Jefreitteri

Emil Kallenpoika Paavola asepalveluksessa

1.11.1888 – 31.10.1891

Hämeen Pataljoonassa eli Suomen 7. tarkk´ampujapataljoonassa

Hämeenlinnassa

Siihen aikaan kun isoisäni Emil Kallenpoika Paavola oli suorittamassa kolmivuotista asepalvelustaan Suomen autonomian ajan armeijassa Hämeen Pataljoonassa eli Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk’ampu-japataljoonassa 1.11.1888 – 31.10.1891

Emilin kuvan tulkinnassa olen saanut apua kaupallinen neuvos Kari J. Talvitieltä:

Valokuvassa Emilin asetakki näyttää vaalealta, se oli kuitenkin käytännössä musta. Päähine oli musta lampaannahkainen pyöreä lakki, joka oli kesäaikaankin paraatilakkina. Lakin keskellä oli suurehko Venäjän kaksipäinen kotka kokardikuvioineen. Kuvassa näkyy osittain piilonapituksen alla kellonperä ketjuineen, mikä oli siis sallittua.  Se saattaa myös olla ampumakilpailun palkinto. Arvomerkit olivat keskisinisen värisissä olkalaatoissa, samoin kuin pataljoonan numero eli tässä tapauksessa numero seitsemän. Pukuun kuului pitkävartiset saappaat sekä harmaa päällystakki.

Kuvasta ei pysty sanomaan onko Emil Paavola tässä jo jefreitteri. Jos on, on olkalaatoissa silloin yksi kapea poikkiraita eli "natsa". Pataljoonan numero seitsemän näkyi myös palveluslakissa, joka oli muodoltaan pyöreä ("merimiesmallinen").
Kuvassa Emil Paavolalla on "suolivyöhön" kiinnitettynä pistin, joka kuului Berdan II -malliseen kivääriin (Toiselta nimeltään "neljän linjan kivääri"). Se oli Emilin aseena koko hänen palvelusaikansa.

Myöhemmin, 1896 alkaen pataljoonat ottivat käyttöön M/1891 -kiväärin eli ns. kolmen linjan kiväärin, joka puolestaan oli myöhemmin suomalaisen Pystykorva-kiväärin kehittelytyön pohjana.

Mistä olen kerännyt aineistoa:

Tietoja aineistoani varten olen kerännyt Sota-arkistossa, Hämeen Pataljoona eli Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonan päiväkäskykirjoista sekä muista arkistossa olleista asiakirjoista.

Tietojen löytymisessä on minua paljon auttanut kaupallinen neuvos Kari J. Talvitie, joka on tutkinut useita vuosia Suomen autonomian ajan sotaväkeen liittyviä asioita.

Einar Palmusen kirjasta:”Hämeen Pataljoona eli Suomen 7, Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoona” ja kirjoitelmani kuvatkin suurimmaksi osaksi ovat kyseisestä kirjasta. Suoralainaus tutkija Veli-Matti Syrjö, Sota-arkisto, esitelmästä Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa 14.12.1982.

Eero-Eetu Saarisen kirja: ”Ensimmäiset asevelvolliset reservimiehet”, josta olen myös saanut aineistoa Emilin reservikomppaniassa oloaikaan.

Asiaan liittyvää yleistä tietoa:

Suomen Suuriruhtinaskunnassa  oli hallitsijana Keisari Aleksanteri III, joka oli tullut valtaan 13.3.1881  kun edellinen keisari oli surmattu. Suomen sotaväen päällikkönä oli kenraali Georg Edvard Ramsay.

Autonomian ajan Suomessa kutsuntapiirit jaettiin 8:aan tarkk’ ampujapataljoonaan ja lisäksi niiden alaisiin 32 reservikomppaniaan. Lisäksi oli muuta sotaväestöä Henkivartioväen 3. Suomen tarkk’ ampujapataljoona eli Suomen Kaarti ja Suomen kadettikoulu. Näiden lisäksi oli maassa vielä venäläisiä sotajoukkoja.

Tarkk’ampujapataljoonat olivat lääneissä, ja sijaintipaikka oli läänin pääkaupunki. Tarkk’ampujapataljoonia oli maassa kaikkiaan 8; Uudenmaan, Turun, Vaasan, Oulun, Kuopion, Mikkelin, Viipurin. ja Hämeenlinnan, jossa huittislaisia ja lähikunnan miehiä palveli. Pataljoonat perustettiin vuonna 1878 annetun asevelvollisuuslain mukaisesti

Hämeen Pataljoona eli Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoona perustettiin vuonna 1881 ja lakkautettiin vuonna 1901, kuten myös muut tarkk´ampujapataljoonat (kenraalikuvernööri Bobrikoff).

 

Kuvassa 7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoona. Museovirasto

Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk’ ampujapataljoonassa oli reservipiirit;

25. Lammin Reservikomppania

26. Urjalan Reservikomppania

27. Oriveden Reservikomppania

28. Saarijärven Reservikomppania

Hämeenlinnassa kasarmialue oli Myllymäen kaupunginosassa Turuntien varrella, vanhaa hautausmaata vastapäätä ns.  ”Suomen kasarmit” vastapainoksi ”Ryssän kasarmit”, joita olivat Linnan kasarmi ja Poltinaho. Puukasarmit ovat säilyneet näihin päiviin asti.  (Nykyään ne on korjattu asuntokäyttöön.) Aseveljeydestä huolimatta ei suhteet venäläisen varusväen kanssa olleet kovin hyvät.

Palveluaika armeijassa oli 3 vuotta ja reservissä oloaika 5 vuotta. Silloinen palkkataso: suurin vuosipalkka oli pataljoonan komentajalla 7500, plutoonan aliupseerilla 360 ja alin jefreitterillä 55 mk.

Pataljoona oli Hämeenlinnassa aluksi vuosina 1882-1884 ns. Gaddin talossa.  Armeija oli otettu kaupungissa mieluisasti vastaan, se sai monenlaisia lahjoituksia, joilla saatiin hankittua esim. kirjasto  (Emilin aikana siellä oli useampi sata kirjaa) ja ehtoollisastiat.

 

Emil_kuva5

Suomen kasarmit keväällä vuonna 1891. vas. upseerirakennus sitten 4. ja 3. komppaniat, komentajan rakennus, ja sitten 2.ja 1. komppanian päälliköiden rakennukset, Kuva on Museoviraston.

Uusiin tiloihin oli päästy muuttamaan 30.5.1884. Uudet kasarmirakennukset olivat yksikerroksisia ja kasarmiolot olivat loistavat. Silti suuri lude – ja torakkaoperaatio piti järjestää kun pataljoona oli leirillä.
Ahveniston uimala oli valmistunut 7.7.1884 ja sitä saatiin käyttää kun pidettiin ampumaharjoituksia Poltinaholla. Vartiointi oli järjestetty kasarmin porteilla, Poltinahon varastoilla ja Sairion ruutivarastoilla.

 

Pataljoonan koeampumarata lähellä kasarmeja Myllymäessä.

 

 

 Pataljoonan päällystöä Hämeenlinnassa Emilin aikana:

Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk’ ampujapataljoonan ensimmäiseksi komentajaksi  nimitettiin 17.12.1880 eversti  Julius Kontantin Sundman  (s. 1828) , joka oli osallistunut  Turkin sotaan vuosina 1877-1878. Sundman erosi v 1890 ja kuoli v 1893.

 

Eversti Julius Konstantin Sundman. Museovirasto Eversti Fredrik von Wendt

Eversti Fredrik Willehard von Wendt oli pataljoonan komentajana vuosina 1890-1891 ja hän  kuoli 11.11.1891. Komentajan tehtäviä von Wendtin sairaslomalla ollessa hoiti ev. luutn. Viktor Alexander Krogerus, joka allekirjoitti Emil Paavolan jefreitteriksi valmistustodistuksen.

Talousjohtajana ev.luutn. E. Furuhjelm, joka 24.10.1890 ylennettiin everstiksi ja hän siirtyi Ouluun komentajaksi.

Pataljoonan lääkäriksi tuli Karl Henrik Bartram ja oli virassaan kaartin koko olemassa oloajan.

EMIL_kuva12

Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk’ ampujapataljoonaan nimitettiin 1.11.1881 ensimmäiseksi I komppanian päälliköksi alikapteeni Bernd Strandertskjöld ja sai ylennyksen 16.4.1887 kapteeniksi.  Kapteeni Standertskjöld lopetti 30.5.1890 (oli ollut lähes 9 vuotta 1. komppanian päällikkönä). Ja uudeksi I komppanianpäällikkö tuli luutn. Brander 

II komppanian ensimmäinen päällikkö kapt. Verner Schrey erosi 13.3.1886

III komppaniaan ensimmäinen päällikkö alikapt. Emil Lind

IV komppaniaan ensimmäinen päällikkö Gerog Alftan

Sotilasarvot, jotka olivat armeijassa silloin käytössä :

Kenraali, Kenraaliluutnantti, Kenraalimajuri, Eversti, yleensä pataljoonan komentaja, Everstiluutnantti

Yliupseerien arvot:

Kapteeni, Alikapteeni (Stabskapten), Luutnantti, Aliluutnantti, Vänrikki

Alipäälliköitä:

Vääpeli (Fältbväbel, Varusmestari (Rustmästare), Vanhempi aliupseeri eli plutoona-aliupseeri, Nuorempi aliupseeri (alikersantti)

Miehistöön kuuluivat:

Jefreitteri (korpraali), olkaimen poikki yksi keltainen nauha, Tarkk’ampuja (Skarpskytt)

Komppaniassa olevat sotilashenkilöt:

upseereita 2, aliupseereita rintamassa 10 ( plutoonan johtaja, majamestari, aseittenhoitaja, aliupseerikurssin  johtaja ja jalonööri), signaalistoaliupseeri , signaalisteja (miehistö) 4, aliupseereita rintaman ulkopuolella 1, miehistöön kuuluvia  rintaman ulkopuolella 3, jeffreittereitä 10, tarkk’ ampujia 90, vapaaehtoisia ylimääräisiä 6.

Rintaman ulkopuolella: lääkäri, saarnaaja, auditööri eli sotatuomari.

Rauhan aikana pataljoonaan kuului yhteensä 580 miestä, upseerit ja miehistö ja vapaaehtoiset mukaan lukien.

Komppanian miehet jakaantuivat kolmeen eri ikäryhmään. Kolmannes oli ensimmäistä vuottaan palvelevia ”nuoria” ja loput toista ja kolmatta vuottaan palvelevia miehiä.

 

Kuvassa komppanian päällystön asuja: istumassa vasemmalta; signalisti, vääpeli, luutnantti, kapteeni, aliluutnantti ja varusmestari. Seisomassa plutoona-aliupseereja.

Pataljoonassa oli lisäksi soittokunta, johon kuului 23-27 soittajaa. Kasarmilla ollessa soittokunta esitti päivittäin musiikkia upseeriruokalan edessä. Pataljoonan lähtiessä kesällä leirille. lähti soittokunta mukaan.

Lainaus: tutkija Veli-Matti Syrjö, Sota-arkistosta esitelmä kutsunnoista Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa 14.12.1982 (luettavissa internetissä) ”Vuodesta 1880 alkaen joutui kutsuntaan kukin asevelvollisuusikäinen miespuolinen ikäluokka vuoronsa jälkeen, ja vaikka vain harvat näistä miehistä vakinaiseen väkeen joutuivatkin, periaatteessa jokainen joutui kutsuntaan ja sai nimensä armeijan protokolliin ja suplikaaneihin, kuten Jukolan Timo sanoisi.

Kutsuntaluettelot laadittiin kutsuntapiireittäin ja pitäjittäin sekä kirkollisten että maallisten viranomaisten toimesta ja niitten perusteella sitten kutsuntaviranomaiset laativat omat luettelonsa. Kutsuntatilaisuudessa sitten jokainen vuorollaan huudettiin esille ja "lääkäri syynäs ja välskäri mittas" ja poika oli kelvollinen tahi kelvoton, miten kulloinkin päätettiin.

Koska väkeä oli paljon enemmän kuin tarve vaati, oltiin lääkärintarkastuksessa halukkaita suhteellisen vähäisenkin vaivan perusteella mies raakkaamaan. Sellaiset tapaukset merkittiin kirjoihin kutsuntaluetteloon (rippikirjaan) ja monet miehet, jotka kutsuntalääkäri sairaalloisen ja hennon ruumiinrakenteen perusteella merkitsi palvelukseen kelpaamattomiksi, elivät terveinä ja hyvinvoivina vuosikymmeniä.

Paitsi lääketieteellisten perusteiden nojalla, myös ammatin perusteella saattoi sotapalveluksen välttää. Esim. kauppalaivastossa palvelevat merimiehet eivät joutuneet väkeen, mikä on hyvä muistaa rannikkoseutuja ajatellen, eivät myöskään lääkärit, apteekkarit, farmaseutit eikä talon ainoa poika. Kaikista näistä tuli kuitenkin merkintä kutsuntaluetteloon, joten kenties voi genealogisesti hyödyllisiä tietoja löytyä sellaisestakin, jonka ainoa kosketus asepalvelukseen rajoittui kutsuntalautakuntaan.

Hyvin monille oli palvelus vakinaisessa armeijassa polun alku sosiaaliseen nousuun. Siellä mies hiottiin sopivaksi valtion muottiin, niin että ainakin ne, jotka kohosivat aliupseereiksi olivat haluttua ainesta sekä rautateitten että postin palvelukseen. Jotkut tietysti loivat uransa armeijassakin. Myöskin se, että mies joutui pois kotipaikkakunnaltaan niinkin pitkäksi ajaksi kuin kolmeksi vuodeksi, avarsi hänen maailmankuvaansa ja sai monen varmaan palveluksesta vapautumisen jälkeen jäämään näille uusille olinpaikoille, jotka tuntuivat tarjoavan mahdollisuuksia enemmän kuin ahtaat kotinurkat”.

Emil Kallenpoika Paavolan kutsuntatilaisuus

Ennen armeijaan menoaan oli Emil Paavola (sinä vuonna kun täytti 22 vuotta) Turun ja Porin läänin kutsunta-alueen 2:n kutsuntatilaisuudessa todettu palvelukseen kelvolliseksi ja nostanut kulhosta arvan ja siinä olleen numeron perusteella ratkesi se, joutuiko hän kolmivuotiseen palvelukseen oman lääninsä tarkk’ampujapataljoonaan vai ainoastaan kolmena kesänä harjoituksiin kotiseutunsa lähimpään reservikomppaniaan (45+30+15 päivän eli yhteensä 90 päivän ajan).

Selvittämättä minulla on miksi juuri ”Emilin vuonna” huittislaisia ja vampulalaisia meni Hämeenlinnaan eikä Turkuun, jonne Huittisten miehet todennäköisemmin kuuluivat. Samaten kesällä Lammin reservikomppaniassakaan ei ollut yhtään huittislaista vuonna 1891 paitsi Eemil, joka sinne oli komennettu apukouluttajaksi. Hämeen pataljoonan reservikomppaniat olivat; 25. Lammin, 26. Urjalan, 27. Oriveden tai 28. Saarijärven.

Kutsunnan suorittivat ja arvannostotilaisuudessa olivat läsnä kutsuntaviranomaiset, johon kuuluivat sotakomissaari, lainoppinut sihteeri, Suomen sotaväessä palveleva upseeri ja kolme kunnan valitsemaa jäsentä. Nimismiehen ja kaupungin viskaalin oli oltava myös läsnä tilaisuudessa.

Kutsuntatoimisto ja sen lääkäri asettivat ankarat vaatimukset hyväksytylle; miehen piti olla todella ”terve ja mittava” päästäkseen seulonnasta läpi.

Raadin sana oli tärkeä lausunto miehelle koska hän saattoi vielä kahdeksankymppisenä ukkona muistaa, että oli saanut kutsunnassa arvosanan ”erinomaisen kaunis ruumiinrakenne”.Kutsuntojen hylkäysprosentti oli joinakin vuosina jopa 60 %  ja hyväksyttyjä 40 %.

Tarkastuksessa hyväksytyt pääsivät nostamaan arpauurnasta itselleen numeron, jonka perusteella he syyskuun loppuun mennessä saivat tietää menevätkö he kolmivuotiseen palvelukseen vaiko kolmena kesän palvelemaan reservikomppaniaan.

Emilin nostaman arvan numero oli 3.

Mies joka nosti arvan numero 3, oli määrätty kolmivuotiseen palvelukseen. Emil olisi vielä tässä vaiheessa voinut valita Hämeenlinnan sijasta palvelupaikakseen Helsingissä olevan Suomen Kaartin eli Henkivartiokaartin 2. Suomen tarkk’ampujapataljoonan, joka otti miehensä koko maan alueelta. Suomen Kaartiin pääsemiseksi vaadittiin riittävät ulkoiset mitat, jotka Emil kyllä täytti koska oli 180 cm pitkä. Emil  valitsi palvelupaikakseen kuitenkin kotiaan lähempänä olevan Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonan.

 

Armeijan palvelukseen astumispäiväksi oli valittu perinteinen palkollisten kontrahtipäivä, marraskuun 1. päivä. Emil Paavola astui siis armeijan palvelukseen 1.11.1888, samaan aikaan hänen kanssaan meni Huittisista ja Vampulasta kymmenkunta miestä.

 I. kompaniaan meni numeron 10 saanut Emil Paavola.

II. komppaniaan menijät: numero 41 Oskari Säteri Vampulasta ja Frans Oskar Reunanen Huittisista ja numero 72 Johan Vastamäki myöhemmin Luoti Huittisista, sekä numero 101 Frans Satola Huittisista. Myöhemmin he siirtyivät komppaniastaan reserviin tarkk’ampujina.  

III. komppaniaan meni Kalle Soininen Vampulasta. 

IV. komppaniaan Gustav Koivisto Huittisista ja siirtyi reserviin tarkk’ampujana.

Palvelukseen mennessä jokainen mies sai nimensä eteen numeron. Emilin numero oli 10. Emilin ”armeijassa olon kutsumanimi” oli I. K No 10  Paavola ja se tarkoitti, että hän oli ensimmäisessä komppaniassa numerolla 10. Emilin kanssa pataljoonaan saapui 169 miestä.

Miten Emilin teki matkan Huittisista Hämeenlinnaan mukanaan suuri ja painava 1 x 1,5 m hyvin raudoitettu matka-arkku. (arkku on nykyisin Emilin tyttären tyttärentyttärellä Tiinalla olohuoneen pöytänä). Rautatie Porista – Hämeenlinnaan valmistui vasta v 1897 eli kuusi vuotta sen jälkeen kun Emil vapautui armeijasta eli junalla hän ei Äetsästä voinut matkustaa. Varmimmalta näyttää, että hän olisi mennyt ”hollikyydillä” Urjalaan, koska sinne oli Lauttakylästä ”linja”. Hollikyydin päivämatka oli noin 50 venäjän virstaa (runsas 50 km) ja sen pituinen matka Huittisista Urjalaan siihen aikaan oli. Urjalasta sitten pääsi junalla jatkamaan Hämeenlinnaan.

Päiväkäskykirjan mukaan Emil kuittasi esimieheltään matkarahaa silloista mk 6:16, joka nykyarvolla olisi reilut 160 mk.

 

Ensimmäiset junat kulkivat tällaisen veturin vetäminä.                

Emilin alokasaika vuosina 1888-1889

Alokkaiden piti ensimmäisenä vuonna oppia venäläisiä komentoja ja vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin venäjäksi. Taito jäi joskus kyseenalaiseksi. Pataljoonan päiväkirjassa oli tarkkaan määritelty mitä asua äksiiseissä ja muissa tilaisuuksissa pataljoonassa palvelevat kulloinkin käyttivät. Esimerkiksi vuodesta 1881 lähtien sai kasvattaa partaa ken halusi.

Pataljoonaan tullessa oli alokkaiden koulutustarkastuksen tulos tyydyttävä. Osa miehistä aikanaan valittiin opetuskomennuskuntaan eli eräänlaiseen puolivuotiseen aliupseerikouluun. Edellytyksenä oli luku-, kirjoitus- sekä laskutaito. Taidoissa oli siihen aikaan puutteita koska yleistä oppivelvollisuutta ei silloin vielä ollut.

27.11.1888 oli Emilin valantekotilaisuus, joka pidettiin yleensä Hämeenlinnan kirkossa ja sen jälkeen pidettiin paraati.

Sotilaskoulutuksen ampumataidossa saavutettiin korkea taso. Monipuolisella sotilasvoimistelulla oli myös keskeinen osa, opetuksessa käytettiin poikkeuksellisesti suomenkielisiä komentosanoja. Samaten pistintaistelukoulutus, jossa mitattiin tarkk’ampujan mieskohtainen taistelutaito, voima ja jäntevyys.

Talvella hiihdettiin hyvinkin pitkiä matkoja. Samaten potkukelkkailu oli talvisin harjoitettava laji. Kelkkailusta oli myös pataljoonassa kilpailuja.

Kesäisin Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoona oli leirillä joko Lappeenrannassa tai Krasnoje Selossa, jossa oman pataljoonan paremmuus piti näyttää muille ja erikoisesti venäläisille rykmenteille.

Muutamia Pataljoonan päiväkäskymerkintöjä:

12.12.1888 Metsästys- l. jääkärikomanto, johon osallistui aliupseerit ja 13 miestä.

Tehtävä oli erittäin haluttu. Ryhmän päällikkönä toimi nuori luutnantti ja jokaisesta komppaniasta oli 4 miestä ja aliupseeri. Ryhmä oli viikkokaupalla erämaissa, jossa huolehtivat itse majoittumisestaan ja hankkivat ruokansa metsästämällä ja kalastamalla. Opettelivat samalla suunnistusta ja kartan lukua, tarkoitus kehittää kaukopartiotaitoja.

17.12.1888 kasarmilla pidettiin perintöruhtinaan nimipäiväparaati.

Jouluksi myönnettiin lomaa 18 aliupseerille ja 122 miehelle. Kasarmille jääville tarjottiin ruuaksi perunatuutinkia ja riisikryynipuuroa. Emil vietti ensimmäisen joulun poissa kotoaan.

28.- 30.1.1889 Hämeenlinnan markkinoiden ajaksi määrättiin kasarmille lomakielto ja pataljoonasta määrättiin kulkuvartioita kaupungille. 

20.2.1889 pataljoonan päällikkö rankaisi haavuria tylystä käytöksestä sairasta kohtaan. 9.3.1889 pidettiin keisarin syntymäpäivän paraati.

14.3.1889 pidettiin taas keisarin valtaistuimelle nousuparaati,  paraatia komensi Standerstskjöld.

27.3.1889 oli komppanian potkukelkkakilpailu matka 10 km ja voittajan aika 47 min ja palkintona hopea lusikka.

28.3.1889 ”jääkärijoukkue” teki luutn. af Enehjelmin johdolla hiihtoretken Helsinkiin, paluu seuraavana päivänä.

9.4.1889 pataljoonassa päättyi aliupseerikurssi, 38 hyväksyttiin.

18.5.1889 perintöruhtinaan syntymäpäiväparaati ev. luutn. Furuhjelmin toimi pataljoonan komentajana.

31.5. – 5.9.1889 pidetään reserviharjoitukset pataljoonan reservipiireissä.

7.7.1889 pataljoona lähti Vanantaan kartanon rajamaalle Janakkalan Leppäkoskelle kenttäammuntoihin 5 päivän ajaksi. Kasarmiin jäi varusmestari ja 2 aliupseeria ja 5 miestä jokaisesta komppaniasta. Ammuntoja leirillä suoritettiin useilla etäisyyksillä; 300 askeleesta aina 800 askeleeseen asti.

Leirillä vuorotteli vartiopalvelu, lepo sekä ammunta. Pataljoona palasi 12.7.1890 marssien ev.luutn. Furuhjelmin johdolla. Irtaimisto palautettiin laivalla.

17.7.1889 jatkuivat ampumaharjoitukset uudella Poltinahon radalla. Sotaväen ylipäällikkö piti katselmuksen 22.7.1889. Parhaiten ampuneet saivat rahapalkintoja. 3. ja 5.8.1889 pidettiin paraati.

14. – 17.8.1889 pataljoona oli leirillä Hauhon Vitsiälässä, josta marssittiin kasarmille ja

14.8.1889 pidettiin kaksipuoleinen taisteluharjoitus Hauhon ja eteläisten kylien välillä. Puolustusta johti kapt. Standertskjöld ja hyökkäystä kapt. Lindh.

 

25.8.- 16.9.1889 oli Emilin ensimmäinen loma.


Loma-aika oli Emilille kahdella tavalla hyvin merkityksellinen paitsi että hän pääsi käymään kotiinsa Huittisiin 8 kuukauden palveluksen jälkeen ja toinen asia oli, että hänen vanhempansa myivät kotitilansa Emil-pojalleen. Lieneekö vanhemmat pelänneet, että poika jäisi sotilasuralle. Siihen aikaan hyvin palvelleet jefreitterit olivat kysyttyjä henkilöitä valtion palvelukseen.

 

Pataljoonassa 11.9.1889 oli taas paraati ja 5.10.1889 jaettiin pataljoonan ammuntakilpailun palkinnot.


Emil Paavola sai ensimmäisen ylennyksen sotilasurallaan; 16.10.1889 määrätään täksi vuodeksi 1. komppaniaan paarinkantajiksi; 10. Paavola , 3. Oksanen, 45. Tilli, 47. Ritvanen. Opetusta paarinkantajille antoi ruokasalissa pataljoonan lääkäri joka perjantaina klo 2-4 j.p.p.

Pataljoonassa 31.10.1889 vanhat kotiutettiin ja Emil Paavola oli palvellut pataljoonassa 1 vuoden. 

25.8.- 16.9.1889 oli Emilin ensimmäinen loma.

Loma-aika oli Emilille kahdella tavalla hyvin merkityksellinen paitsi että hän pääsi käymään kotiinsa Huittisiin 8 kuukauden palveluksen jälkeen ja toinen asia oli, että hänen vanhempansa myivät kotitilansa Emil-pojalleen. Lieneekö vanhemmat pelänneet, että poika jäisi sotilasuralle. Siihen aikaan hyvin palvelleet jefreitterit olivat kysyttyjä henkilöitä valtion palvelukseen.

 

Pataljoonassa 11.9.1889 oli taas paraati ja 5.10.1889 jaettiin pataljoonan ammuntakilpailun palkinnot.

Emil Paavola sai ensimmäisen ylennyksen sotilasurallaan; 16.10.1889 määrätään täksi vuodeksi 1. komppaniaan paarinkantajiksi; 10. Paavola , 3. Oksanen, 45. Tilli, 47. Ritvanen. Opetusta paarinkantajille antoi ruokasalissa pataljoonan lääkäri joka perjantaina klo 2-4 j.p.p.

Pataljoonassa 31.10.1889 vanhat kotiutettiin ja Emil Paavola oli palvellut pataljoonassa 1 vuoden.

 

Pataljoonan lääkintäryhmä. Oikealla tri C.Bartram. Takana paarinkantajia. Kuva Museovirasto

Emilin toinen vuosi pataljoonan leivissä 1.11.1889- 30.10.1890

Pataljoonan ohjelmaa päiväkäskykirjasta:

23.4.1890 reserviharjoitusten kouluttajaksi lähtevät siirtyvät reservikomppanioihinsa. 18.5.1890 pidettiin paraati perintöruhtinaan syntymäpäivän vuoksi.

Silloin osallistui vuosittain Venäjän sotavoimien leiripäiville aina Suomen Kaarti ja vuorovuosina kaksi Suomen tarkk’ampujapataljoonaa ( kahdeksasta). Vuonna kesällä 1890 vuoro oli Hämeenlinnan pataljoonan ja parinaan 8. Viipurin tarkk’ampujapataljoona osallistua leirille Krasnoje Selossa, paikka sijaitsi Pietarin eteläpuolella. 

Hämeenlinnassa 1. komppanian (jossa Emil oli) kapteeni Starndertskjöldin tehtäväksi oli annettu Krasnoje Selon leirille järjestäytyminen.

 

Pataljoonan miehiä lähdössä Hämeenlinnan asemalta viimeiselle Krasnoje Seloon. Kuva on Aila Charpentier.

Juhannuksena tarjottiin pataljoonassa riisikryynipuuroa ja kotitekoista olutta.

Pataljoona lähti ja Emil sen mukana Krasnoje Seloon 6.7.1890 leirille.

Varuskuntaan jäi varusmestari Qvistin johdolla 15 miestä.

Perille Krasnoje Seloon saavuttiin 8.7.1890 ja pataljoonan komentajaksi tuli eversti Fredrik von Wendt, joka oli sairaana koko leirin ajan. Pataljoona komensi everstiluutn. Furuhjelm ( joka oli tullut  Suomen 3. tarkk’ampujapataljoonasta)

9.7.1890 leirillä pidettiin äksiisejä, asuna kenttäpuku ja virkatakit. Kenraalin adjutantti Ramsay komentaa paraatissa, johon osallistuvat Henkivartiokaarti 3. ja 7. tarkk’ ampujapataljoonaa sekä 8. tarkk’ampujapataljoona. Asuna kenttäpuku, virkatakit III, nahkalakit I, uudet parseelipussit ja hihnat.

Huomioitava, jos miehiä on laskettu pataljoonan leiripiirin ulkopuolelle, tulee hänellä olla kuvease ( pistin) ja ulkopuolelle komennettujen tulee olla puettu voimistelupaitoihin; ynnä niihin sinellit, ja sinelli sallitaan riisua ainoastaan siksi ajaksi kun itse työ kestää.

 

4. komppania voimistelutauolla v. 1896. Kuva Museovirasto

Keisari vieraili15.7.1890 ja tarkasti leirin ja seuraavana päivänä sotaväen komentaja kulki keisarin kanssa leirissä, miehistöä oli varoitettu olemasta ”esteenä tiellä”!

5.8.1890 pidettiin leirillä paraati.

Keisari saapuu leiriin 8.8.1890, miehistö puettuna virkatakkiin no III, verkahousut no 2, karvalakkiin ja hyvin mustattuihin saappaisiin. Klo 11 sotilaskentällä paraati. Oli sotaharjoituksia.

9.8.1890 keisari seurasi paraatia. ja 10.8.1890 keisari oli myös leirillä; miehistöllä samat vaatteet  kuin edellispäivänäkin lisäksi 60 löysää patruuna päälle asetettuna.  11.8.1890 oli taisteluharjoituksia.

19.8.- 24.8.1890 oli suuret sotaharjoitukset Narvan ja Karsnoje Selon välimaastossa ja tultiin takaisin leiriin. ( Wysotskajan kylässä, Stasaja Bequnitsan luona, Russkoja Golukovitsassa, Bolin hovin luona oli majapaikka).

24.8.1890 oltiin takaisin Krasnoje Selossa.

28.8.1890 leiri purettiin ja 7. tarkk’ ampujapataljoona lähti Baltniskin asemalta. 

29.8.1890 Pietarin asemalla tarjottiin miehistölle hernekeittoa ennen lähtöä ja Hämeenlinnaan saavuttiin 30.8.1890.

1.9.1890 pidettiin leirillä suoritettujen kilpailujen palkintojen jaot; hopeisia ankkurikelloja perineen ja  rahapalkintoja.

Pietarin asema1890-luvulla.

Oli Emilin toisen loman aika; 6.9.1890 lomalle lasketaan I komppaniasta tarkk’ampujat; 10. Paavola, 14. Setälä ja 83. Saarinen syyskuun 28. päivän iltaan asti.

12.9.1890 reservikomppanioissa olleet kouluttajat palasivat pataljoonaan Hämeenlinnaan.

16.9.1890 jaettiin keisarin lahjoittamat 50 kopeekkaa niille, jotka olivat osallistuneet 12.8. ja 13.8. 1890 paraateihin. 28.9.1890 merkintä, että I komppanian 10. tarkk’ampuja Eemil Paavola palasi lomalta.

Emilin toinen ylennys sotilasuralla jefreitteriksi 31.10.1890 

 hyvästä käytöksestä ja viran tuntemisesta 1. komppaniassa ylennettiin jefreitteriksi. mm. tarkk’ampujat 10. Emil Paavola sekä 14. Setälä, 22. Heinu ja 83. Saarinen.

31.10.1890 alkaa nuoren ikäluokan kouluttajiksi; määrättiin komppaniasta 4-5 aliupseeria sekä 8 miestä ”terveyskantoon” paarinkantajiksi.

1.11.1890- 30.10.1891 Emilin kolmas vuosi

3.11.1890 vanha ikäluokka kotiutunut ja uusi saapui yhteensä 204 miestä. (Pohjois-Hämeestä ja eteläisestä Pohjanmaalta).Vanhemmalle ikäluokalle, jossa ilmeisesti Emilkin oli,  toimitettiin luokkajako kyvykkyyden ja käytöksen perusteella. 19.11.1890

1.luokkaan 165 miestä. 2. luokkaan 83 miestä ja 3. luokkaan 13 miestä yhteensä 261 miestä.

Eversti von Wendt oli huomauttanut kasarmialueen ja keittiön epäsiisteydestä ja vartiotupien sisäjärjestyksestä, alkoholia käytetään ja tuodaan siviilejä sisään.

Tarkk’ampuja täysissä kenttävarusteissa.

1. kapinelaukku 3. saapaskotero  4. vesileili 5. kenttäkattila 6.vyössä kannettavan lapion varsi 7. kaksi patroonalaukkua  8. kokoonkääritty päällystakki ynnä telttavaate, telttakeppi ja köysi 10. hihna, kokoontaitetun päällystakin päiden yhtyeensitomista varten.

Kuvassa leirille lähtijät varustettiin alla mainituilla parseeleilla:

paitoja 4 kpl, saappaita 2 paria, alushousuja 2 paria, kaulaliinoja 2 kpl, verkahousuja 2 paria, virkatakki nrot II, III, IV, sinelliä nrot  II ja III ,liinapaitoja 3 kpl, virkalakki 1 kpl, sama keinoteltuja 1 kpl, jalkariepuja 4 paria, henskeliä 1 pari, vatsapeitteitä 1kpl, sänkytarpeita kertamus, kivääri, hihnalla 1 kpl, pieni kirves kotelolla 1 kpl, sama lapiokotelolla 1 kpl, parseelipussi 1 kpl, saapaskotelo 1 kpl, patroonataskuja 2 kpl, suolivyö soljella 1 kpl, sinelli hihna 1 kpl, kenttäkattila 1 kpl, vesisäiliö 1 kpl, juomapikari 1 kpl, kenttätelti 1 kpl.

8.1.1891 jaettiin Krasnoje Solossa olleille 518 ruplaa. Varusmiesten kesken käytetty alkoholia ja rikkomuksia tehty viinapäässä. Päällikkö von  Wendt teki aloitteen 15.1.1891 raittiusseuran perustamisesta. Raittiuseuran hopeista jäsenmerkkiä HPRY sai kantaa asepuvussa.30.1.1891 everstiluutnantiksi Krogerus.

12.2.1891 Sotaoikeus tuomitsi aliupseerin kunnianteon laiminlyömisestä ja esimiehen käskyn täyttämättä jättämistä 3 kk vankeuteen.

27.3.1891 – 31.3.1891 iltaan asti sai Emil lomaa.Emil merkittiin sairaaksi 16.4.1891 ja 27.4.1891 Emil oli merkitty parantuneeksi. Ainoa kerta ilmeisesti jolloin Emil oli sairaana.

22.5.1891 komentaja määräsi, että reserviharjoitukset alkavat 8.7.1891. Pataljoonan komentaja määräsi, että jos 1. luokkaan kuuluvat miehet käyvät iltalomalla Nordenswanin talossa nauttimassa alkoholia, heidät pudotetaan 2. luokkaan. (Ainoastaan 1. luokkaan kuuluvat saivat iltalomia).

2.6.1891 Pataljoona lähdössä Lappeenrantaan leirille ja vänrikki Nummelin + 23 aliupseeria ja miestä lähti valmistelemaan.

Emilin komennus kouluttajaksi Lammin reservikomppaniaan, jefreitteri-toveriensa kanssa äkseeraamaan Lammille sinne tulevia reservikomppanian miehiä, joita kutsuttiin ”piimähousuiksi”, pukeutuivat vaaleisiin housuihin.

Merkintä 3.6.1891 pataljoonan valittujen alipäällystön ja miehistön tulee matkustaa asianomaisiin reservikomppanioihin ja huomata, että he ovat ulostettuina ravinnon puolesta huomisesta päivästä. (päiväkäsky annettu 14.5.1891 no 11 mukaan).

Reservikomppaniaan 25:een Lammille lähtevät tilatuillla hevosilla aliupseeri Wirmannin johdolla 1. komppanian nuoremmat aliupseerit Fors (Tammelasta), Wirman, Willebrand ja Wirta. sekä jefreitterit: 10. Paavola, 22. Heinu (Lopelta), 14. Setälä (Kuhmoisista), 83. Saarinen (Luopioisista) ja 32. Intala.

Päiväkäskykirjan mukaan 29.6.1891 lähti pataljoona Lappeenrantaan leirille, varusteena täysi kenttäpuku, upseereilla kääritetyt sinellit ja arkilakit. Hernekeittoa syödään ennen lähtöä.

21.7.– 21.9.1891 päällikkö von Wendt lomalla ja Krogerus oli vt:nä. 3.8.1891 pidettiin paraati Lappeenrannan leirillä.

5.8.1891 pataljoonan vuosipäivä; muut saivat olut-annoksen ja raittiusseuraan kuuluvat kahviannoksen.  6.8.1891 vieraili keisari Aleksanteri III leirillä. 18.8.1891 leiri päättyi ja 19.8.1891 leirille osallistujat olivat Hämeenlinnassa. 6.9.1891 Kasarmilla oli perintöruhtinaan kotiinpaluun jälkeinen kirkkoparaati. (ruhtinas oli ollut 2 kk matkalla).

Lammin reservikomppanian kasarmialue oli ostettu aliluutnantti Etholenilta, jolle myös annettiin kasarmin rakennusurakka. Paikka sijaitsi Lammin kirkolta noin 3 km pohjoiseen, Porkkalan kartanon maalla. Uintipaikka Ormajärvessä. Ampumarata tehtiin Takanperän ja Kaurasen järvien väliin kannakselle, linnuntietä matkaa kertyi  4 km kasarmilta. Ryhmään kuulu upseerirakennus, sairastupa, ulkohuonerakennus ja ruutikellari 414, miehistökasarmi, ruokailukatos keittiöineen, varusvaraston, arestihuoneen, muonavaraston ja käymälän noin 972 m2, aliupseerirakennus ja sauna 142 m.

EMIL_kuva8

 

Hämeen tarkk’ampujapataljoonasta pettajaksi komennettu jefreitteri tuntee ilmeisesti ylemmyytensä kahden reservimiehen edessä. Reservimiehillä (piimähousuilla) on päällä voimistelupaidat ja ”sinellikääreet.”

Ruokana Lammin reservikomppaniassa oli joka päivä leipää, silakoita, maitoa ja juustoa jos löytyy. Lihasoppaa oli kolmasti viikossa, hernesoppaa kahdesti viikossa. Puuroa oli kahdesti viikossa puoliseksi ja kahdesti illalla. Kokonaisia perunoita kolmasti iltaseksi ja velliä kahdesti iltaseksi. Aliupseerien tuli opettaa reserviläisille veitsen ja kahvelin käyttöä.  Reserviläiset ilmeisesti pitivät ruuasta, koska kehuivat sitä vielä kotonaankin. Päällikön ohje ruuan määrästä oli, että syötävä suhteellisesti keittoruokaa ja leipää; ”hyvää ruokaa ja jokaiselle maha täyteen”.

Päällystö ja alipäällystö sekä jefreitterit (Emil mukaan lukien) antoivat reserviläisille opetetusta mm. sotakuria 11 t, kunniantekoa 6 t, valmistavia harjoituksia ampumiseen 19, voimistelua 18 t ( jolla vastustettiin kivuloisuutta, litteärintaisuutta, vinoa ja väärää selkää, koukistuneita jäseniä, heikkoutta ja kömpelyyttä, torkuksissa oloa ja hajamielisyyttä, pelkuruutta ja hempeyttä),  marssia 5 t, uintia 2 t, kivääritemppuja 10 t, ampumista 9 t.

Reserviläiset saivat aseekseen saman Berdan II-kiväärin, joka oli varusmiehilläkin. Aseen pituus oli pistimen kanssa 1,85 m ja painoi 4,7 kg.

Reserviläiskomppaniassa oli pidetty ampumakilpailuja ja 1. palkinto oli ankkurikello kelloperineen 2. palkinto hopea silinterikello perineen ja 3. palkinto 8 markkaa rahaan ja 4. palkinto 5 markkaa.

Päiväkäskyn mukaan puku virantekoon komennetuille oli virkatakki, käärityillä sinelillä. Lomalle lasketuille virkatakki.

Päiväohjelmassa oli yleensä vahdinvaihto klo 8 ¾ e.p.p. Palvelua oli klo 6- 7 ¾ ja 9- 10 ¾ sekä ehtoolla 2 ½ - 6. Lammilla oli vahdissa aina päivystäjä kasarmilla 1 aliupseeri, 1 tarkk’ampuja, 1 soittaja ja 1 reserviläinen keittiössä. Käskyläisenä: komentajalle 1 reserviläinen, kasarmille 4 reserviläistä, isolle portille 3 reserviläistä. Vahdissa halkopihalla 3 reserviläistä, takapihalla 3 reserviläistä, ruutikellarilla 3 reserviläistä. Yövartiovarushuoneella 2 reserviläistä. Tulipalon varalla 1 aliupseeri, 1 tarkk’ampuja ja 30 reserviläistä.

Reserviläisellä oli leirillä käytössään seuraavat kruunun parseelit: sinelli, virkatakki, lakki, kaulavaate, voimistelupaita, suvihousut (piimähousut, jotka olivat saaneet nimensä valkoisen värinsä mukaan), saappaat, suolivyö solkineen, matrassi, tyynypussi, aluslakana, tyynyvaaru (nykyinen tyynyliina) ja filtti.

Uloskirjaus Lammilta. Reservikomppania 25 eli Lammin päiväkäsky no 93, joka oli annettu Lammilla 10 päivänä syyskuuta 1891.

1 § 7:männestä Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonasta komennettu opettajaupseeri aliluutnantti Ström on eilispäivästä vapaa kaikista komppanian toimista ja täten pataljoonaan takaisin komennetaan.

2 § Tänäpäivänä kotiutettiin Plutoonan aliupseerit Johan Wälkki, August Äijälä, Johan Salonen, Johannes Keino ja heiltä eilisestä eteenpäin ruokaraha lakkautetaan.

3§ 7:männestä Hämeen tarkk’ampuja pataljoonasta komennetut opettajat aliupseerit Kustaa Willebrand, Aret Wyrman, Anton Fors ja Evert Wirta.”

Jefreitterit no 10 Emil Paavola, no 14 Johan Setälä, no 22 Oskar Heinu, no 32 Viktor Intala ja no 83 Karl Saarinen. Torvensoittajaoppilaat Johan Eskelin ja Johan Santer. Haavuri Leonard Lindeman tänäpäivänä pataljoonaan takaisin lähetetään ja heiltä eilisestä eteenpäin ruokaraha lakkautettiin. Allekirjoittaja Komppanian päällikkö Luutnantti Etholen.

Tällöin kotiutettiin 166 miestä Lammin reservikomppaniasta. Niille reserviläisille, jotka olivat käyttäneet omia saappaitaan maksettiin 5 p/päivä.

Merkintä paluusta 7. tarkk’ampujapataljoonaan Hämeenlinnaan.

Emil palasi kouluttajan komennukselta: 11.9.1891 ja siitä merkintä reservikomppaniasta 25 koulutuksesta palanneet jefreitterit: 10. Paavola, 14. Setälä, 22. Heinu, 32. Intala ja 83. Saarinen.

Emilin viimeinen loma 18.syyskuuta 1891 laskettu lomalle aina lokakuun 31 päivän iltaan 1891 I komppaniasta jefreitterit; 10. Paavola, 14. Setälä, 22. Heinu ja 83. Saarinen.

(Ohjeistus: lomalle pääsemiseen vaikutti ikäluokka, ja miten oli käyttäytynyt Herra Pataljoonan komentajan mielestä. Vanhin ikäluokka; lomalle laskeminen sai aikaisintaan alkaa 25.elokuuta niille, jotka käyttävät omia parseeleitaan, mutta ne, jotka käyttivät kruunun parseeleita, pääsivät lomalle aikaisintaan 11. lokakuuta. Loman jälkeen tuli reserviin siirtyvän joukon lain uhalla ilmoittaa itsensä pataljoonan. Ja nuoremmat ikäluokat voivat saada lomaa 11 päivään lokakuuta asti. Ikäluokkien vaihdos, jolloin 1.11.1891 saapui 159 miestä.

Emil Paavolan paluu lomalta pataljoonaan ja siirto reserviin 31.10.1891 merkintä palanneet lomalta ja siirretään reserviin 1. komppaniasta jefreitterit; 10. Paavola,14. Setälä, 22. Heinu ja 83. Saarinen.

Emil Paavola oli koko armeijassa oloaikanaan lomalla neljä eri kertaa; 25.8. – 16.9.1889, 6.9. – 28.9.1890, 27.3. – 31.3.1891, 18.9. – 31.10.1891 yhteensä 91 päivää.

 

 

Yleistä tietoa pataljoonasta:

Ruuan valmistus: Ottaen sen aikaiset ruuan säilytysolot ja yleisen hygieniatason huomioon, sairastumisia oli havaintojeni mukaan aika vähän. Liha kun tuotiin pataljoonaan sen tutki ensin lääkäri ja sitten haavuri ja sen jälkeen se hyväksyttiin käytettäväksi. 

I komppania (jossa oli Emil) oli helmikuussa 1891 käyttänyt kermaa 7 l, sokeria 25 kg, silakoita ei oltu syöty lainkaan, voita 34 kg, juustoja 95 kpl, maitoa 1031 li, piimää 502 l, sianlihaa 7a5 kg, herneitä ja perunoita  2600 l, lanttuja 656 l, kauraryynejä ja riisikryynejä 27 kg, suolaa 164 l, hiivaa 5 l.

Paraatit: niitä pidettiin hyvin usein; keisariperheen kaikki mahdolliset merkkipäivät huomioitiin kirkkoparaateilla tai paraateilla, samoin tietenkin kaikki pataljoonan omat merkkipäivät, ja yleiset juhlapäivät. Tuntuu, että paraateja oli paraatien perään mutta sehän oli osa sotilaan koulutusta.

Jumalanpalvelukset lähes viikoittaisia ja osallistuminen niihin oli vapaaehtoista mutta keisariperheen kunniaksi järjestettyihin tilaisuuksiin oli osallistujat komennettiin.

Kilpailuja: ampumakilpailuja oli eniten, hiihtokisoja ja potkukelkkakilpailuja. Palkintoina saattoi olla hopeakuorinen kello, hopea lusikka tai rahaa.

Pataljoonassa annettuja mm. rangaistuksia: 

Jos marssiessa komppanian miesten polvet nousivat liikaa, täytyi jatkaa marssiharjoituksia.

Pataljoonan päällikkö määräsi, että Sairion ruutivarastolla vartiomiehistö ei saanut alkaa kiroilemaan vaan ”noudattaa mieluummin hiljaisuutta” jos eivät ymmärtäneet venäläisen rykmentin tarkastusupseerin kysymyksiä.

Pataljoonaan komentaja teroitti henkilökohtaisesti ankarasta kurista, alaisille kasvatettava siveellistä ryhtiä ja alaisista pidettävä isällistä huolta. Kortinpeluu uhkapelinä oli kiellettyä. Jos upseeri poistui luvatta kasarmialueelta, hän sai 5 vrk kotiarestia ja hän joutui sapelinsa säilyttämään komentajan virkahuoneessa.

Jos tarkk’ampuja poistui luvatta kasarmista ja kiroili vielä upseerille, rangaistus oli 28 vrk arestia ja toisessa tapauksessa rangaistava sai 2 kk sellivankeutta.

Sairion ammusvaraston vartija oli luvattomasti ottanut puita komendantin puupinosta teen keittoa varten, rangaistus oli 8 vrk arestia.

Miehistön kunto ja sairastavuus

Sairaudet ja syyt miksi mies voitiin vapauttaa palveluksesta; sairastoimikunnan päätös 2.7.1886;

olivat ”kehnopäisyys”, likinäköisyys, tulehdus jalkanivelissä, paha arpi, vääräsorminen tai ”vatsaröhkä”. Harvoin näitä vapautuksia pataljoonassa oli, syykin selviää tutkija Veli-Matti Syrjön esitelmästä; kun porukkaan oli valittu ikäluokkansa fyysinen ja psyykkinen parhaimmisto.

Kuolemantapauksia sattui päiväkäskykirjan mukaan aika harvoin. Vainaja haudattiin aina sotilaallisin menoin. Hautajaistilaisuudessa oli vahti, johon kuului 2 aliupseeria, 1 torvensoittaja ja 20 sotilasta. Vahtia komensi aliupseeri tai vääpeli.

*******

Tein Kaukon kanssa tutustumismatkan 26.6.2003 Hämeenlinnaan ja Lammille, paikkoihin joissa iso-isäni Emil Paavolan oli ollut 120 vuotta aikaisemmin suorittaessaan Suomen 7. tarkk’ampujapataljoonassa kolmivuotista sotapalvelustaan. Ajoimme Punkalaitumen kautta Urjalan rautatieasemalle, jossa otimme valokuvan. Käsitykseni mukaan Emil Hämeenlinnaan mennessään käytti kestikievari- eli hollikyytiä Urjalaan, jossa siirtyi Hämeenlinnaan menevään junaan.

Meille kertyi ajokilometrejä 60, joten arvelimme, että Emilin oli täytynyt menomatkaan varata 2 päivää, koska kievarikyydin päivämatka oli noin neljä penikulmaa.

Urjalan asema nykymuodossaan.

Urjalassa Huhdinkalliolla oleva muistomerkki

Nykyisin Urjalan rautatieasemalla eivät Turku-Toijala junat pysähdy. Näytti, että asemarakennusta käytetään kudonta-asemana. Rakennus oli saanut uuden maalin päälleen ja päällisin puolin rakennus näytti olevan kunnossa.

Aseman vieressä oli Urjalan osuusmeijeri, joka myös oli ollut jo vuosia pois käytöstä. Lieneekö siinä vielä ollut käyttämätön myllykin.

Urjalan Huhdin kylässä on ollut 1866 -1899 Suomen sotaväen 7. Hämeen tarkk’ampujapataljoonan 26. reservikomppanian sijoituspaikka. Siellä äkseerasivat ne reserviläiset, jotka ainoastaan kolmena kesänä suorittivat asepalveluksensa, yhteensä 3 kk.

Vielä vuonna 1971 kasarmi on ollut pystyssä aseman seudulla ja Huhdinkalliolle on viimeiset reserviläiset pystyttäneet muistomerkin. Muistomerkiltä näkee entiselle kasarmille. Reserviläisten koulutusta tapahtui seitsemänätoista kesänä Urjalassa.

 

HÄMEENLINNA

Kasarmien vieressä oli ikivanha hautausmaa, josta oli tehty puisto mutta oli jätetty joitakin hautamuistomerkkejä. Vainajat olivat kuolleet jo ennen kuin Emil Paavola oli ollut Hämeenlinnassa.

Hämeenlinnassa oli Emilin aikana Poltinahon ja Sairion ammusvarastot. Löysimme kyseiset paikat kaupungista. Poltinaholla on punatiilisiä kasarmirakennuksia, jotka lienevät nuorempia.

Hämeenlinnan Myllymäen kaupunginosassa on pystyssä osa Eemilin aikaisista kasarmirakennuksista. Otin paikalta kuvan, rakennuksessa on nykyisin lastenpäiväkoti.

 

Emilin aikaisia kasarmeja, lastenpäiväkoti käytössä.

Poltinahon punatiilisiä kasarmeja.

Vanhojen puisten kasarmien vieressä oli punaisia tiilisiä kasarmeja, jotka olivat huomattavasti nuorempia. Emilin aikaan ampumaleirejä tarkk’ ampujapataljoona piti Ahvenistolla, jossa leirin välissä pystyivät käymään uimassa. Me jatkoimme Ahvenistolle matkaa ja jonkin aikaa harhailtuamme löysimme keskussairaalan parkkipaikan vierestä Ahveniston hautausmaan ja parkkipaikan toiselta puolelta ortodoksisen vanhan hautausmaan, jonne oli aidatulle alueelle haudattu tuntematon määrä kansalaissodassa menehtyneitä punakaartilaisia. Sinne lienee haudattu Frans Pakkonen (Emilin veljen poika).

Sitten siirryimme Ahveniston hautausmaalle, joka on perustettu jo aikaisemmin kuin Emil on Hämeenlinnaan mennyt. Kauan sitten kuolleiden sotaherrojen hautoja kyllä löysimme, mutta minusta en heistä ketään tunnistanut Emilin esimieheksi.

Hämeenlinnasta Lammille kertyi matkaa 32 km.

Ethólenien hautoja löysimme, mutta emme Georg Nikolain hautaa. Hän oli ollut reservikomppanian päällikkönä Emilin v 1891 kesäleirin johtajana.

Reserviläisten kasarmit olivat olleet kolmisen kilometriä kirkolta pohjoiseen Ormajärven rannalla. Ajoimme sen kolme kilometriä ja sillä main oli lehmuskujan päässä kartano, joka myöhemmin selvisi Gammelgård eli Vanhakartanoksi ja siitä muutama sata metriä eteenpäin oli taimitarha ja sitten Mainiemen kuntoutumiskeskus (alkoholisteille), Paikka on entinen Porkkalan kartano.

Kartanon pihaan on pystytetty muistokivi reservikomppanian muistoksi. Poikkesimme Lammin kirjastoon ja sain siellä kopioida Lammin historiasta muutamia sivuja koskien reservikomppaniaa. Kirjasta selvisi, että Terra-Novan eli Kivistön Kivismäen kartanon omistaja aliluutnantti Etholen rakennutti 64.800 markalla kasarmin rakennukset. Rakennukset vastaanotettiin 1.10.1884. Alun perin kasarmialueelle suunniteltu ampuma-alue vietiin liki puolen penikulman päähän majoitusalueelta.

 

Irja-Liisa Marku

 

Etsi