kovasti sotkien lesi
ja otsallaan juoksi virtana vesi.

Hän sotkiessaan taaksepäin kääntyi
ja silloin hän yli niskansa vääntyi.
Elli huomasi Laurin voimistelun
ja otti kuoraan helun.
Pisti sillä Lauria takapuoleen.
Lauri tuskastui jo tähän vaivaan ja huoleen.

Ylös päästyään hän suulista pihalle luikki
ja Elliä hangolla tuikki.
Elli aikoi heittää Laurin päähän suulin lukon,
mutta heittikin heinätukon.


 

Etsi